Kevätloma ja evakkoreissu

Huhhuh, että onkin vierähtänyt kauan viimeisestä.

Kevät

Maanjäristyksen (puhuessani maanjäristyksestä, tarkoitan Sitä Isoa, 11.3.2011) jälkeen tässä onkin ollut kaikenlaista aktiviteettia. Kävimme silloin maanantaina Linin kanssa visiitillä suurlähetystössä haistelemassa tilannetta, mutta siellä vaikutettiin rauhallisilta. Sanoivat, että kannattaa seurata tilannetta ja että suurlähetystön Facebook-sivuilla ehkä nopeiten tieto leviää. Pyysimme siellä kerran ollessamme varuilta joditabletit – lähinnä Suomessa olevien sukulaisten rauhoittelemiseksi (eli siis yksi annos = yksi tabu) - ja jatkoimme matkaamme.

Siinä tapahtui sitten vähän kaikenlaista. Jälkijärinöitä oli ihan kiitettävästi vielä, ja eurooppalaisesta mediasta löytyi vähän enemmänkin ylilyöntejä tilanteesta, joten 'kaikenlainen' on ihan hyvä sanavalinta tässä tilanteessa.

Yritimme Linin kanssa säilyttää selväjärkisyytemme (tai sen vähän mikä siitä on jäljellä..). Tässä seuraus foliohattutyöpajasta. Lentolisko ja jättiläismuffinssivuoka.

Olin aikonut jo kauan käydä Kansaissa tilaisuuden tullen, reissun tähtäimenä Kioton kirpputorit ja käytetyt kimonot. Olin suunnitellut reissun maaliskuun lopulle, mutta tärinöihin hermostuttuani kysyin isäntäperheeltäni voisinko tullakin vähän aiemmin ja lähdin Osakaan 16.3. Se olikin itse asiassa ihan hyvä ajoitus, sillä siinä tietämillä Tokiossa tai pohjoisemmassa olevia suomalaisia suositeltiin (huom. siis suositeltiin) lähtemään hetkeksi Nagoyaan tai etelämmäs. Eikä ollut pelkästään suomalaiset. Lopulta siis kävi niin, että meitä Ochanomizulaisia siellä oli vähän suunniteltua enemmän.

Pari päivää Osakan nähtävyyksiä: Osakan linna, Tennôjin eläintarha, Namba, Floating garden, sekä Shitennôjin kirpputori.

Jeesasin myös parina sunnuntaina englanti-kahvilassa (Space Freedom, Hirakata-shi).

Linna

Yksi eläintarhan konnasista

Namba

Shitennôjin temppelin vartijakonnat

Sky towerin yömaisema

Ja suurin osa sitten Kioton nähtävyyksiä – enimmäkseen temppeleitä ja pyhättöjä. Tôji (+kirppari), Honganji, Ryôanji, Ninnaji, Daitokuji, Imamiya jinja, Kitano Tenmangu, Kenninji, Yasaka jinja, kävelyä Gionissa ja Minami-za kabukiteatteri.

Tässä muutama kuva vain.

Daitokujilta

Kitanolla yksi pikkupyhätöistä

Kenninjiltä

Haikara tutustuu ravintolan tarjontaan

Shirakawan yanagit ja sakurat

Minami-za

Isäntäperheen isä vei meidät yhtenä iltana läheiseen kylpylään, joten tulipahan lilluttua rotemburo-ulkoaltaassa tähtien alla pitkästä aikaa. Käytiin vielä sen jälkeen hieronnassa kahdelta yöllä :D Kuulostaa sangen epämääräiseltä, mutta kyseessä on viime aikoina tosi suosituksi tullut ketju, joka on auki johonkin kolmeen asti yöllä, tunnin hieronta on 3000y (eli n. 30e). Eli ei paha. Ei näillä jumituksilla.

Tosin luulen, että hieronta olisi voinut olla paremmin ajoitettu, sillä seuraavana päivänä kanniskelin koko päivän Tôjin kirpputorilta ostamiani paria kimonoa sekä muutamaa kimonotakkia kädet kipeänä.

