Pääsiäinen, vappu ja Golden week

Ajattelin tällä kertaa tehdä juhla-aiheisen bloggauksen näin Golden weekin kunniaksi.

Golden week on rypäs kansallisia vapaapäiviä: perjantaina oli Showa no hi (aikaisemman Showa-keisarin päivä), tänään Kenpo kinenbi (perustuslain päivä), huomenna Midori no hi ('Vihreä päivä' eli päivä luonnolle) sekä torstaina Kodomo no hi (Lasten päivä). Tyttöjen päivää vietetään aikaisemmin keväällä maaliskuun alussa, joten tämä lasten päivä on enimmäkseen poikien päivä.
Golden weekin kunniaksi siis ihmiset pitävät pikku lomia, joten näinpä meilläkin on koulusta vapaata viikon verran.

Olin tosiaan suunnitellut käyväni maksamassa nettilaskun perjantaina, mutta en selvästikään ajatellut asiaa loppuun asti, sillä posti oli kiinni. No ei hätää, kävelin Happy roadin toiseen päähän toiseen postiin, ja sekin oli kiinni. Tajusin sitten myöhemmin, että olisi tosiaan kannattanut katsoa kalenterista sitä punaista väriä merkkaamassa juhlapyhiä. Onneksi eilen oli normaali arkipäivä, joten sain laskuni maksettua.

Ei sujunut perjantain asiointi muutenkaan ihan putkeen. Matkalla postiin piipahdin apteekissa ostamassa puuteria. Se sattui olemaan vain loppu. No sain muutaman anteeksipyynnön kera paperisuikaleen johon täytin nimeni ja puhelinnumeroni ja kuulemma tiistaina voisin käydä uudestaan kysymässä. Lupasivat vielä alennusta mukavat -30% ja 10% enemmän pisteitä (apteekin point cardille). Menin sitten tuossa hetki sitten uudestaan apteekkiin, ja tällä kertaa jopa onnistuinkin. Jostain syystä kuitenkin tähän tarvittiin vielä toinen myyjä käyttämään kassakonetta. Kassan rouva kävi huikkaamassa toiselle työntekijälle, että tulisi avaamaan kassan (erillisellä avaimella). En käsittänyt mitä varten se oli, mutta ilmeisesti tämä on käytäntö heillä, jos käy hakemassa tilaamansa tuotteen jossa on vielä joku alennusjuttu. Maksettuani rouva kysyi olisiko minulla jotain erityistä tuotetta jota haluaisin kokeilla (antavat aina pieniä näytepakkauksia bonuksena jotain ostaessa). En ollut ihan varma miten paljon minulla on varaa toivomuksille, joten sanoin jotain ympäripyöreää ja sitten keskustelimme hetken aikaa ihosta. Olisi tarjonnut jonkinlaista ihoskannausta, mutta siinä oli muitakin asiakkaita, joten epäröinnin jälkeen kieltäydyin kunniasta. Sain sitten näyttepakkauksen jostain kasvovedestä ja voiteesta, selitys meni kyllä aika lailla ohi kosmetologisine termeineen (näytinkin varmaan siltä, ettei nyt ihan mennyt jakeluun :D), mutta ihan hyvältä tuo bonus vaikutti. Sen verran mitä tajusin. Eli sain tämän missioni onnistuneesti vihdoin ohi.
Ihan hyvä systeemi tuo: asiakas sattuu menemään 'väärään aikaan' kauppaan, kun tuote on loppu. Anteeksipyyntöjen lisäksi saa alennusta ja plussapisteitä sekä vielä ilmaisia näytteitä. Kelpaisi Suomessakin ottaa mallia.

Sain kurssini valittua ja pääsin haluamilleni kursseille. Yksi kurssi siirtyi toiselle päivälle, joten olisin saanut vielä otettua yhden kiinnostavan kurssin, mutta tulin tulokseen, että tällä lukukaudella en hamstraa liikaa tekemistä itselleni.

