Lomailua - osa 2

Tapahtui edellisessä jaksossa:
Lomareissulla Izussa. Tukikohtana Usami.

Maksettuamme majapaikkamme isäntämme sanoi lähtevänsä heittämään meidät asemalle. Se ei erityisemmin haitannut, sillä oli edelleen kuuma, joten kärryyn vain ja menoksi.
Olin selostamassa, että suuntaamme sitten seuraavaksi Matsumotoon, jolloin varmistui, että isäntämme ei puhunutkaan niin hyvää japania (majatalo on siis mukavan kiinalaispariskunnan pyörittämä), sillä vastauksena oli 'kiitos'. Eipä mitiä.

Olimme asemalla hyvissä ajoin, ja valmistauduimme istumaan junassa puolet päivästä. 

Usami-Atami-Fuji-Minobu-Kôfu-Kobuchizawa-Matsumoto. 8h.

Matsumotoon menevä juna

Muutamassa junanvaihdossa aikaa oli ruhtinaallisesti, mutta junat olivatkin yleensä valmiiksi asemilla odottamassa, joten sisälle pääsi istumaan. Niissä näytti myös olevan erilainen ovisysteemi Tokion juniin verrattuna: joissain junissa vain vaunun ensimmäinen ovi aukeaa tietyillä asemilla, ja joissain junissa matkustajan pitää avata ja sulkea ovet itse.

Fuji-Minobu -välillä junavaunuumme ilmestyi riemuksemme kaksi pahannäköistä ampiaista. Spottasin toisen niistä vierestäni, ja matkaseurani saattoi herätä siihen. Meillä kerkesi olemaan pieni 'nyt sinä kuolet – minä kuolenkin itse' -tilanne, sillä aseella iskemisestä huolimatta ampiainen ei kuollut (mutta jostain syystä se ei suuttunutkaan). Onneksi kuitenkin olimme jo lähellä pääteasemaa, joten ovien auettua äkkiä ulos.

Samalla Minobun asemalla istuimme penkille hetkeksi odottamaan seuraavaa junaa. Yhtäkkiä joku jamppa tuli vaunusta siivoamasta ja sanoi että Kôfun juna meneekin eri raiteelta (vaikka siinä raiteella luki että Kôfuun menevät junat lähtee siitä). Äkkiä vaihdos ja kerkesimme junaan.
Tästä yhdestä hieman epäonnisesta välistä huolimatta junanvaihdot sujuivat kaikenkaikkiaan hyvin. Viimeistä junaa odotellessa alkoi vähän jo kypsyttää junassa istuskelu, mutta tarpeeksi sinniteltyämme selviydyimme vihdoinkin Matsumotoon illalla. 

Kobuchizawasta lähdettyä maisema näytti tältä

 

Matsumoton aktiviteettipäivä alkoi vähän huonoissa merkeissä pienen terveydellisen tilanteen takia, mutta pääsimme vihdoin puolenpäivän jälkeen lähtemään matkaan. Olin etukäteen kuullut useammasta lähteestä, että 'ei siellä Matsumotossa oikein mitään ole – eikä se linnakaan niin ihmeellinen ole'. Täytyy kyllä tunnustaa, että minusta Matsumoto oli kyllä ihan mukava paikka (jos joka paikassa olleita hämähäkinseittejä ja vähän turhan isoja hämiksiä ei lasketa).

Turistikohteenamme oli siis pääasiallisesti Matsumoton linna. Saimme hotellilta sisäänpääsyliput puoleen hintaan, ja hilpaisimme naapuriin eli linnalle. Pihalla tosin oli kyltti: 'odotusaika 40min, kierroksen kanssa yhteensä 110min'. Kävimme ostamassa evästä ja menimme jonon jatkoksi. Olivat kyllä järjestäneet sinne puiden suojaan katoksen ja penkkejä, ja jono liikkui ryhmittäin jopa suht nopeasti, joten ei se niin pitkältä odotukselta tuntunut. 

 

Kuunkatselua varten tehdystä huoneesta

Olin koko ajan luullut, että linna on musta (yleensä ne ovat valkoisia), mutta se olikin osittain valkoinen. Sisältä se oli ihan hieno, porukkaa oli vain 'hieman' tungeksimassa kaikissa portaissa. Olen edelleen vaikuttunut linnan kerroksista, ulospäin se näyttää viisikerroksiselta, mutta kolmas kerros on hieman tavallista matalampi eikä siinä ole ikkunoita, joten oikeasti siinä on kuusi kerrosta. Ovelaa.
 

Spottasimme myös kilpikonnan eräästä linnan ikkunasta. Niitä ei näyttänyt kovin montaa olevan, ja yritimme jälkeenpäin bongailla niitä lähempää. Niillä parilla kaverilla taisi olla aika rauhallista menoa privaatti-altaassaan. Perinteiseen tapaan lammessa kyllä oli karppeja vähän enemmänkin. Parempi puoliskoni oli selvästi ottanut elämäntavoitteekseen silittää karppia, ja muutaman hetken vietimmekin katsomassa kaloja. Jossain vaiheessa silitys melkein onnistui, mutta kala säikähti ja molskautti itsensä piiloon. Tämän jälkeen huomasin, että lähistöllä ollut pikkuinen japanilaispoika otti mallia vaaleasta länkkäriherrasta ja kyykistyi lammen reunalle sormet pitkällä :D

Tässä vaiheessa kalat ei vielä molskinu

 

Linnan takana oli museoksi säilötty vanha koulu, joten suuntasimme sinne sitten. Siellä oli kaikenlaista infoa Japanin kouluhistoriasta sekä kyseisen Kaichi-koulun historiasta. Tuuletusta siellä puolestaan ei kummemmin ollut, mistä johtuen etenimme aika vauhdikkaasti eteenpäin. Saattoi johtua myös nälästäkin, eli seuraavana ruokapaikkaa etsimään, ja sitten ruokalevolle hotellille.