Käytettyjä kimonoita on vähän vaikeaa löytää minun kokoiselleni, mutta tarkoituksenani oli tehdä joka tapauksessa mekko, joten mitoilla ei niin paljoa ole väliä. Kirppareilla oli mukavia kimonokasoja, ja pengottuani löysin ihan tarpeeksi. esim. kaksi ostamistani maksoi 500y (n.5e)/kpl ja kalliimmat 1000y (n.10e)/kpl (tosin yksi niistä käytettyjen kimonoiden kaupasta). Joten tarttuipa mukaani muutama 'normaalikäyttöinen' kimonokin.

Kimonosaalis

Jos tässä vaiheessa ei ole vielä käynyt selväksi, pidän siis temppeleistä ja pyhätöistä. Daitokujilla (ei varsinainen temppeli, vaan temppelialue, jossa monta temppeliä) olisi tehnyt mieli käydä kaikissa paikoissa pyörimässä, mutta kaikki eivät olleet auki turisteille. Imamiya jinja Daitokujin takana osoittautui nätiksi pikku pyhätöksi, mutta reissun ehdottomasti paras 'kohde' oli Kitano Tenmangu. Luulen että kukkivilla luumupuilla oli paljonkin osuutta asiaan, mutta pidin paikasta kovasti jo ennen kuin osuin varsinaiseen puutarhaan. Kitanolla oli kirppari – ylläri - samana päivänä, joten porukkaa riitti ihan omiksi ja muidenkin tarpeiksi asti. Ei ehkä siis paras päivä turisteeraamiselle. Tällä kertaa olin päättänyt pitäytyä erossa kimono-ostoksista, sillä tavaramääräni oli jo ihan tarpeeksi iso.

Viimeisenä päivänä kävin vielä Kiotossa pyörähtämässä, sillä halusin kiertää Gionissa ja 'nähdä vielä kerran Minami-zan'. Suunnaksi siis Kenninjin kautta Yasaka jinjalle ja sieltä Shirakawan joen vartta pitkin Minami-zalle. Päivä oli onnistunut, vaikka yanagi-puut olivatkin vielä ruskeahkoja ja kirsikoitakaan ei kovasti joen varrella ollut.

Kioto <3

Mainos Minami-zan erityistanssiesityksestä, pääosissa Bandô Tamasaburô-san ja Nakamura Shidô-san

Alkuperäisen viiden päivän reissun venähdettyä kahdeksi viikoksi, palasin Dunjan kanssa päiväbussilla Tokioon. Vaikka meidän 23 kaupunginosaamme eivät paria lukuunottamatta kuulukaan sähkökatkoksien alueeseen (ainakaan vielä), sähköä säästetään vapaaehtoisesti osasta rakennuksia. Magda oli palannut hieman aiemmin Tokioon, joten tiesimme että Tokio on hieman 'creepy', mutta hämmästelimme silti miten oudon näköinen Tokio oli. Ei sillä, etteikö tämä vielä Suomea pieksisi valaistuksessa.

Kimalteleva bussimme Kirakiragô

Vettä oli jossain vaiheessa saanut kaupoista vähän nihkeästi, mutta tokioiduttuani sitä on kyllä saanut. Respan tädit olivat kyllä juoneet kuulemma hanavettäkin koko ajan normaalisti. Ja mikäpä siinä, vaikkei vettä joisikaan sellaisenaan, milläs tekee ruokaa, millä pesee kädet, millä käy suihkussa, millä pesee hampaat..

(Oli muuten Osakassakin vesitarjonta kuulemma vähän nihkeää, kun ihmiset lähettelivät pullovettä tutuilleen Tokioon ja ylöspäin.)

Ihan hyvin muitakin tuotteita on saanut kaupoista: vessapaperia, pattereita, maitoa, vihanneksia..

Eli normaalilla menolla mennään. Uutisia tulee silti seurattua, mutta sekin nykyään kerran päivässä.

Tässä oli parina päivänä vähän isompia järistyksiä, mutta nyt on taas pikkuisen rauhoittunut.