Täytyy kyllä myöntää, että hihittelen itsekseni edelleen lukujärjestykselleni. Paras kaikista on ehkä rytmisen kilpavoimistelun kurssi :D Löysin sen oikeastaan vahingossa, kun piti keksiä yksi opintopisteellinen kurssi lisää sen siirtyneen balettikurssin tilalle, ja jotain sen tyylistä harrastettuani se näytti oikeasti mielekkäältä. Ainoana miinuksena, että olen noin 10 vuotta vanhempi, vähintään puolet isompi sekä pituus- että leveyssuuntaan, ja huomattavasti kankeampi kuin kurssin muut tytöt (pakkoko kaikkien esiintymishaluisten akrobaattien on tunkea samaan aikaan samalle kurssille). Tulin kuitenkin tulokseen, että olen liian vanha olemaan kiinnostunut siitä, varsinkin kun vaihto-opiskelija -statukseni ja eksoottinen rusketukseni eroaa paikallisesta populasta.

Spottasin kurssilistasta myös japanilaisia perinteisiä näyttämötaiteita käsittelevän jatko-opiskelijoiden kurssin. Koska kyseessä on siis ylemmät opinnot, en voi varsinaisesti suorittaa kurssia, mutta senseillä ei ollut mitään sitä vastaan, että istun 'kuunteluoppilaana'. Kurssin esittelyssä siis mainostettiin kurssin keskittyvän kabukiin (perinteistä japanilaista teatteria) ja bunrakuun (perinteistä japanilaista nukketeatteria), mutta suurin painopiste näyttäisi olevan kabukissa. Sekös minua haittaa. Ehdottomana plussana on, että kurssilta on mahdollisuus käydä katsomassa kabuki-näytöstä. <3 . Maksaa hieman, mutta väittäisin kaikkea muuta kuin kalliiksi.
En ole ihan varma, miten tälle käy vaihtareita varten tarkoitetun kabukiin tutustumis -intensiivikurssin kanssa, mutta tällä hetkellä elän siinä toivossa, että vaihtareita varten on erillinen kurssi = pääsisin kahdesti. No, paikan päällä se selviää.
Olivat menossa katsomaan bunraku-esitystä, mutta minulla on koulua sopivasti silloin. Viime tunnilla kävi tosin ilmi, että senseillä on muutama ylimääräinen lippu muutamalle eri päivälle, joten viattoman toiveikkaasti kävin tunnin jälkeen kyselemässä niistä. Ja pom - ensi viikolla ensimmäistä kertaa bunrakuun. Jeh!

Eli nyt minulla on siis pari tanssillista kurssia, pari vaihtareille tarkoitettua japanin kielen ja kulttuurin tuntia, tuo jatko-opiskelijoiden kabukikurssi, plus nikkenseiden loppuraporttia ohjaava tunti. Ja perjantai vapaa. Voin vain kuvitella (akateemisen ohjaajani) Kagami-sensein ilmeen, kun pyysin hyväksymään kurssini rekisteröitymistä varten. Hyväksyi kuitenkin.

Äiti ja isä piipahtivat tosiaan visiitillä tuossa pääsiäisen aikaan. Sää ei ollut mikään mainioin, mutta muutama aurinkoisempi ja lämpimämpi päiväkin mahtui sekaan. Vaikuttivat selvinneen ihan hyvin kaksistaankin turisteilemassa sillä välin, kun itse olin koulussa. Teimme muutaman turistireissun, mutta Kamakuraa kauemmas emme tällä kertaa selvinneet. Muutama pikku maanjäristyskin suostui ilahduttamaan läsnäolollaan, mutta onneksi ei mitään isompia. Eikä tarvinut käydä maanjäristysmuseossa kokeilemassa maanjäristyssimulaattoria (Ikebukurossa on kuulemma sellainen. En itse tunne kyllä tarvetta käydä siellä simulaattorissa ainakaan. Jostain syystä..).

Vapun puolestaan vietin vähän vähemmän suomalaisissa merkeissä treeneissä. Suurin osa normaalista hengailuporukastani oli mennyt pikavisiitille Kiotoon kansainvälisiä tapahtumia järjestävän TEA-kerhon (tällä ei siis ole mitään tekemistä teen kanssa, en nyt muista mistä tuo nimi oli lyhenne) ekskursiolle. Ilmeisesti kuitenkin kansainvälisiä opiskelijoita oli 7, ja loput 40 oli japanilaisia, että se siitä kansainvälisyydestä.
Vappu meni siis rauhallisesti.

