Lemonade vanhin voitehista

Köh

En ole viime aikoina kerennyt päivittelemään blogia, johtuen osaksi läksyjen määrästä, ja osaksi siitä, että silloin kun en ole läksyjä tehnyt olen puristanut itselleni sitruuna/mandariinimehua tai vaihtoehtoisesti keittänyt inkivääri-potionia.

Meillä oli koulusta vapaata perjantai 12. päivä, joten olin alunperin suunnitellut meneväni Kamakuraan&Enoshimaan Zuzan ja Magdan kanssa. Olin kyllä käynyt aiemmin Kamakurassa, mutta olin jo ikäänkuin päättänyt silti lähteä. Ainoa vain, että olin onnistunut rikkomaan kenkäni. Käsittämätöntä. Kangas revennyt. Joten pääasiassa siitä syystä (ja siitä että minun piti säästää rahaa :D ) peruin Kamakura-keikan, ja lähdin Linin ja Dunjan ostosreissulle. En muista mitä alunperin lähdimme etsimään Ikebukurosta, mutta emme löytäneet sitä kuitenkaan. Kävimme syömässä (jopa ihan halpaa) italialaista ruokaa ja me jatkoimme Linin kanssa Harajukuun missionamme löytää kengät ja mekko. Sovittelimme puolet yhden kenkäkaupan kengistä vain siksi, että ne olivat hassuja. Japanilaisten talvimallistossa on esimerkiksi avokkaita, joissa on karvareunus. Tai Crocseja, joissa on karvareunus. Tai Chewbaccan jalkoja muistuttavia saappaita. No mikäs siinä. Sieltä kaupasta ei tärpännyt. Tai monesta muustakaan. Käytännössä kiersimme kaikki paikan kenkäkaupat. Viimeisestä löytyi! Ylläri.
Mutta Linille emme löytäneet mekkoa. 

Yliopiston tanssiosaston Izaki-sensei sanoi tavatessamme pari viikkoa sitten, että voisin kuulemma mennä jatko-opiskelijoiden tunnille kuunteluoppilaaksi tanssiaiheisten lopputöiden tunnille. No mikäs siinä, mutta jouduin odottamaan viime viikkoon. Onnistuin kuitenkin vilustuttamaan itseni. Tai en oikeastaan edes pahasti, sen verran kuitenkin, että flunssa oli monta päivää alkamassa (olisi mieluummin alkanut kunnolla). Tulin torstaina neljättä päivää flunssastellessani siihen tulokseen, että normaalilla sairastelutyylilläni olen kipeänä koko loppuvuoden, joten päätin pitää rauhallisen kotipäivän. Laitoin Mizukuchi-senseille viestiä, saisinko olla pois tunnilta. Tein kuitenkin pienen ekskursion ulos, uskaltauduin apteekkiin. Olen sen verran kuullut juttuja, ettei ihan mitä tahansa kannata ottaa sieltä, joten kyselin varovasti mitäköhän voisin ottaa. Sain Bafucinin tapaisia kurkkua desinfioivia tabletteja, sekä jotain mystistä nestettä alkavaan flunssaan. Mystinen neste paljastui vitaminoiduksi porkkana/piispanhattu(?)-tiivisteeksi. En tiedä miten se tehosi, mutta ei siitä ainakaan pahentunut olotila. Kävin myös ostamassa pari sitruunaa, inkivääriä ja hunajaa. En sentään kokeillut kopauttaa kantoja kolmesti yhteen, pyörähtää myötäpäivään sekä hypätä yhdellä jalalla flunssan torjumiseksi.