Meillä alkoi koulu tiistaina, ja sen kunniaksi sopivasti nikkenseiden orientaatiossa minun ja Magdan puhelimet alkoivat pitää meteliä, ja katsoimme siinä vähän aikaa heilutustilannetta opettajien kanssa. Mutta siitä se meni ohi.

Sakurat tervehtii koululla uusia opiskelijoita

Kultaset ei ole vielä muuttuneet mutanttininjakilpikonniksi

Tämä kaveri pitää yksityisyydestä

'Yökirsikat'

Keskiviikkona alkoivat tunnit, ja nyt on viikon verran aikaa valita kursseja. Jostain syystä ovat päättäneet laittaa kaikki mielenkiintoiset kurssit päällekäin. Esim. keskiviikko'aamuna' olisi samaan aikaan neljä kurssia jotka haluaisin ottaa: moderni tanssi, balilaiset tanssit, kokkauskurssi sekä ompelu. Maanantaina japanilaisten vaatteiden vanha historia ja näyttämötaiteen historia (tosin se on jatko-opiskelijoiden kurssi). Että joo. Balettikurssille kävi vähän huonosti. Sensei ilmeisesti kerkeääkin vasta helmikuussa pitämään tunteja, joten se siitä sitten.

Katsotaan nyt pääsenkö kaikille haluamilleni tunneille. Ensi viikolla selviää.

Luokan ikkunasta näkyy tälläistä

Jatkoin treenejäni suunnilleen heti tokioiduttuani. Tuntuu edelleen vähän pahalta, kun olin ollut Japanissa, vaikka sensei olisi halunnut, että käyn Suomessa välillä. Oli siis ollut huolissaan miten meillä kotona jaksetaan. Sensei oli kuitenkin aidosti ilahtuneen näköinen sanoessaan, että on iloinen kun näytän niin reippaalta :D.

Yritin myös aloittaa baletin itsekseni. Tällä kertaa siis yritykseksi se jäikin. Menin ensimmäiselle 'tunnilleni' vanhaan tuttuun saliin, jossa viimeksi olin viettänyt laatuaikaa maanjäristyksen kanssa, mutta kukaan ei ollut muistanut sanoa, että pois ja sisään muuttavien tyttöjen tavarat ovat siellä. Löysin kuitenkin pienen läntin treeneilleni. Menin seuraavana päivänä uudestaan ja pieni länttini oli hävinnyt. Lisäksi roudasivat lisää kamaa koko ajan sinne, joten hermostuin ja jouduin lopettamaan treenini lyhyeen (mitä en siis tehnyt edes maanjäristyksen kanssa, hassua). Voin kuvitella, miten omituiselta se on näyttänyt, kun 'hullu länsimaalainen' treenaa balettia keskellä laatikkopinoja ja kuljetuspalvelun jamppa roudaa kamaa sinne respan tädin kanssa.

Pieni länttini

Heihei, keskilattiaharjoitukset..

Olenkin siis suurimman osan ajasta istunut fiksaamassa kimonoitani ja laittamassa osaa tavaroista syrjään Suomeen kuljetusta varten, sekä lopun ajasta hengannut muiden vaihtareiden kanssa alakerrassa syömässä mässyä. Kävimme viikko sitten hanamilla (katsomassa kirsikankukkia) tässä läheisellä joella. Meillä oli eväänä korealaisen kaverin tekemää ruokaa, ja istuimmekin parisen tuntia kirsikkapuun alla kovasta tuulesta huolimatta.

Saattaapi tulla vähän taas päivitykseen taukoa, äiti ja isä tulevat huomenna kylään. Naureskelinkin tässä jo, kun maanantaina treenieni aikaan oli kamala ukkonen, ja sensei mainitsi japanilaisten top 4 pelottavat asiat: maanjäristys, ukkonen, tulipalo, isä – tällä viikolla siis jo näistä kolme. Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi pelkoa sitten ilman sitä tultakin.

Tässä siis jättiläispostaus tiivistettynä (minkähän kokoinen normaali sitten olisi ollut).

Heipä hei.