Kamerani muistikortti alkoi täyttyä uhkaavasti, joten tietokoneellesiirtämisoperaation jälkeen olikin jo taas illallisaika. Hotellille palattuamme olikin sitten taas aika valmistautua Tokioon paluuseen.

Keräsimme kimpsut ja kampsut aamulla, ja asemalla eväsostosten kautta junailemaan taas muutamaksi tunniksi. Pikkuinen maanjäristys toivotti tervetulleeksi Tokioon eräällä asemalla.

Tukikohta tällä kertaa Ikebukuroon, mutta edelleenkään 'to do'-lista ei ollut turhan kiireinen: cosplay otsukare -kemut ja Ikebukuron Sunshine City Aquarium. Viikonloppuna Aape tuli suomalaisvahvistukseksi ryokaniimme, ja kuljimmekin loppuloman vähän suuremmalla jengillä.

Kemut meni ihan mukavasti. Kävimme istumassa seuraavana iltana Eekkulla ja Yoshilla, ja lähtiessä roudasimme siellä säilytetyt poikien isot pakaasit Ikebukuroon. Jostain syystä 20-kiloiset matkalaukut alkavat ikävästi muistuttaa omasta laukustani, jonka kanssa todennäköisesti joudun tappelemaan parin viikon päästä..

Poseeraava pingviini

Akvaarioreissu alkoi hienosti: 'jonotusaika 90min'. No ei muuta kuin juomista, vessatauko ja jonottamaan. Jonon hännälle mennessä (japanilaiset osaavat onneksi laittaa jonkun tyypin seisomaan 'jonon pää'-kyltin kanssa jonon hännälle) oli pakko kyllä varmistaa, että eihän meillä vielä tarvitse olla lippuja ikävien välikohtausten välttämiseksi :D.
Akvaario oli siis juuri avattu remontin jälkeen, ihan hienoltahan tuo näytti. Ihmisiä oli vain ihan tarpeeksi asti. No, mitäs menimme loma-aikana sinne.

Terveisiä möhkökalalta

Lauma tälläisiä pikku söpöläisiä toivotti tervetulleeksi akvaarioon

Aape ja Eekku olivat suunnitelleet viimeiselle päivälle aktiviteetteja, ja mekin saimme kutsun mukaan tutustumaan ensin erääseen käsityö/kangasliikkeeseen Shinjukussa, ja sieltä Ryôgokuun. Ryôgokussa on sumo-areena, ja meidän lounaammekin taisi olla sumo-kokoa. Matka jatkui Edo-Tokyo -museoon, joka olikin astetta isompi museo. Siellä oli kaikenlaista vanhasta pääkaupunki Edosta sekä senjälkeisestä Tokiosta. Jostain syystä Edo-kauden kabukiteatteri-osasto oli oma suosikkini (yllättävää), mutta siellä oli kaikenlaisia muitakin kivoja paikkoja. Kummasti saimmekin aikaa kulutettua siellä.

Rekonstruktio Nihonbashin sillasta

Tämän päivän loput kuvat löytyvät paremman puoliskon kameralta, joten niitä odotellessa.

Päätimme vielä kokeilla pyörähtää Kudanshitassa Yasukunin pyhätöllä, vaikka olikin vähän myöhä jo. Muutama miljoona hyttystä päätti myös pyörähtää siellä, joten meidän pyörähdyksestämme tuli aika vauhdikas ja jatkoimme takaisin Shinjukuun läksiäisillalliselle Yoshin liittyessä seuraamme. Ei sitten muuta kuin aamupalaostosten kautta ryokaniin, sillä aamulla oli tiedossa 'herätys ennen ylösnousua' pakaasivuorta roudattaessa poikien mennessä kentälle.

Ei tässä sitten mitään hirveän ihmeellistä olekaan tapahtunut sen jälkeen.

Tai 27.8 oli Sumidagawan ilotulitukset, mutta se reissu vähän epäonnistui osaltani. Minulla oli treenit iltapäivällä, mutta ne siirtyivät vähän myöhemmälle edellisten oppilaiden myöhästyessä, joten olin jo hieman varautunut siihen, ettei mene ihan putkeen. 

Wikipedian kuva aiheesta

Tälläisestä jutusta on siis kyse: 

http://sumidagawa-hanabi.com/index_eg.html

Näköjään 900000 ihmistä ollut katsomassa. Maanjäristyksen takia siirtyi kuukaudella.