Kävimme tänään hakemassa lounaat Zuzan ja Dunjan kanssa paikallisesta taco-paikasta. Kiinnostavana bisnesideana: ravintolaan saa tulla myös koirat :D. Minulla on vielä vähän epäselvää, onko koirille oma ruokalista, vai tuovatko omistajat mukanaan eväät koirille. Kaikki pöydät oli täynnä, ja muutama koirakin per pöytä. Istuimme selailemassa koira-aiheisia lehtisiä ruokaa odottaessamme, ja mietimme, mikä pakkomielle japanilaisilla on pukea koirat vaatteisiin. Emme keksineet ratkaisua tähän, joten annostemme valmistuttua kävimme ostamassa ruokajuomat ja jäätelöt vielä jälkkäriksi, ja suuntasimme takaisin asuntolan aulaan syömään eväämme. Hyvää.

Parhaimpia paloja kuvista tässä.

Asakusan Sensôji

Kerkesivät muutaman kirsikankukankin näkemään

Rikugienin puistosta

Kilpuja

Lisää kilpuja

Koishikawan kasviteteellisestä puutarhasta

Visteria

Konna

Kamakuran Suuri Buddha ja kengät

Lisää visterioita

Kaivo

Syksyinen kuva keväisestä päivästä

Lisää patsastelevia konnia

Päivän sana: visteria

Hasederan lampi

Pikku bambumetsikkö

Karppi

Luola

Nyt tästä jatkamaan sateisen iltapäivän viettoa. Heipä hei vaan.

Kevätloma ja evakkoreissu

Huhhuh, että onkin vierähtänyt kauan viimeisestä.

Kevät

Maanjäristyksen (puhuessani maanjäristyksestä, tarkoitan Sitä Isoa, 11.3.2011) jälkeen tässä onkin ollut kaikenlaista aktiviteettia. Kävimme silloin maanantaina Linin kanssa visiitillä suurlähetystössä haistelemassa tilannetta, mutta siellä vaikutettiin rauhallisilta. Sanoivat, että kannattaa seurata tilannetta ja että suurlähetystön Facebook-sivuilla ehkä nopeiten tieto leviää. Pyysimme siellä kerran ollessamme varuilta joditabletit – lähinnä Suomessa olevien sukulaisten rauhoittelemiseksi (eli siis yksi annos = yksi tabu) - ja jatkoimme matkaamme.

Siinä tapahtui sitten vähän kaikenlaista. Jälkijärinöitä oli ihan kiitettävästi vielä, ja eurooppalaisesta mediasta löytyi vähän enemmänkin ylilyöntejä tilanteesta, joten 'kaikenlainen' on ihan hyvä sanavalinta tässä tilanteessa.

Yritimme Linin kanssa säilyttää selväjärkisyytemme (tai sen vähän mikä siitä on jäljellä..). Tässä seuraus foliohattutyöpajasta. Lentolisko ja jättiläismuffinssivuoka.

Olin aikonut jo kauan käydä Kansaissa tilaisuuden tullen, reissun tähtäimenä Kioton kirpputorit ja käytetyt kimonot. Olin suunnitellut reissun maaliskuun lopulle, mutta tärinöihin hermostuttuani kysyin isäntäperheeltäni voisinko tullakin vähän aiemmin ja lähdin Osakaan 16.3. Se olikin itse asiassa ihan hyvä ajoitus, sillä siinä tietämillä Tokiossa tai pohjoisemmassa olevia suomalaisia suositeltiin (huom. siis suositeltiin) lähtemään hetkeksi Nagoyaan tai etelämmäs. Eikä ollut pelkästään suomalaiset. Lopulta siis kävi niin, että meitä Ochanomizulaisia siellä oli vähän suunniteltua enemmän.

Pari päivää Osakan nähtävyyksiä: Osakan linna, Tennôjin eläintarha, Namba, Floating garden, sekä Shitennôjin kirpputori.

Jeesasin myös parina sunnuntaina englanti-kahvilassa (Space Freedom, Hirakata-shi).

Linna

Yksi eläintarhan konnasista

Namba

Shitennôjin temppelin vartijakonnat

Sky towerin yömaisema

Ja suurin osa sitten Kioton nähtävyyksiä – enimmäkseen temppeleitä ja pyhättöjä. Tôji (+kirppari), Honganji, Ryôanji, Ninnaji, Daitokuji, Imamiya jinja, Kitano Tenmangu, Kenninji, Yasaka jinja, kävelyä Gionissa ja Minami-za kabukiteatteri.

Tässä muutama kuva vain.

