Hengissä ollaan

Puuh.

Johan tässä on vierähtänyt edellisestä postauksesta.

Olen siis edelleen hengissä.

Yritän tällä kertaa tiivistää tekemiseni 'lyhyestä virsi kaunis' -metodilla. Tai ainakin vähemmän yksityiskohtaisesta.

Tässä vielä muutama kyydistä jäänyt kuva marraskuulta

Harajukun joulukuusi

Design-vaatteet muistuttaa erehdyttävästi baletin näytöspukuja.

Ei muuten tullu maistettua pumpukin-leipää

Okonomiyaki-illalliselta Linin, Dunjan, Nermeenin ja Mashin kanssa

Olen ollut viime aikoina kirjaimellisesti kädet kiinni kimonossa. Jostain syystä pari vuotta sitten valmiina Tôjin kirpparilta ostamani kimono ei ollut ihan minun kokoiselleni tehty, joten mietittiin sensein kanssa mitä sille voisi tehdä. Hihat olivat siis vähän liian lyhyet. Kävi ilmi, että saumoista saa jatkettua sitä viitisen senttiä, joten urakoin saumat auki sekä kimonosta että vuoresta ja ompelin ne takaisin yhteen. Siinä vaiheessa kun hiha oli irti, alkoi vähän pelottaa, että mitäköhän olen mennyt tekemään. Mutta kimono on taas kasassa. Pituutta siihen harmi vaan ei saanut, mutta ehkä se juuri ja juuri menee.

Kävimme pari viikkoa sitten myös ostamassa kimonolle kenkiä. Olimme Asakusassa zôri-kaupassa juuri vähän ennen sulkemisaikaa, mutta ottivat sisälle. Kaupassa sai itse valita pohjan ja remmit (minulla ei olisi ollut hajuakaan niiden japaninkielisestä nimestä, mutta muistin vihreästä kanjikirjasta kanjin, josta sensei kommentoi että 'kaikkein tärkein sana näissä esimerkkisanoissa ensimmäisenä: getan remmi' = hanao 鼻緒) jotka sitten kiinnitettiin paikalleen siinä asiakkaan katsoessa. Tämä asiakas oli hyvin kiinnostunut. Oli jännää katsoa mihin se pistetään ja mikä luukku kengästä aukeaa. Sensein zôri oli hajonnut, joten se korjattiin samalla. Istuimme siinä sitten parikymmentä minuuttia omistajarouvan jutellessa mukavia.

Niin totta

Ilmeeni, kun sain sievät zôrit. Ilmeeni myös, kun sain lähetyksen Suomesta.

Izaki-sensei järjesti minut myös tanssintutkijoiden seminaariin (en nyt keksinyt parempaakaan käännöstä sille) yhtenä viikonloppuna. Se on kahdesti vuodessa järjestettävä juttu, ja siellä on vaihtelevat aiheet. Tällä kertaa sattui mukana olemaan myös perinteisiä tansseja käsitteleviä luentoja, joten ajoitukseni oli siinä suhteessa loistava. Menin lauantain luennolle suoraan treeneistä, ja olin kiireen lisäksi vielä hämmentynyt siitä, missä minun pitää olla ja mitä tehdä päästäkseni sisään. Selvisin kuitenkin suuremmitta ongelmitta (tosin vastaanotto oli siiretty toiseen paikkaan) luentosaliin. Olin pikkuisen myöhässä, mutta sain jostain vielä paikan. Onneksi minun jälkeeni tuli muita mattimyöhäisiä kuuntelijoita, ettei tarvinut hävetä yksin. Furuido-sensei piti ensin luentoa Yamamura-koulukunnan kamigatamaista (geishat esim. tanssii sitä), sitten Yamamuran (itse) iemoto tanssi muutaman pätkän ja niiden väleissä oli aina haastattelu. Lopuksi oli workshop, jota olin odottanut kovasti. Meitä änki siihen pienelle lavalle parisenkymmentä tyyppiä, mahduimme kuitenkin. Olin ainoa valkoinen, mutta loppujen lopuksi minulla taisi olla eniten kokemusta, kun kaikki muut vaikuttivat olevan enemmän tai vähemmän modernin tanssin harrastajia :D.