Tytöt olivat kyllä menneet Asakusaan istumaan hyvissä ajoin iltapäivällä, ja sinne minunkin oli tarkoitus löytää, mutta saapuessani asemalle teitä oli vähän enemmänkin suljettu ja ensimmäisiä paukkuja jo posauteltiin. Kysyin poliisilta, pääseekö kavereitteni luokse kävelemällä jostain, ja hän näytti mihin suuntaan minun pitää mennä. Minua hieman epäilytti kulkemani suunta, joten kysyin toiselta poliisilta. Tämä poliisi tosin näytti täysin vastakkaiseen suuntaan, joten tilanteen epämääräisyyden takia katsoin parhaaksi etsiä itselleni paikan, josta näen jotain sen sijaan, että menen moneksi tunniksi seikkailemaan rakennusten väliin, jolloin en näe koko tulituksia (nimim. kokemusta on). Löysinkin jossain vaiheessa hyvän paikan – tai hyvän ja hyvän, jos isoa rakennusta osittain edessä ei lasketa – ja koska tämä oli kaikista aukein paikka, joka sillä kohdin oli käytettävissä, jäin siihen katselemaan. Minulla oli pala aitaakin takanani, joten pystyin istumaan siinä. Hienoiltahan nuo tulitukset näytti rakennuksesta huolimatta. Tyytykäämme tällä kertaa netin tarjoamiin kuviin, sillä oli sen verran tuulista ja olin tosiaan sen rakennuksen takana, että päätin mieluummin katsoa sitä mitä näen kuin hermostua sille, kun kuvat ei onnistu :D

Sain silti matkamuistoksi mukavat tulipunaiset hyönteisenpistot vasempaan jalkaani. Hyvänmakuinen vasen jalkani.

Toinen 'hirveän ihmeellinen asia' oli valmistujaiset eli stipendin päättymiskemut viime viikolla.

Meille nikkenseille oli järjestetty oma todistustenjakotilaisuus – lyhyt tosin, koska meitä oli vain viisi. Menimme hieman aikaisemmin paikalle, sillä meidän piti harjoitella. Eipä siinä paljoa harjoittelemista ollut. Kävele, kumarra, kumarra, astu eteen, kumarra, astu taakse, kumarra, kumarra, kävele pois. Rehtori piti pienen puheen, ja sitten istuimme pöydän ääreen (pöytä oli erikseen nimetty istumajärjestyskarttaamme) juomaan teetä opettajien kansssa.

Kävimme ehkä-viimeisellä koululounaalla, jonka jälkeen suuntimat takaisin asuntolalle. Käyn myöhemmin hakemassa muutaman kuvan vaihtaritoimistoltamme, katsotaan sitten kehtaako niitä tänne laittaa.

Aloitin valmistujaisten jälkeen yukatanompeluprojektini. Sain itse tänä vuonna ensimmäistä kertaa Mizukin yukatan, ja koska sensei tietää masokistiuteni, sain tilaisuuden ommella sen itse (teetätys olisi ollut 8000y). Sain lainaan sensein yukatanompelukirjan, joten minulla menikin viime viikko mukavan tiiviisti nenä kirjassa ja neula sormessa (pun intended). Nyt yukata on kuitenkin valmis, joten pitäisi varmaan keksiä uusi tarkoitus elämälle :D

Elämän tarkoitusta miettiessä (pitäisi luultavasti joskus ruveta miettimään tavaroiden keräilyä suomeutumista vartenkin..)

Heips.

Lomailua

Perhetapaamisen päätyttyä sain kylään uuden vieraan ja kerkesimme käymään yhdessä pienellä lomamatkallakin.

Paremman puoliskoni selvittyä Nagoyasta Tokioon pystytimme tukikohdan Asakusaan.

Ensimmäisellä kuvausyrityksellä kamerasta loppui kätevästi akku. Toisella yrittämällä Sensôjin iltakuvaus onnistui.

Meillä oli oikeastaan suunnitelmissa Tokiossa 'vain hengailla' eli pitää lomaa eikä juoksennella pää kolmantena jalkana katsomassa nähtävyyksiä - muutamat niistä on aikaisemmin jo kierrettykin. Muutama asia to do -listalla kuitenkin oli.

Eräs kavereistani oli käynyt jossain vaiheessa 'Takao Trick Art Museum' -nimisessä paikassa, ja halusin itsekin katsastaa miltä tuo näyttää.
Nettisivut löytyvät jopa enkuksi: http://www.trickart.jp/en/
Museo sijaitsee siis Takao-vuoren lähellä Takao-sanguchin aseman vieressä. Takaolle itsessään kestää tunnin verran Shinjukusta, ja koska me junailimme Asakusasta, vietimme junassa mukavat puolisentoista tuntia yhteen suuntaan.
Itse museo oli ihan hauska kokemus, ihmisiäkään ei ollut älyttömästi. Sen verran kuitenkin, että kuvia ottaessa sai yleensä odottaa edellä olevan lopettavan oman photoshoottauksensa. Museossa on siis eräänlaisia kuvailluusiota esillä.