Daitokujilta

Kitanolla yksi pikkupyhätöistä

Kenninjiltä

Haikara tutustuu ravintolan tarjontaan

Shirakawan yanagit ja sakurat

Minami-za

Isäntäperheen isä vei meidät yhtenä iltana läheiseen kylpylään, joten tulipahan lilluttua rotemburo-ulkoaltaassa tähtien alla pitkästä aikaa. Käytiin vielä sen jälkeen hieronnassa kahdelta yöllä :D Kuulostaa sangen epämääräiseltä, mutta kyseessä on viime aikoina tosi suosituksi tullut ketju, joka on auki johonkin kolmeen asti yöllä, tunnin hieronta on 3000y (eli n. 30e). Eli ei paha. Ei näillä jumituksilla.

Tosin luulen, että hieronta olisi voinut olla paremmin ajoitettu, sillä seuraavana päivänä kanniskelin koko päivän Tôjin kirpputorilta ostamiani paria kimonoa sekä muutamaa kimonotakkia kädet kipeänä.

Käytettyjä kimonoita on vähän vaikeaa löytää minun kokoiselleni, mutta tarkoituksenani oli tehdä joka tapauksessa mekko, joten mitoilla ei niin paljoa ole väliä. Kirppareilla oli mukavia kimonokasoja, ja pengottuani löysin ihan tarpeeksi. esim. kaksi ostamistani maksoi 500y (n.5e)/kpl ja kalliimmat 1000y (n.10e)/kpl (tosin yksi niistä käytettyjen kimonoiden kaupasta). Joten tarttuipa mukaani muutama 'normaalikäyttöinen' kimonokin.

Kimonosaalis

Jos tässä vaiheessa ei ole vielä käynyt selväksi, pidän siis temppeleistä ja pyhätöistä. Daitokujilla (ei varsinainen temppeli, vaan temppelialue, jossa monta temppeliä) olisi tehnyt mieli käydä kaikissa paikoissa pyörimässä, mutta kaikki eivät olleet auki turisteille. Imamiya jinja Daitokujin takana osoittautui nätiksi pikku pyhätöksi, mutta reissun ehdottomasti paras 'kohde' oli Kitano Tenmangu. Luulen että kukkivilla luumupuilla oli paljonkin osuutta asiaan, mutta pidin paikasta kovasti jo ennen kuin osuin varsinaiseen puutarhaan. Kitanolla oli kirppari – ylläri - samana päivänä, joten porukkaa riitti ihan omiksi ja muidenkin tarpeiksi asti. Ei ehkä siis paras päivä turisteeraamiselle. Tällä kertaa olin päättänyt pitäytyä erossa kimono-ostoksista, sillä tavaramääräni oli jo ihan tarpeeksi iso.

Viimeisenä päivänä kävin vielä Kiotossa pyörähtämässä, sillä halusin kiertää Gionissa ja 'nähdä vielä kerran Minami-zan'. Suunnaksi siis Kenninjin kautta Yasaka jinjalle ja sieltä Shirakawan joen vartta pitkin Minami-zalle. Päivä oli onnistunut, vaikka yanagi-puut olivatkin vielä ruskeahkoja ja kirsikoitakaan ei kovasti joen varrella ollut.

Kioto <3

Mainos Minami-zan erityistanssiesityksestä, pääosissa Bandô Tamasaburô-san ja Nakamura Shidô-san

Alkuperäisen viiden päivän reissun venähdettyä kahdeksi viikoksi, palasin Dunjan kanssa päiväbussilla Tokioon. Vaikka meidän 23 kaupunginosaamme eivät paria lukuunottamatta kuulukaan sähkökatkoksien alueeseen (ainakaan vielä), sähköä säästetään vapaaehtoisesti osasta rakennuksia. Magda oli palannut hieman aiemmin Tokioon, joten tiesimme että Tokio on hieman 'creepy', mutta hämmästelimme silti miten oudon näköinen Tokio oli. Ei sillä, etteikö tämä vielä Suomea pieksisi valaistuksessa.

Kimalteleva bussimme Kirakiragô

Vettä oli jossain vaiheessa saanut kaupoista vähän nihkeästi, mutta tokioiduttuani sitä on kyllä saanut. Respan tädit olivat kyllä juoneet kuulemma hanavettäkin koko ajan normaalisti. Ja mikäpä siinä, vaikkei vettä joisikaan sellaisenaan, milläs tekee ruokaa, millä pesee kädet, millä käy suihkussa, millä pesee hampaat..