Perjantaina piti kuitenkin mennä tutustumaan koululla vain tämän lukukauden olevaan Furuido-senseihin ja kysyä voisinko mennä sinne jatko-opiskelijoiden tunnille. Olin sopinut Izaki-sensein kanssa, että menen sinne, mutta en ollut ihan varma pitikö Izaki-sensein tulla myös esittelemään minut. No, Izaki-sensei ei ollut työhuoneessaan, joten odotin ulkopuolella. Tunnin piti olla viereisessä huoneessa, mutta se oli kahden ihmisen kokoinen kaappi, ja jonkun sedän ilmestyttyä sinne kysyin että missähän minä olen. Minut ohjattiin muutaman luokan päähän, ja sitten Furuido-sensei ilmestyikin. En tiennyt mitä sanon, koska en ollut varma oliko Izaki-sensei kerinnyt kertoa että joku länkkäri tulee sinne. No esiteltyäni itseni, sensei sanoi kuulleensa jutusta, ja sain tulla kuunteluoppilaaksi.
Muut (neljä) olivat lukeneet tekstikirjastaan pätkän, ja minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta missä mennään. Jossain vaiheessa sain ahaa-elämyksen, että ollaan käymässä niitä juttuja, mitä käytiin Zeamin tanssija-ideaaleista läpi näyttämötaidekurssilla Fkfllä. Sen jälkeen tunti meni vähän vähemmän angsteissa, varsinkin kun kaikki keskustelivat nihonbuyôsta ja baletista koko ajan. Jeh <3
Tein tuossa eilen nikkensei-raporttia varten tehtävää, ja ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun huomasin, että yksi käyttämistäni kirjoista on Furuido-sensein kirjoittama.

Kävimme Dunjan kanssa etsimässä jonkinlaisia vaatteita Linin lauantaisia synttäreitä varten, ja jatkoimme synttärilahjaostoksille. Lauantaina kipaisin treeneissä. Kävelin ekaa kertaa keikoballe. Olin kuvitellut matkan kestävän vähän kauemmin, joten olin paikalla puolisen tuntia liian aikaisin. Onneksi minulla ei ollut kiirettä.
Juttelin sensein kanssa, että menen kemuihin, ja joudun joko tulemaan ennen kahtaatoista takaisin (eli kerkeäisin vanheta kemuissa reilun tunnin..) tai jäisimme koko yöksi odottamaan, että portit aukeavat taas kuudelta. Sensei vain nauroi, että pistä lämpimästi päälle :D.
Sovimme tyttöjen kanssa, että katsotaan paikan päällä, lähdetäänkö aikaisin vai myöhään, mutta loppujen lopuksi kävi niin, että jäimme allnighteriksi. Menimme edeltä Roppongille junalla, kun muut jäivät vielä odottamaan osan töistä pääsyä Ikebukuroon (josta he aikoivat mennä taksilla). Ebisuun päästyämme olimme vaihtamassa junaa, kun joku tuli sanomaan että vaihtojunat eivät kulje enää. No pyh. Jouduimme lopulta ottamaan sen taksin sitten. Tosin olimme vain kahden aseman päässä, joten ei suurta vahinkoa budjettiin.
Ilta meni itse asiassa aika nopeasti, lähdimme siinä viiden aikaan tallustelemaan kohti asemaa, ja puoli kuuden junaan kerittyämme olimme kotona puoli seitsemältä. En kuitenkaan selvinnyt tukanpesuineni ja haahuiluineni nukkumaan ennen kahdeksaa, joten 'yö'unet jäivät hieman vähäisiksi.

Täytyy kyllä sanoa, että jouduin ehkä omituisimman iskurepliikin kohteeksi, mihin ikinä itse olen joutunut.
Kyseinen länkkärijamppa oli hetkeä aiemmin kysynyt, mistä Dunja on kotoisin, ja saatuaan vastauksen 'Kroatiasta' alkanut puhua venäjää Dunjalle. Kroatia, venäjä - sama asia.
Sama jamppa tuli siis juttelemaan minulle. Keskustelu eteni kaikessa kokonaisuudessaan näin:
Jamppa: 'Mistä olet kotoisin'
Minä: 'Suomesta'
J: 'Oletko hyvä heittämään keihästä'
M: 'Öö-mitä'
J: 'Suomalaisethan on hyviä keihäänheittäjiä'
M: 'Jaa, no minä en kyllä ole..'
J: *epätoivoisella äänellä* 'Olet nätti'

Vai että sellasta..