Pitää olla tarkkana ettei astu krokotiilin päälle

Fisuja voi myös rapsuttaa

Siellä ne kelluu

Paremman puoliskoni käydessä tutustumassa Comic markettiin eli Comiketiin, vietin itse laatuaikaa treeneissä sekä kävin kurkistamassa Magdan kanssa Asakusan kelluvien lyhtyjen festivaalia. En tiedä oliko festivaalilla vain liian tuulista vai mitä, mutta lyhtyjä ilmestyi jokeen aika harvakseltaan. Googletellessa tapahtuman mainoskuvissa ainakin oli muutaman kerran enemmän lamppuja vedessä, joten olimme odottaneet hieman näyttävämpää tapahtumaa. Meillä oli kuitenkin ihan mukava (tai sen verran mukava kuin kivisestä portaasta voi sanoa) paikka istua. Ajallisesti tapahtuma alkoi lähestyä loppuaan, vaikka lyhtynsä veteen laittavien jono näyttikin aika pitkältä. Olimme odottaneet, että lyhtyjä keräävät veneet laskisivat lopuksi vielä kaikki lyhdyt yhtäaikaa menemään, mutta jossain vaiheessa huomasimme, että veneilijät kastavat lyhdyt veteen eikä sen jälkeen niistä ollut enää uusiokäyttöön. Lähdimme paikalta siis hieman aikaisemmin kävelemään Sensôji-temppelille päin ja oikomaan puutuneita takapuoliamme. Sitten suunnistimme molemmat takaisin omiin majapaikkoihimme.

Yksinäinen lyhty

Eräänä kauniina ja kuumana maanantaina suuntasimme kohti Izun niemimaata pikku matkalle.

Junaillessa napattua

Aaltoja

Kolmisen tuntia istuimme junassa, Atamissa junanvaihto ja sieltä majapaikkaamme Usamiin. Paikka osoittautui hieman odotettua pienemmäksi. Asemalla oli tavallisen lippuportin sijaan vain pahvilaatikko, johon meidän piti laittaa matkalippumme.
Käväisimme iltakävelyllä meren rannalla. Olimme juuri sopivasti Obon-festivaalin aikaan liikenteessä, joten paikan muutenkin vähäisistä ravintoloista osa oli kiinni. Päätimme sitten palata paikallisen supermarketin kautta majapaikkaamme syömään omistajan vaimon tekemiä gyôzia.

Usamin ranta

Bongailemassa aaltoja mansikkamaidon voimalla

Minulle oli suositeltu jo tuossa aiemmin visiittiä Izussa olevaan kilpikonnataloon (vähän kuin akvaario, mutta kilpikonnaversiona), ja olin säästänyt sen tälle reissulle innolla odottaen. Säädimme ensin hieman junien kanssa, joten olimme ajateltua myöhemmin perillä Kawazussa. Kilpikonnatalo oli muutaman kilometrin päässä asemalta, mutta koska busseja näytti menevän vain kolmesti päivässä sinne, olimme päättäneet kävellä. Merenrantaisen lounastauon jälkeen jatkoimme matkaamme ja pienen 'missäköhän asti se oikein on' -hetken jälkeen löysimme vihdoin perille.

Tuijotuskisa

Kilpa-ajot menossa. Voittaja (nro 2) pötköttelee tyytyväisenä jo tallissaan nurkassa

Kiersimme ensin tunnin verran katsomassa akvaarioita ja terraarioita, jonka jälkeen pääsimme ulos. Allekirjoittaneen ennestään onnellinen ilme muuttui vielä onnellisemmaksi, kun huomasimme mitä ulkona on. タッチコーナー eli paikka, jossa saa rapsutella kilpikonnia! Kilpikonna-ajojen lisäksi (Jannen ilmainen vedonlyöntikonna voitti) siellä oli kaikenlaisia kilpikonnia lähemmin tutustuttavana: maa-, vesi- ja suokonnia. Hieman isohkojen kilpikonnien aitauksesta sai ostaa satasella pari salaatinlehteä ja porkkananpalaa syötettäväksi reippaille rapsutuskohteille. Jossain vaiheessa myös hameeni meni suuhun (olin yllättynyt lähinnä vain värivalinnasta). Pussissa oleva melonilimsapullo vaikutti yrityksistä päätellen myös maukkaalta, sekä lisäksi Jannen shortsit.

Raps raps

Älkää minua syökö

Pientä lampea katsoessamme eräs pariskunta antoi meille pussillisen kilpikonnanruokaa syötettäväksi lammen asukkaille, ja eväiden kadottua parempiin suihin palasimme sanomaan vielä muille kilpikonnille heit. Jo hieman unisia konnia rapsuteltuamme istuimme hetken aikaa syömässä automaatista löytämiämme jänniä ostoksia ja läksimme kävelemään takaisin asemalle.

Heihei <3

Meillä oli suunnitelmissa mennä katsomaan Kawazun seitsemää vesiputousta, mutta koska olimme hieman jäljessä aikataulusta palasimme käymään ryokanilla. Minulle yukata päälle ja menoksi ilotulituksia katsomaan. Naapurikaupungissa Ajirossa oli kuulemma myös ilotulitus, mutta koska olimme katsoneet toisen suunnan naapuria Itôa, päätimme pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Olimme tällä kertaa tosin vähän liian aikaisin - ei tosiaan ehkä ollut odotettavissa niin paljoa porukkaa kuin Tokiossa :D

Tuuli niin kovasti että pamauksen jälkeen muodostelma levisi heti.