(Oli muuten Osakassakin vesitarjonta kuulemma vähän nihkeää, kun ihmiset lähettelivät pullovettä tutuilleen Tokioon ja ylöspäin.)

Ihan hyvin muitakin tuotteita on saanut kaupoista: vessapaperia, pattereita, maitoa, vihanneksia..

Eli normaalilla menolla mennään. Uutisia tulee silti seurattua, mutta sekin nykyään kerran päivässä.

Tässä oli parina päivänä vähän isompia järistyksiä, mutta nyt on taas pikkuisen rauhoittunut.

Meillä alkoi koulu tiistaina, ja sen kunniaksi sopivasti nikkenseiden orientaatiossa minun ja Magdan puhelimet alkoivat pitää meteliä, ja katsoimme siinä vähän aikaa heilutustilannetta opettajien kanssa. Mutta siitä se meni ohi.

Sakurat tervehtii koululla uusia opiskelijoita

Kultaset ei ole vielä muuttuneet mutanttininjakilpikonniksi

Tämä kaveri pitää yksityisyydestä

'Yökirsikat'

Keskiviikkona alkoivat tunnit, ja nyt on viikon verran aikaa valita kursseja. Jostain syystä ovat päättäneet laittaa kaikki mielenkiintoiset kurssit päällekäin. Esim. keskiviikko'aamuna' olisi samaan aikaan neljä kurssia jotka haluaisin ottaa: moderni tanssi, balilaiset tanssit, kokkauskurssi sekä ompelu. Maanantaina japanilaisten vaatteiden vanha historia ja näyttämötaiteen historia (tosin se on jatko-opiskelijoiden kurssi). Että joo. Balettikurssille kävi vähän huonosti. Sensei ilmeisesti kerkeääkin vasta helmikuussa pitämään tunteja, joten se siitä sitten.

Katsotaan nyt pääsenkö kaikille haluamilleni tunneille. Ensi viikolla selviää.

Luokan ikkunasta näkyy tälläistä

Jatkoin treenejäni suunnilleen heti tokioiduttuani. Tuntuu edelleen vähän pahalta, kun olin ollut Japanissa, vaikka sensei olisi halunnut, että käyn Suomessa välillä. Oli siis ollut huolissaan miten meillä kotona jaksetaan. Sensei oli kuitenkin aidosti ilahtuneen näköinen sanoessaan, että on iloinen kun näytän niin reippaalta :D.

Yritin myös aloittaa baletin itsekseni. Tällä kertaa siis yritykseksi se jäikin. Menin ensimmäiselle 'tunnilleni' vanhaan tuttuun saliin, jossa viimeksi olin viettänyt laatuaikaa maanjäristyksen kanssa, mutta kukaan ei ollut muistanut sanoa, että pois ja sisään muuttavien tyttöjen tavarat ovat siellä. Löysin kuitenkin pienen läntin treeneilleni. Menin seuraavana päivänä uudestaan ja pieni länttini oli hävinnyt. Lisäksi roudasivat lisää kamaa koko ajan sinne, joten hermostuin ja jouduin lopettamaan treenini lyhyeen (mitä en siis tehnyt edes maanjäristyksen kanssa, hassua). Voin kuvitella, miten omituiselta se on näyttänyt, kun 'hullu länsimaalainen' treenaa balettia keskellä laatikkopinoja ja kuljetuspalvelun jamppa roudaa kamaa sinne respan tädin kanssa.

Pieni länttini

Heihei, keskilattiaharjoitukset..

Olenkin siis suurimman osan ajasta istunut fiksaamassa kimonoitani ja laittamassa osaa tavaroista syrjään Suomeen kuljetusta varten, sekä lopun ajasta hengannut muiden vaihtareiden kanssa alakerrassa syömässä mässyä. Kävimme viikko sitten hanamilla (katsomassa kirsikankukkia) tässä läheisellä joella. Meillä oli eväänä korealaisen kaverin tekemää ruokaa, ja istuimmekin parisen tuntia kirsikkapuun alla kovasta tuulesta huolimatta.

Saattaapi tulla vähän taas päivitykseen taukoa, äiti ja isä tulevat huomenna kylään. Naureskelinkin tässä jo, kun maanantaina treenieni aikaan oli kamala ukkonen, ja sensei mainitsi japanilaisten top 4 pelottavat asiat: maanjäristys, ukkonen, tulipalo, isä – tällä viikolla siis jo näistä kolme. Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi pelkoa sitten ilman sitä tultakin.