Olin käsittänyt, että workshop olisi kestänyt kauemmin, mutta se oli jotain puolen tunnin päälle. Opettelimme noin kaksi minuuttia 'Yuugure'-nimisestä tanssista. Oli hauskaa kokeilla.

Sunnuntaina menin taas vain 'isoille luennoille' teemalla 'liike tanssissa': yksi japanilaisesta kansantanssista, yksi korealaisista pyhättötansseista, sekä Furuido-sensein luento, jossa pikaisesti käytiin läpi japanin hovitanssia (bugaku), nôta ja kabukia. Olisi voinut kestää pidempäänkin!

Varsinkin kun spottasin Furuido-sensein luentolistasta jo heti kättelyssä Fuji musumen. Kerkesin intoilla siitä ihan tarpeeksi.

Niin, ja sain kehuja Furuido-senseiltä workshopista, olin naama onnesta soikeana koko loppupäivän ^______^ oikeastaan vieläkin.

Tukanvärjäyspaketissa oli valmiiksi paikka, jossa voi säilyttää pulloa! Kätevää!

Pääsin viime perjantaina vähän aiemmin tunnilta, ja hermostuneena ainaiseen köhimiseen päätin käydä näyttämässä yskääni (miten sitä ikinä näytetäänkään) koulun lääkärille. Sain kolmipäiväisen setin lääkkeitä, ja pyynnön tulla uudestaan jos ei auta. Menin uudestaan tiistaina. Sain tällä kertaa eri merkkiset lääkkeet. En ollut ihan varma kuulinko oikein, kun lääkärisetä sanoi, että päivässä otetaan yhdeksän tabua. Öh. Sitten terkkaritäti antoi minulle kasan tabletteja. Taas kolmipäiväinen setti, yhdeksän päivässä. Katsoin tabujeni määrää huvittuneen epäuskoinen ilme naamallani sanoen 'hee' ja naureskelimme yhdessä lääkärisedän ja terkkaritädin kanssa. Minulla ei siis ollut muuta aavistusta lääkkeistä kuin että ne on yskänlääkkeitä :D. Äidin kanssa asiasta keskusteltua, selvisi että niissä on samaa ainetta mitä suomalaisissakin yskänlääkkeissä käytetään. Hillitsee yskänärsytystä. Ne on jopa vähän toimineetkin, ei ole yskittänyt niin paljon kuin aiemmin. \o/

Japanissa siis lääkkeet laitetaan erilliseen asiakkaalle annettavaan pussiin, jossa on ohjeet. Jos ei älyä kuunnella lääkkeen nimeä, tai sitä ei lue itse lääkelevyssä, ei oikein ole hajua mitä siinä on. Omissa levyissäni sentään lukee. Ihottumarasvani taas, piilarikoteloa muistuttavassa putelissa oli töräys voidetta, joten siitäpä helppo sitten selvittää mitä se oli.

Pieniä tabletteja pieneen yskään, eka setti

Toinen setti. HC-tabuni. HC siis Huscode ;)

Nyt pitäisi ruveta kohta suunnistamaan sänkyyn päin. Ajoissa tällä kertaa. Sunnuntaina pitää olla terävänä, kun meillä on pienimuotoinen esitys keskenämme. Pääsin jopa kaksi viikkoa sitten tanssini loppuun. Katsotaan mitä tapahtuu.

Se ei ollutkaan opas ahdisteluun..

Hauskaa illanjatkoa~

*M

Joulun kunniaksi Linin versio suomalaisen suklaan oikeaoppisesta markkinoinnista. Hieno tuote.