Hyvät ilotulitukset kyllä oli tuulesta huolimatta. Takaisin Usamiin, josta kylvyn, telkkarin ja yöunien jälkeen suunta kohti Matsumotoa.
Loman loppupuoliskon säästänkin seuraavaan päivitykseen, matskua näyttää olevan sen verran runsaasti.
Heipä hei vain~

Välipalapäivitys

Loman alettua meillä kaikilla vaihtareilla on ollut vähän omia menoja kullakin, joten emme ole olleet hirveän aktiivisia yhteisissä riennoissa.

Edamameja ja itsepuristettua kiivi-namia

Kerkesimme kyllä viettämään jo yhdet läksiäiset, Rianna palasi takaisin kotiinsa. Ajattelimme ensin pientä nähtävyysristeilyä, mutta koska olimme taas sen verran viime tingassa liikkeellä, se oli jo buukattu täyteen. Turvauduimme siis B-suunnitelmaan eli illanistujaisiin eräässä Ikebukuron izakayassa ja siitä hetkeksi karaokeen. Itse juhlakalu oli kiireinen, joten ilta jäi vähän lyhyeksi, mutta hauskaa oli kyllä.

Poppoo

Sain viikko sitten serkkuyllätyksen 'kylään' muutamaksi päiväksi. Ohjelmassa oli siis yleistä hengailua, säätämistä ja turisteilua. Vietimme muutaman hetken karaokessakin.

Shibuya kesäisissä tunnelmissa

Tämä luultavasti osuu mainitsemaani kategoriaan 'säätämistä'

Tiukka matsi menossa

Yritin kuumeisesti etsiä jotain mielenkiintoisia museoita turisteilemiselle - Japanihan on tunnettu omituisista museoistaan - ja löysin jostain museolistasta esimerkiksi sellaisen kuin 'Tupakka- ja suolamuseo'. Tämä kuulosti harvinaisen mielenkiintoiselta kombolta. Ja plussana, että sisäänpääsymaksu oli vain 100y (noin euro).

Pössynvalmistusta Edo-kaudella

Tälläisiä puketteja

Suolasta tehty laiva

 Kuulin joskus talvella juttua, että Ikebukurossa on 'maanjäristysmuseo', mutta paikka osoittautuikin palokunnan ylläpitämäksi enemmänkin maanjäristysaiheiseksi tiedotuskeskukseksi. Siellä oli maanjäristyssimulaattori, ja tutoriaalin jälkeen istuimme ryhmittäin huoneessa opettelemassa, mitä tehdään maanjäristyksen sattuessa. Simulaattori oli vahvuudeltaan 6 (japanilaisella asteikolla) joten se oli hieman kovempi kuin maaliskuinen oikea tärinä. Toinen simulaattori oli savuhuone eli miten toimitaan tulipalon sattuessa - tai oikeastaan savua huomatessa. Meidän piti suoriutua siis ulos 'kahvilasta' savun keskeltä. Tuli testattua sellaistakin.

Ebisu Garden Place

 Kaikista hauskinta oli, että samana iltana vaihteeksi kylässä kävi oikea maanjäristys, en muista  enää mikä näistä kaikista tärinöistä se oli, mutta asteikolla 2 tai 3 eli 'vähän vain' heilutti.
 Kävimme myös pyörähtämässä Ebisu Garden Placessa, katettu ostoskeskussysteemi, jossa joulun aikaan on hienoja valaistuksia - tai ainakin kuvista päätellen. Kävimme myös katsomassa Ebisu-oluen historiaa esittelevää museota - sarjassamme 'seuraavaksi erikoisin museo, jossa emme ole ennen käyneet'.

Museon aulassa

Muun ajan oikeastaan olen treenien lisäksi säätänyt matkasuunnitelmien kanssa eli varaillut hotelleja ja selvitellyt kulkuvälineitä yms. pikku lomaa varten. Eiköhän tässä nyt pari viikkoa menekin mukavasti sitten.

Heippa!

Voihan pamaus

Nyt voisin oikeastaan väittää, että koulu on loppunut. Kävin pyörähtämässä tanssikokeessa viime viikolla, ja palautin viimeisen esseen eilen. Oikeastaan minulla olisi kyllä vielä yksi pikku raportti kirjoitettavana, mutta se on enimmäkseen vain omien vaikutelmien kirjoittamista (ja mikä parasta - vaikutelmia omista vaikutelmista!).

'Lomani' treeneistä kuitenkin loppui onneksi, ja perjantaista lähtien pidin mukavan kolmipäiväisen treeniviikonlopun.

Yleensä käyn Saitaman puolella sensein kotona, mutta välillä sovimme treenit erään toisen oppilaan kotiin Akihabaran lähellä. Parilla ensimmäisellä kerralla sieltä palatessani olen joutunut etsimään asemaa, että 'missäs se nyt olikaan', mutta nyt olen alkanut jo hallita reitin (näköjään jotain tulosta kaiken Akibassa pyörimisen jälkeen). Yuu-chanin äiti yleensä tuo jotain illallista meille sinne, ja yhdet parhaista keskusteluistani sensein ja Yuu-chanin kanssa olen käynyt siellä syödessämme.