Sunnuntaina menin treenaamaan. Onneksi en ollut huutanut ääntäni käheäksi, joten pyytelin vähän aikaa anteeksi että kuulostan tavallista oudommalta. Treenit menivät kuitenkin ihan hyvin. Sain senseiltä pussillisen mandariineja läksiäisiksi.
Onnistuin myös lataamaan kuukausilippuni automaatilla itse! Mainitsemisen arvoinen suoritus :D
Tämän jälkeen kaunis ääneni alkoi vähitellen muuttua yskäksi. Onneksi yskäni eivät koskaan ole muuttuneet ikuisuusyskiksi, joten tässä mietin uskaltaisinko käydä hakemassa yskänlääkettä..

Eilen kävin sensein kanssa kimono-ostoksilla~ <3
Olimme sopineet jo aiemmin, että mennään jonain sopivana hetkenä, ja kun eilen pamahti vielä kansallinen vapaapäivä, se oli siinä. Joten puoliltapäivin kipaisin Ginzaan, ja kävimme etsimässä aluskimonoa ja kenkiä. Tosin kengät jäivät myöhemmäksi. Mikähän-sen-paikan-nimi-oli -tavaratalossa joku setä tuli sanomaan, että kun nyt olette täällä, niin tulkaa katsomaan Genji monogatari -obeja. Olimme, että hoo? ja menimme pieneen näyttelyhuoneeseen. Ensimmäisenä oli oikealla kullalla kudottu (käytetäänkö siitä sanaa 'kutoa'?) obi (=vyö). Se ei kuulemma muuta väriä ajan kuluessa, koska se on kultaa. Pikku näyttely oli omistettu obien tekijälle, joka muutama vuosi sitten oli poistunut tästä maailmasta 105-vuotiaana.
Näimme lisäksi kaksi muuta Genji-kuvitteista sekä pienen tekstipätkän sisältänyttä obia. Whoa. Kuulemma yhden niistä tekemiseen oli mennyt 37 vuotta. Olimme siinä vaiheessa vähän huulet pyöreänä. Eivät olleet myynnissä, enkä uskaltaisi edes kuvitella hintaa niille, sen verran hienoja olivat.
Jatkoimme sitten treeneihin, jonka jälkeen lähdin Chie-sanin kanssa takaisin Ikebukuroa kohti.

Tänään hyppytunnilla lähdin seuraksi Ikebukuroon metsästämään kadonnutta esinettä, joten muutama lost&found -toimisto tuli tutuksi. Harmiksi tätä esinettä ei löytynyt. Löysimme kuitenkin Linin kanssa porkkanakakku-donitsit! *____* Dunjan jutellessa aseman setien kanssa, mussutimme onnellisena donitsejamme.
Nikkenseiden tunnilta päästyämme, olimme palaamassa Magdan ja Dunjan kanssa Ooyamaan, kun kuulutettiin, että Tôbu-Tôjôlla on tapahtunut onnettomuus, ja junat on myöhässä. Kävimme kahvilla (emme jaksaneet syödä vielä silloin, ja eräässä paikassa oli vielä tarjouksessa syö niin paljon kuin jaksat) ja palasimme asemalle, mutta siellä jaettiin edelleen lippuja korvaaviin yhteyksiin busseihin. Menimme etsimään bussipysäkkejä 8 ja 9, mutta jostain syystä niitä ei ollut merkitty pysäkkikarttaan. Sen piti olla itäisellä uloskäynnillä, mutta emme löytäneet. Siispä kysäisin poliisiboksista. Löysimme kuin löysimmekin bussiin lopulta (varmistettuani meneekö se varmasti joko kaupungintalolle tai 'Ooyamaan') mutta emmepä olleet ajatelleet, että siihen aikaan on ehkä paras ruuhka-aika. Joten tuon 4km matkan tekemiseen menikin sitten mukavasti melkein tunti. Eli kannattaa siis jatkossakin käyttää junia. Olisimme siinä ajassa kerinneet käydä syömässä tabehôdait ja palata asemalle, jolloin junat olisivat kulkeneetkin jopa. No, bussi 1 - me 0.