Tässä siis jättiläispostaus tiivistettynä (minkähän kokoinen normaali sitten olisi ollut).

Heipä hei.

Järinäpäivitys

Japaniin iski eilen tymäkkä maanjäristys. Jälkijäristyksiä tässä on ollut pitkin eilisiltaa ja aamua, mutta täällä Tokiossa lähinnä pieniä.

Täällä on sujunut rauhallisesti, joten ei tarvitse hätäillä.

Eilinen päivä alkoi mukavasti, vaikka aamulla kuulutettiinkin, että suihkuja ei saa käyttää jonkun tarkastuksen aikana. En kuullut mihin asti kielto oli voimassa, mutta muutaman kerran kuuluttivat siitä, ja kerran tuli vielä kuulutus 'te, jotka olette nyt suihkussa, lähtekää heti' :D

Olin varannut eiliselle treenit itsekseni tuonne alakerran saliin.

Aurinko paistoi mukavasti, joten avasin verhot. Istuessani siinä keskellä lattiaa spagaatissa huomasin, että nämä suihkuntarkastajatyypit kävelevät suoraan siitä ikkunoiden ohi. En olisi välittänyt asiasta, mutta kun tuijottavia jamppoja alkoi kulkea vähän enemmänkin siitä ohi, ajattelin sulkea vähän verhoja.

Olin jonkun aikaa treenannut, kun huomasin tuossa ennen kolmea, että lattia tärisee. Mietin ensin kuvittelenko, mutta keskeytin ja menin sulkemaan läppärin kannen alas, ettei se täristessään lennä pöydältä. Odottelin vähän aikaa, mutta tärinä voimistui, joten katsoin parhaaksi istua alas. Tämä oli siis tähänastisiin maanjäristyksiini verrattuna ehdottomasti voimakkain. Mietin kaikkia kuulemiani ohjeita maanjäristyksenaikaisesta käyttäytymisestä, mutta tulin tulokseen etten mene istumaan pöydän alle, kun sali ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään vaaralliselta paikalta. Esineitä ei ole paljoa eivätkä ne pääse lentelemään ympäriinsä. Kaiken lisäksi niitä suihkuntarkastajia käveli rauhallisen näköisenä ikkunoiden ohi. Aikansa heilutettuaan maanjäristys loppui, ja jatkoin treeniäni. Aulan tädit kuuluttivat maanjäristyksestä, ja kysyivät ovatko kaikki kunnossa, mutta sen enempää asiasta ei kuulunut.

Puolen tunnin sisällä edellisestä rupesi taas tärisemään uudestaan. Tein saman kuin äskenkin, samanlaisella epäuskoisella ilmeelläkin, mutta sijoitin itseni tällä kertaa vähän kauemmas kattolampusta. Järistys loppui taas vähän ajan päästä, ja jatkoin taas treeniä.

Olin takaisin tullessani siis vähän ulalla siitä, mitä oli tapahtunut. Aulassa oli porukkaa katsomassa uutisia. Mona tuli selittämään jotain epämääräistä passeista, ilmeisesti jossain oli pyydetty pitämään tärkeät tavarat käden ulottuvilla. Puoli viideltä oli kuulemma myös luvattu uusi, vähän isompi tärinä.

Palautin avaimen tädeille, sain vastaukseksi yllättyneen 'hee' ja kysymyksen 'olitko koko ajan siellä'. Lisäksi vähän naureskelivat, että olinpa reipas, kun olin yksin vielä. Kysyin isommasta järistyksestä ja passisysteemistä, mutta tädit eivät olleet kuulleet koko asiasta, joten jatkoin matkaani huoneeseeni vaihtamaan vaatteita.

Odotin oikeastaan vähän jotain kaaoksentapaista huoneessani, sillä jos ykköskerroksessa oli heiluttanut niinkin rankasti, kuvittelin mitä se olisi voinut olla täällä kolmosessa. Aiemmissa pikkujäristyksissä olen vähän pelonsekaisin tuntein katsonut kirjahyllyäni, joka ei ole mitenkään erityisen tukevasti kiinni missään. Avasin oven varautuneena suunnilleen raportoimaan respaan rikkoontuneesta kirjahyllystä, mutta ilokseni täältä oli vain muutama tavara tullut hyllystä alas. Jätin nuo painavimmat purnukat vielä maahan, etteivät ne koko aikaa uhkaile pyöriä silmille sieltä. Tässä kuvat 'vahingoistani'. Näiden lisäksi sateenvarjoni oli kaatunut ja matkallaan kaatanut kenkäni. Mutta siinä se.