Sensein luokse kävelemiseen suhtaudun pienenä seikkailuna. Yleensä olen todella terävässä mielentilassa, joten huomaan kaikenlaisia jännittäviä asioita. Esim. syksyllä muutaman kerran tietyltä kohdalta kävellessäni olin miettinyt kuumeisesti mistä sipulinhaju oikein tulee, ja yhtenä päivänä älysin katsoa metrin verran vasemmalle - niinpä siinä pellolla sipuliakin kasvatetaan.

Matkalla kotiin

Saatan yleensä kerätä muutaman hölmistyneen katseen, sillä eipä niinkin 'maaseudulla' hirveästi länsimaalaisia näy (paitsi jostain syystä juuri lauantaina pari ulkomaalaista huuteli minulle autosta jotain).

Aamutreenit odottaa

Aluksi käytin taksia, mutta masteroituani reitin olen kävellyt 'sinne ja takaisin'. Jostain syystä taksimatkatkin ovat osoittautuneet mielenkiintoisiksi. Kuljettaja on joko jöröin japanilaissetä, jonka olen koskaan tavannut, tai sitten kuski on puhelias kaveri ja saan ennemmin tai myöhemmin jonkinlaisen randomin kommenttin, josta seuraa pieni konfuusi.
 Tässä joku aika sitten sain viestin senseiltä juuri treeneihin lähtiessäni 'täällä sataa, tule taksilla' ja viestiin liitettynä vielä sormea heristävä hymiö (sensei <3). Nousinkin sitten kiltisti taksiin, ja huomasin, että tällä kertaa kuljettaja oli puhelias kaveri. En kuullut hirveän hyvin taakse, mutta kuljettajasetä ilmeisesti tunnisti minut, kun ilmaisi asian 'kävelen yleensä'. Mainitsin jotain, etten tahtonut tulla sensein nuhtelemaksi ja sitten juttelimme mistä olen ja vaihdostani Japanissa. Jossain vaiheessa setä kysyi minulta, olenko menossa 'kristilliseen kirkkoon opettamaan'. Olin hetken aikaa hieman äimistynyt tästä, mutta muistin sitten, että sensein lähellä on jokin kristillinen seura. Kielsin asian ja sanoin meneväni tanssimaan. Juttelimme vähän aikaa vielä, miksi harrastan sitä, mutta sitten olinkin perillä. Lähtiessäni sain ystävällisen 'hei sitten' -toivotuksen.

Kesäloma

No puuh.
Minulla oli kaunis aikomus kirjoittaa päivitys tänne tuossa kesäkuun alussa, mutta en koskaan kerennyt julkaista sitä eli aikomukseksi se jäikin.
No, otetaan vahinko takaisin nyt.

Muisto voimistelutunnin kokeesta

Meillä tosiaan 'vähän' kerääntyi kouluhommat kesäkuulle, koska tänä vuonna meillä Ochadaissa koulu loppui sähkönsäästön takia jo viime viikolla.
Yksi opettajista kysyi jossain vaiheessa tunnilla mitä teemme vapaa-aikanamme, ja vastasin nasevasti tähän 'raportteja'. Sehän on normaalia, että lukukauden lopussa vähän kerääntyy kiireitä, mutta jostain syystä tällä lukukaudella kaikki senseit halusivat teetättää raportteja, niiden kaikkien oli näköjään pakko olla samaan aikaankin ja joukossa oli myös muutama sadistinen tehtävä. Olimme siis tästä käänteestä luonnollisesti erittäin ilahtuneita, varsinkin kun meillä oli myös nikkenseiden loppuraportti tehtävänä. No eipä tätä tarvi enää arpoa, loma alkoi periaatteessa jo. Keskiviikkona vielä modernin tanssin tunnille tanssikoe, ja vielä pari raporttia niin se on siinä.

Lämmintä on riittänyt.

Tee-se-itse -mehujää

Appelsiinimehujää, nams

Meillä kerkesi olemaan tässä välissä jo taas kerroksen kommuunisiivous sekä jokavuotinen paloharjoituskin. Paloharjoitus tosin loppui aika nopeasti, sillä oli hieman kuuma, ei varjoa missään eikä pilviä taivaalla, joten ei olisi ollut hirveän kehittävä idea hengata ulkona huvikseen siihen aikaan päivästä. Poistuimme vain tuosta naapuristani eli hätäovesta, kokoonnuimme pihalla ja sen jälkeen sai valita katsooko vaahtosammuttimen käyttöä vai kuunteleeko sisällä palomiesjampan selitystä jostain aiheesta (joka osoittautui 'miten soitetaan hätänumeroon'). Tämä kaikki kesti ehkä 20min yhteensä, joten palasin takaisin huoneeseeni kirjoittamaan viimeisiä raportteja tuulettimen äärelle.

Mitäköhän muuta sitä sitten on tullut puuhailtua tässä...
Kävin tuossa kaaauan sitten testaamassa japanilaista elokuvateatteria parin aseman päässä Tôbu-Nerimassa. Siellä on iso ostari johon kuuluu Warnerin leffateatteri. Olimme Magdan kanssa erittäin tyytyväisiä teatteriin, sillä se tuntui siltä että on oikeasti katsomassa leffoja leffateatterissa. Itse rainakin oli viihdyttävä, niinkin japanilainen kuin Pirates of the Caribbean (japanilaisella tekstityksellä).  3D-lasit oli huomattavasti pienemmät kuin Suomen mallissa  (mutta valuivat nekin nenällä), ja ne sai omaksi lähtiessä. Jei.

