sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Joulu meni

No niin. Tässä onkin taas tullut pidettyä muutama päivä väliä kirjoittamisesta.
Eipä tässä mitään niin ihmeellistä ole tehtykään. Olemme kerrankin yrittäneet olla hamstraamatta liikaa tekemistä itsellemme ja ottaa rennosti lukuvuoden päättymisen kunniaksi.

Joulupäivänä meillä oli Merecan kaverin synttärikemut. Joimme glögit odottaessamme loppuja seurueesta ja sitten menimme pieneen ravintola-pubiin istumaan pariksi tunniksi.
Nälkäisenä ruokaa odotellessa

Kanan leikkausyritys käynnissä


Tapaninpäivänä meidän piti vaihtaa majapaikkaa, ja koska olimme sopineet menevämme isäntäperheen luokse vasta illemmalla, hengailimme hetken hostellilla. Kyllästyimme Merecan kanssa odotteluun, ja lähdimme kahville. Merecan piti myös maksaa jokin lasku, ja ajattelin pudottaa paremman puoliskoni kirjeen samalla, joten lähdimme etsimään postia.
Löysimme sen pienen näköalareitin kiertämisen jälkeen, ja hetken säädettyämme postin tiskillä saimme asiamme hoidettua yllättävän kivuttomasti. Käväisimme myös purikurassa, ja silloin puhelimeen ilmestyi viesti pojilta 'nälkä', joten eikun takaisin hostellille ja etsimään sopivaa ruokapaikkaa.
Selvisimme isäntäperheen luokse, ja loppuilta meni syödessä ja jutustellessa kuulumisia.
Tatamihuoneessa laukkujen keskellä

Aamukahvi
Mereca lähti kämpillensä ja me etsimään uutta majapaikkaamme Shin-Imamiyalla. Hetken asetuttuamme lähdimme jälleen kerran etsimään postia (josta voisi nostaa rahaa Visa electronilla). Emmehän me sitä löytäneet sitten siihen hätään, joten kävelimme tuohon seuraavalle isommalle asemalle Tennôjiin. Automaatti löytyi, ja löytyi ruokapaikkakin. Sitten palasimme hostellille eväsostosten kautta ja ahtauduimme yhteen huoneistamme katsomaan television antimia.

Kaukosäätimen patterit

Taidanpa tänään lopetella tähän, jotta ehdin ajoissa syömään Merecan kanssa. Palataanpa asiaan.

maanantai 24. joulukuuta 2012

☆ Hyvää joulua ☆

Seikkailin tänään joulunviettoon Osakaan.

Juttelin aiemmin sensein kanssa, että kannattaako ostaa lippu valmiiksi luotijunaan eli shinkanseniin, ja sain vastauksen 'osta mahdollisimman nopeasti'. Ostin siis perjantaina valmiiksi lipun. Kysyin lippua ostaessani, että meneekö Uenosta shinkansenia Osakaan, ja kassan setä sanoi että menee. Eilen illalla selvisi, että ei mene (ihan hyvä reaktioaika tuo pari päivää). En tiedä oliko setä kuullut ihan oikein, vai oliko lipussa jokin juttu, jota en itse ollut ymmärtänyt. Ainoa järkevä selitys, jonka keksin, oli että olisin voinut ehkä käyttää lippua mennäkseni Uenosta ensin toisella Shinkansenilla Tokion pääasemalle, josta olisin taas vaihtanut Osakaan menevään. En tahtonut jättilaukkuni kanssa kuitenkaan säätää junanvaihtojen kanssa, ja minulle oli joka tapauksessa parempi idea mennä hitaammalla junalla Yamanote-linjalla  Sugamosta suoraan Tokion asemalle.