Peilikaapin päältä putosi punaiset putelit ja oranssit tuosta altaan reunalta

Lakkapullo oli karkaamassa, puhelin maassa ja vessan ovi auki

Randomit tavarat: kaksi ompeluneulapakettia, kynttilänsytyttäjä ja kaksi hakaneulaa pudonneet kirjahyllystä..

Miten tämä hakaneula päätyi kaksi hyllyä alemmas lautaselle on silti arvoitus

Lähdin alas katsomaan uutisia, ja otin varuilta sen passinkin taskuun, pankkikorttien ja 2000y kanssa aseistautuneena toivoen sortuvani hätävarjelun liioitteluun, toisin sanoen yritin lanseerata vanhaa hyvää menetelmää 'jos otat sateenvarjon aamulla lähtiessäsi, niin ei varmasti sada'.

Jossain tässä vaiheessa tuli se kuuluisa tsunami.

Olimme tunnin verran aulassa, ja jossain vaiheessa aloimme jo hermostua, että tuleeko se paukku vai ei. Vähän ajan päästä tädit kuitenkin sanoivat, että eiköhän nyt ole turvallista palata huoneisiinkin. Joten onneksi ei.

Auringonlasku maanjäristyksen jälkeen odotteli minua huoneeseen palattuani

Istuinkin sitten loppuillan tässä koneella seuraamassa tilannetta. Feisbuukkiin ilmestyi harvinaisen paljon viestejä, lisäksi sain kaksi 'haastattelu'pyyntöä - Ylen Keski-Pohjanmaan Radioon sekä Keskipohjanmaa-lehteen. Runoilin sinne sitten päivästäni. Mietin kyllä, mistä kautta ne tiesivät juuri minun olevan täällä. No, eipä se kai noin suuressa Vetelin kokoisessa metropolissa kovin salaisuudeksi jää.

Puhelinliikenne oli eilen tukossa (mikä on ihan loogista jos kaikki yrittävät samaan aikaan soittaa), joten en yrittänyt väenvängällä soitella ja viestailla ihmisille. Meillä onneksi on toiminut koko ajan netti, sähköt (sekä vesi). Netitse siis tavoitin kaikki paitsi tanssi-senseini ja Aya-senpain. Chie-senpain kanssa juttelin pikaisesti, ja koska ei jutellessamme maininnut Aya-senpain yhteydessä mitään, että olisi huolissaan, en minäkään hirveästi huolestunut. Ainoa vain, että senpaitten perheet ovat tuolla vähän pohjoisemmassa, ja yhteydet eivät olleet toimineet siihen mennessä. Äsken kuitenkin ainakin Chie-senpai laittoi, että perhe on kunnossa Sendaissa. Jeh :)

Uskaltauduin illalla suihkuunkin pitkällisen miettimisen jälkeen. Onneksi ei tarvinut pestä tukkaa, joten muistutin varmaan enemmän viuhahtajaa tuossa käytävän toiselle puolelle pyrähtäessäni.

Eipä ainakaan ollut jonoksi asti suihkuilijoita, kerroksessamme oli vain muutama tyttö paikalla koko iltana. Lin sai jossain vaiheessa puhelunsa läpi minulle, olivat kuulemma aikomassa nukkua aulassa, mutta en itse jaksanut mennä sinne, arvelin etten saa nukuttua kuitenkaan siellä(kään).

Käydessäni nukkumaan, tärinät olivat vähän harventuneet jo. Olin saanut nukuttua tunnin, kun puhelimeni rupesi ottamaan vastaan viestejä. Tanssinopettajani oli laittanut aiemmin illalla viestin olenko kunnossa (hyvä ruveta vastailemaan ennen viittä aamulla..), ja samalla sain vastauksen aiemmin lähettämääni viestiin. Yritin jatkaa untani, mutta havahduin puhelimestani kuuluvaan hälytykseen. Puhelimessani näköjään on joku automaattinen maanjäristystiedote-viestityssysteemi (Japanin meteorologisesta toimistosta). Viestissä sanottiin, että jossain pohjoisempana on ollut maanjäristys, joten varautukaa. Täällä onneksi tuntui vain pieni järistys.