Kävimme myös testaamassa Uenon kansallismuseota. Ochadai kuuluu muutaman muun yliopiston kanssa museon diilikouluihin, joten pääsimme perusnäyttelyyn ilmaiseksi. Näyttelyssä oli paljon kivoja juttuja, mutta meitä jäi kaivelemaan, että museon puutarha on suljettu kesällä eikä teehuoneita pääse katsomaan. Kiusaavat nyt tuolla lailla.

Koulu järjesti kimononpukemisopetusta vaihtareille. Koska nyt sattuu olemaan kesä, me opettelimme pukemaan kevyempää kesäversiota, yukataa. Itsehän tosin sattuneesta syystä käytän yukataa viikoittain, ja mietin muutaman kerran osallistunko, mutta päätin mennä silti katsomaan josko oppisin jotain uutta. Kävi ilmi, että meitä oli sinä kertana vain kaksi - Magda ja minä, joten saimme aika lailla täsmäopetusta.

Yukata kyôshitsu

Pois lähtiessämme kurkistimme alakerrassa olevaa kimono-kaupan esittelyä. Olivat siellä viikon ajan myymässä valmistujaisvermeitä ja me satuimme paikalle viimeisenä päivänä. Etsimme oikeastaan yukataa Magdalle, mutta heillä ei ollut niitä myynnissä. No keskusteltuamme tädin kanssa vähän aikaa, siihen tuli muutama muukin täti lisää. Kysyivät tahdommeko kokeilla kimonoa ja hakamia (housut), ja kun jossain vaiheessa kävi ilmi ettemme ole enää syksyllä täällä, tädit innostuivat enemmän, että 'no kokeillaan teille näitä ja otetaan muistoksi kuvat vielä'. Näytti siltä, ettei siinä ollut mitään maksullista tekijää mukana, niin suostuimme. Saimme valita nätit kimonot ja tädit valitsivat hakamat, niitä ei tosin puettu ihan viimeisen päälle, kun niissä oli kaikenlaisia ovelia sovitusjippoja, mutta kyllähän ne siltä näytti kuin normaalisti puettunakin. Tädit pyysivät erästä liikkeen jamppaa ottamaan kuvat meistä kameroillamme, ja sitten lähtiäisiksi tarjosivat vielä karkkia :D. Kaiken kaikkiaan se oli siis hyvä päivä, ja olimme onnellisia, että olimme valinneet ensimmäisen päivän kimono-opetukselle :D

Kimono ja hakamat

Olen ollut treeneistä lomalla juhannuksesta lähtien sensein kiireiden takia, mutta olenkin sitten juossut muutamaan kertaan Kansallisteatterilla ja kokeillut paria muutakin teatteria.
Sensei on nyt esiintynyt ryhmänumeroissa muutaman kerran, ensin Japanilaisen tanssin liiton (= perinteinen, baletti ja moderni tanssi) 35-vuotisjuhlanäytöksessä -yllättäen- perinteisen japanilaisen tanssin numerossa 'Jitsugetsusei 日月星' (Aurinko, kuu ja tähdet), ja nyt viikonloppuna vähän nykyaikasemmassa Kaguya-aiheisessa teoksessa 'Kaguya　かぐや' (en kyllä taaskaan epäile yhtään, etteikö sensein viimevuotinen Kaguya-rooli olisi ollut parempi).

Ja pisteenä iin päälle..Vaihtareille oli järjestetty tilaisuus käydä katsomassa kabukia. Lisäksi käymältäni jatko-opiskelijoiden kurssilta oli kaksi kertaa tilaisuus käydä tutustumassa kabukiin. Sattuipa siis niin, että kävin viikon sisään kahdesti katsomassa samaa kabukinäytelmää 'Yoshitsune senbonzakura 義経千本桜'　(tai oikeastaan kohtaus siitä - 'Kawatsura Hôgen Yakata  河連法限館',　eli kuuluisa kettukohtaus). Mikä teki tästä vielä hauskempaa, olin nähnyt pari vuotta sitten saman kohtauksen käydessäni Kabuki-zassa :D En silti ollut erityisen murheellinen tästä käänteestä, joten innolla odottaen vain menoksi teatterille. Olin molemmilla kerroilla ihan yhtä viihdyttynyt, joten tavoite suoritettu. <3
Kaksi viikkoa sitten kävin viimeisen kerran jatko-opiskelijoiden kurssilta katsomassa taas Yoshitsune senbonzakuraa, mutta tällä kertaa eri kohtausta, ja jopa sellaista, jota en aiemmin ollut nähnyt ('Tokaiya & Daimotsu no ura 渡海屋・大物浦').
Kesä- ja heinäkuussa näytöksiin kuului myös puolen tunnin alustus. Kesäkuussa enemmän tai vähemmän valmiiksi kirjoitetun alustuksen piti näytelmän Shizuka Gozen -roolin Nakamura Kazutarô, ja heinäkuussa Yoshitsune-roolin Onoe Matsuya (nämä molemmat siis minua nuorempia jamppoja).

Olin juuri tullut kotiin kabukista jo ihan tarpeeksi euforisena, ja keittiöstä illallista lämmittämästä tullessani olin saanut puhelun. Kimononi oli valmis! Euforia level up.