Olin vähän kauhuissani, miten selviän sen laukkuni kanssa Yamanoten ruuhkajunaan. Kysyin aamulla respasta, minkähänlainen ruuhkatilanne junassa on siihen aikaan eli kympin jälkeen. Selvisikin, että on vapaapäivä (olin yrittänyt tarkistaa sitä netistä, mutta äkkiä katsomallani sivulla ei kerrottu siitä mitään), joten tavallista ruuhkaa ei ollut! Jee. No selvisin sitten minäkin junaan sisään ja löysin vielä eksymättä oikeaan Shinkanseniinkin.
Olin myös miettinyt, mihin ihmeeseen junassa saan tungettua ison laukkuni. En nähnyt missään sellaista laukunsäilytystelinehyllypaikkaa - mikä se ikinä onkaan - joten vaunuun astuttuani kysyin takanani tulevalta mieheltä mihin tälläisen laukun voi laittaa. 'Tuonne hattuhyllylle'. Varmistin vielä että voiko tälläisen ison laukun laittaa _oikeasti_ sinne: 'joo joo'. Siinä vaiheessa halusin kovasti nähdä, miten minua pienempi jamppa bodaa 20-kiloisen jättilaukkuni hattuhyllylle ja katsoo, että saan sen lähtiessäni takaisin alas myös ilman sivullisia kuolonuhreja. Pidin nämä ajatukset kuitenkin ominani ja kiitin neuvosta. Löytäessäni paikkani huomasin kuitenkin onneksi, että niinkin iso pakaasi mahtuu jalkatilaan - ja jopa polvien ja laukun väliin jää tilaa saman verran kuin VR:lläkin matkustaessa, joten matka meni yllättävän kivuttomasti, eikä minun tai kenenkään muunkaan tarvinut bodata laukkuani ylös.
Kaikesta sitä näköjään voikin stressata.

Naureskelin junassa, kun ennen Kiotoa kuulutettiin, että jonkin turvalaitejutun vuoksi juna joutuu varmuudeksi kulkea vähän hitaammalla. Olisimme aikataulusta peräti 3 minuuttia myöhässä!

Team Finland tuli vastaan minua Shin-Osakan asemalle. Käväisimme viemässä tavarat hostellille ja suuntasimme etsimään jouluateriaa, mutta koska halvat ja kivan näköiset sushi-paikat oli täynnä, vaihdoimme nälissämme suunnitelmaa ja turvauduimme italialaiseen jouluateriaan. Menimme sitten lauleskelemaan joulukaraoket kolmeksi tunniksi. Poikien vastustelusta huolimatta saimme itsellemme mukavat joulu-purikurat (yritän jossain vaiheessa muistaa säätää niitä tänne). Käväisimme vielä kaupan kautta ostamassa ilta- ja aamupalat valmiiksi, ja nyt istumme hostellin aulassa (Mereca-joulupukki toi minulle teetä ja furoshiki-liinan). Ensimmäiset ja väsyneimmät Team Finlandin jäsenet suunnistavat kohta luultavasti nukkumaan.

Toivotan siis tässä vaiheessa oikein mainiota joulua!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Henkiinherääminen

Minulla on ollut kaunis ajatus kirjoitella tänne jotain Japani-aiheista Suomi-aktiviteettia, mutta tähän mennessä se kaunis ajatus ei ole saanut tekstiä ilmestymään ruudulle - kummallista. Voin siis nytkin sivuuttaa mainitsemani aktiviteetit kätevästi, ja kertoa jostain ihan muusta.

Olenpa Japanissa käymässä.

Jossain vaiheessa selvisi, että Helsingin yliopistossa (jossa siis nyt opiskelen) on pitkä joululoma. Luonnollisesti päässäni kehittyi ajatus Japanin-matkasta. Isoimmat paineet oli ehkä siitä, että en ole yli vuoteen päässyt treenaamaan kunnolla. Pakkohan se sitäpaitsi oli, kun tällä kertaa Mr Boifrendo on opiskelemassa Japanissa (pitkän välimatkan takia Japanin sisällä sille suunnitelmalle tosin meinasi käydä huonosti).
Mainitsin alustavasta matkasuunnitelmastani tanssi-senseilleni, ja sain viestiä, että jos olen tulossa niin voitaisiin pitää taas joku pieni tanssitapahtuma. Mailasin vähän myöhemmin senseille toisesta asiasta, ja vastausviestissä luki mm. 'ota kimono mukaan tullessasi'. Eiköhän se ollut siinä sitten.

Lento meni ihan mukavasti, mutta lähdimme liikkeelle vähän myöhässä, kun lentokoneen siivet oli täynnä lunta ja jäätä. No paikalle ilmestyi auto, josta ruiskutettiin jotain jännää ainetta siipiin, sitten vielä toista jännää ainetta päälle, ja niin päästiin lähtemään.