Etsin sitten koneella infoa olisiko vielä tulossa lisää, mutta sen kummempia varoituksia ei ollut. Jatkoin nukkumisyritystäni. En päässyt kovin pitkälle siinä, kun sain puhelimeeni taas hälytyksen. Se ilmeisesti oli väärä hälytys. No, uudestaan nukkumisyritystä. Ja sama taas toistuu. Taas onneksi väärä hälytys. Jossain vaiheessa onnistuin nukahtamaan, vain herätäkseni siihen, että vartijasetä kuuluttaa jotain, mitä en ihan kunnolla kuullut, mutta erotin lopusta ainakin '..te jotka nukutte vielä. On tärkeää levätä kunnolla, joten nukkukaa hyvin'. No yritin vielä ottaa neuvosta vaarin, mutta sitten meidän 'länsimaalaisten edustaja' kuulutti englanniksi, että välttäkää turhia asuntolasta poistumisia tänään.

Kyllästyin sitten ja nousin pirteänä ylös kahden tunnin yöunien jälkeen.

Olin juuri pessyt naamani, kun tutorini koputti ovelle. Oli vasta päässyt takaisin asuntolalle. Kysyi olenko kunnossa. Täällähän minä.

Vastasin sensein viestiinkin, että olen kunnossa. Sensei sanoi, että voisin toki tulla sinnekin, jos haluan, niin voidaan katsoa vaikka telkkaria (<3). Oikeastaan minullahan piti olla treenit tänään. Sanoin, että tulisin kyllä mielelläni, mutta meitä on käsketty pysyttelemään asuntolassa.

Aamullakin kaikki näyttää samalta kuin ennen. Näin hieno päiväkin.

Kävin tuossa vähän aikaa sitten pyörimässä aulassa. Vaihdettiin kuulumisia Linin ja Dunjan kanssa. Varsinainen zombie-kokous. Telkkari oli ollut koko yön auki, ja osa porukasta oli koko ajan panikoinut, joten yöunet olivat alakerran jengilläkin jääneet vähille.

Olin itsekin siis tuossa katsonut uutisia käytännössä koko yön, ja tulin tulokseen, että parempi pitää taukoa siitä tai muuten tulee vain sellainen kammotus-olo. Meillä täällä on kuitenkin ollut niin hyvin asiat, että ei ole mitään syytä panikoida muutenkaan (ainakaan omasta kohtalosta).

Toinen panikoiva ryhmä oli toimittajat. Suomalaiset. Dramatiikkaa. Tässä yksi esimerkki uutisotsikosta suomalaisessa verkkolehdessä 'Pilvenpiirtäjät huojuivat'. Niin no, kyllähän korkeissa rakennuksissa tuntuu se pelkkä tuulikin, niin miksei maanjäristyskin..

Vertailimme Linin kanssa omia haastatteluitamme, ja ne pitivät sisällään samanlaiset asiat 'vallitseeko siellä kaaos' 'ovatko omaisesi olleet huolissaan' 'miltä siellä näyttää'.

Omasta haastattelustani huomasin ainakin, että vaikka teksti olikin omakirjoittamaani, siinä oli vähän dramaattisempiakin poimintoja väliotsikkoina kuin mitä olisi tarvinut.

Minkähänlainen kuva sitten ihmisillä on ylipäätään näistä tapahtumista ja Japanin tilanteesta? Vaikka Tokiossakin on sattunut kaikennäköistä, ei täällä ihmiset kuitenkaan juokse kaduilla siinä paljonpuhutussa kaaoksessa ympyrää käsiään heilutellen (varsinkaan täällä Ooyamassa). Uutisointi on tärkeää tällaisessa tilanteessa, mutta ei se varmaan pahaa tekisi olla ihan kaikesta painottamatta pelkästään niitä huonoja asioita.

Junaliikenne on ilmeisesti palaillut jo lähes normaaliksi, muutaman linjan kanssa oli ainakin tuossa hetki sitten aikatauluja katsoessani jotain häiriötä. Ja ne puhelimet siis toimii taas.

Jälkijäristyksiä on ollut ehkä vähän harvemmin nyt tässä tätä kirjoittaessani. Joskohan tämä kohta menisi ohi.

Katsotaan nyt sitten mitä tuosta ydinvoimalasta seuraa.

*M