Onnistuin vihdoin viimein kokeilemaan kimonoa päälleni pukijoiden avustuksella

Käväisin sensein kanssa katsomassa toisen meidän lesson-sanimme esitystä. Tapasin sensein asemalla, ja herätimme hieman ihmetystä ohikulkijoissa - pitkä valkoinen länkkäri vielä pitempänä koroilla kävellessä ja lyhyt kaunis nainen kimonossa. Sensei <3.
Kana-chan on siis 9-vuotias, ja esiintyi kuorotehtävissä musikaalissa 'Yasashii raion やさしいライオン' (Kiltti leijona). Se perustuu lastenkirjaan (luin jostain, että se on Anpanmanin luojan kirjoittama), joten olin siis odottanut vähän iloisempaa loppua siihen. No, aina ei voi voittaa.
Esitys oli silti ihan hauska, ja sen jälkeen oli vielä 'hyväntekeväisyyskonsertti' maanjäristyksen takia (näytöksenkin piti olla alunperin joskus maalis-huhtikuussa, mutta sattuneesta syystä se siirrettiin).

Toissapäivänä sitten oli koulun vaihtareille tarjoama nô-esitys. Eli siis japanilaista teatteria naamiolla. Suunnistimme Zuzan kanssa Kansalliselle nô-teatterille. Jouduimme jopa kysymään joltain randomilta sedältä suuntaohjeita, sillä emme olleet ihan kartalla, mutta olimme sentään oikealla suunnalla. Teatteri oli korttelin päässä. Jei.
Teatteri näytti kivalta.

Teatterin eessä pieni portti on ♪

Teatteri

Aiheena oli henget. Ohjelmassa oli ensin - vaihtariteamin mukaan ilmeisesti kuuluisankin jampan pitämä - puolen tunnin alustus, pari lyhyempää numeroa: loppupuoli tanssipätkästä 'Funabenkei 船弁慶' (kas kummaa, Yoshitsunen tarinaa täälläkin) ja kyôgen (=vähän koomisempi) 'Hagidaimyô 萩大名', sekä tauon jälkeen varsinainen nô-näytelmä 'Teika 定家' eli perinteinen munkki tapaa naisen, joka myöhemmin osoittautuu hengeksi -asetelma.
Ilmastointi oli vähän turhan tehokkaalla eli tälläisellä vilukissalla oli jo vähän turhan vilpsakka jossain vaiheessa, mutta muuten olin kyllä ihan viihdyttynyt. Meillä oli hyvät paikatkin, näki hyvin joka puolelle lavaa sekä miten lava-assarit säätivät puvunvaihdon 'haudan sisällä' kanssa. Ei yhtään hassumpi päivä sekään.

Sisäpiha

Lämpiö (tai ainakin siellä oli lämmin)

Näyttämö

Teatterillisesti siis kiitettävät pari kuukautta. <3

Magda soitti eilen, että kaverimme Hyon on Odaibassa (toisella puolella Tokiota) ja siellä on joku valaistusjuttu, jota voisimme mennä katsomaan. Päivän kysymys oli 'mikä pukukoodi', ja kun Magda oli juuri käynyt ostamassa yukatan itselleen ja minuakaan ei suoranaisesti tarvitse aseella uhata pukemaan yukataa päälleni, niin päädyimme siis vähän vähemmän länsimaiseen pukineeseen. Odottelimme Hyonia asemalla 10min ja saldona 'muutama' tuijotus, pari 'sala'kuvaa sekä kuuden intialaisen (?) miehen jengi halusi ottaa kuvan meidän kanssamme.
Pääsimme kuitenkin Odaiba kaihin kôeniin asti, ja tulimme tulokseen, että olimme suunnilleen paikan ainoat yukatalliset tytöt (spottasimme koko iltana kolme muuta, ilmeisesti kaikki muut olivat Odaiban toisella puolella olevassa tapahtumassa). Tästähän tietysti seurasi se, että kun kaikki sedät siellä olivat järjestelmäkameroineen odottamassa lyhtyjen syttymistä, sitä odotellessa oli hyvä tilaisuus kuvata länkkäreitä yukatoissa..:D Tallustelimme katselemassa paikkoja niin kävi vanhanaikaisesti - yksi setä kysyy saako ottaa kuvan, ja kahdeksan muuta ilmestyy mystisesti 20-senttisillä objektiiveilla varustettujen kameroiden kanssa räpsimään kuvia eksoottisista meistä..Tämä tapahtui vielä toisenkin kerran, kun olimme tallustelemassa lyhtyjen luona rannalla, mutta sitten tulikin jo hämärää emmekä me erottuneet niin selvästi muusta massasta (paitsi minä salamavalolla pimeässä). Että sellaista..

Odaiba kaihin kôenin lyhtykemut

Yukata-posetusta

Lyhtytyttö Hyon

Posettamassa

Hämärä laskeutui, mutta ei tosin Muumilaakson ylle

Ihan muutaman lyhdyn hankkineet

Nyt pitäisi pariksi päiväksi viiletä peräti 28 asteeseen, kun taifuuni tulee käymään kylässä, mutta sen jälkeen taas normaali meno jatkuu.