Suomessa on ollut vähän vilpsakka keli viime aikoina, ja olin muistellut kaiholla japanilaisia lämmitettyjä vessanpöntönrinkuloita. Petyin kovasti, kun Naritan kentällä sellaista ei ollut. Pyh :(

Selvisin maahantulotarkastuksesta aika nopeasti: yksi yli-innokas setä ohjaili meitä länkkäreitä passintarkastusjonoihin hyvin tehokkaasti - olin itse varmaan kolmessa eri jonossa. Laukkuni ilmestyi juuri hihnalle kävellessäni laukunhakuosastolle. Kukaan ei tällä kertaa edes halunnut penkoa laukkuani.

Googlettelin puhelinvaihtoehtoja ennen lähtöä, ja tulin tulokseen, että minun taitaa olla ihan sama vuokrata kentältä puhelin kuin lähteä jonkun alien registration cardin omistajan kanssa ostamaan prepaidia (turistiviisumilla sellaista on vähän vaikeampi saada). Netitse tehdyistä varauksista oli joku alennus Softbankilla. Jee. Piti tulostaa varaustiedot ja vilauttaa passia kassalla, niin sain puhelimen heti. Mailiosoitteenkin sai vaihdettua puhelimesta itse. Täytyy sanoa, että ei tuolla mikään halvin mahdollinen ole soitella tai viestitellä, mutta kyllä se näin vähän kommunikoivalle toimii. Toivottavasti :D

Minun piti vaihtaa vain kerran junaa päästäkseni kentältä majapaikkaani, ja vaikka käytin yritin käyttää hissiä asemilla, olin jo kyllästynyt ison laukkuni raahaamiseen päästessäni pääteasemalle. Minulla oli kartta, ja tajusin asemalla, että olin ajatellut väärin lähtösuuntani. Ylitin risteyksen ja pysähdyin katsomaan karttaani. Olin ehtinyt katsoa karttaa ehkä kaksi sekuntia, kun komea jamppa pysähtyi ja kysyi jonkinlaisella englannilla tarvinko apua. Minähän puhuin itsepäisesti japania, tämä jamppa enkkua ja japania sekaisin, joten keskustelumme oli varmaan vähintään hämmentävä. No, kiva (ja komea) jamppa neuvoi sitten oikean suunnan. Onneksi neuvoikin, olisin lähtenyt jonnekin ihan muualle. Muikistelin itsekseni miettiessäni ilmettäni, kun olisin huomannut olevani toisella puolella kaupunkia laukkuni kanssa, ja kiitin kovasti ja jatkoimme matkojamme.

Selvisin weekly mansiooni kivuttomasti oikean suunnan löydettyäni, mutta respan tytön neuvoessa minut huoneelleni, joko kuulin väärin vasemman tai sitten en kuullut että kyseessä oli hissi. Huomasin, että huoneeni ei ollut siinä missä kuvittelin - porraskäytävässä, jossa oli ämpäri keskellä portaita - mutta onneksi tajusin mennä sillä hissillä, niin huoneeni löytyi.
Respassa oli muuten hieno lukkodemonstraatioväline. Sellainen oikea lukko jossakin laudanpätkässä kiinni, n. 35cm x 10cm. Respan tyttö rupesi selittämään, että ovi pitää laittaa lukkoon kun siinä ei ole automaattilukkoa. Ilmeeni, kun tyttö kaivoi sen demonstraatiovälineen esille. Se oli ainakin rautalangasta väännetty.

Huone oli myös mukavampi kuin luulin. Internetsille piuha, jääkaappi, oma suihku ja vessa, eikä ikkunoista tai oven altakaan vedä (ainakaan niin paljoa kuin Oyaman asuntolassa). Jee.

Kävin äkkiä ostamassa konbinista välipalaa ja lähdin melkein suoraan treeneihin (ei ehkä se terävin hetki mennä heti lennon jälkeen, mutta omapa oli ideani), ja loppuilta menikin huoneessa koomatessa.

Yritän tänään selvitä vähän aiemmin nukkumaan, joten kerron lisää toisena päivänä.

Hyvää yötä!

Ps. Anteeksi kuvattomuus. Katsotaan josko niitäkin irtoaisi jossakin vaiheessa.