Ajattelin laittaa tähän muutaman kuvan, mutta nyt yskittää sen verran, että ei pysty. Skippaan tämänkin kerran siis ja kokeilen auttaisiko sitruunamehu. Öitä~


*M

Ps. Pari tuntia sitten tärisi tuoli taas o_O Maanjäristys!

Kukkia, kipeitä reisiä, kanjeja, mustetta, odottamattomia yhteydenottoja, neuloja

Jou.

Kävin lauantaina Sôgetsun ikebana-näyttelyssä Shinbashin Takashimaya-tavaratalossa.
Erinäisten sattumien johdosta (joihin sisältyy hyvin kiinteästi Elomaa-sensei <3 ) olin saanut liput. Lauantaina oli vielä 'vapaapäivä' tanssitunnilta, joten käytin tilaisuuden hyväksi ja suunnistin metrolla Tokion asemalle, josta ihmeekseni löysin ensi yrittämällä kyseisen tavaratalon.
Ikebanastahan minulla ei oikeastaan ole minkäänlaista kokemusta kuvien ja muutaman videon lisäksi, joten en oikein tiennyt mitä odottaa, varsinkaan vähän moderneimmista teoksista (olenhan tunnettu modernieksperttiydestäni), mutta loppujen lopuksi viihdyin näyttelyssä hyvin. Huomasin paikan päällä unohtaneeni kameran onnistuneesti pöydälle, mutta sain kännykällä napsittua muutaman kuvan (taisivat olla jopa parempia kuin mitä vanhahkolla kamerallani olisi tulleet). Pitäisi vain nyt saada ne siirrettyä koneelle :D
Eli kuvia tulossa luultavasti vähän myöhemmin, jos onnistun tekniikan ihmelapsena tässä suuressa missiossani.
Istuttiin sitten illalla (ja vielä vähän myöhemmin illalla) Linin kanssa alakerrassa puhumassa älykkäitä. Jossain vaiheessa jutut rupesivat taas menemään niin kehittäviksi, että oli pakko lähteä takaisin huoneisiimme.

Sunnuntaina kävin treenaamassa vaihteeksi, ja päästiin tanssissa vähän eteenpäinkin jopa. Kana-chan oli tulossa vasta vähän myöhemmin, joten Motegi-sanin harjoituksen katsottuani sensei pyysi Motegi-sanin pudottamaan minut matkallaan asemalle. Tällä kertaa näin.
Näköjään ainakin onnistuin tekemään jotain oikein, sen verran täytyi kärvistellä portaita kulkiessa tai istuessa.

Maanantaisen kanji-tentin takia suurin osa viikonlopusta meni mailitse lähetettävien ja maanantaisten läksyjen sekä kanjien parissa (Mizukuchi-sensein takaisintulon kunniaksi). Kaikki muut läksyt kasaantuivat alkuviikolle, joten alkuviikosta kaikista jännintä oli ehkä se, että onnistuin tekemään liikaa mustetta itselleni kalligrafiatunnilla..

Paitsi että tosiaan, sain maanantaina yhtäkkiä mailia Tukholman Matsui-senseiltä, joka ehdotti tutustumista tanssiosaston Izaki-senseihin (joka pienen selvittelyn jälkeen pitää näköjän modernin tanssin tunteja yms.). Putosin taas vähän puusta. Asiaa ei auttanut, kun sensei kertoi tavanneensa meidän Sasaki-senseimme Helsingissä tässä pari viikkoa sitten. Itsellänihän ei ole edes Sasaki-sensein tunteja (paitsi että tänään selvisi, että Sasaki-sensei näköjään on mukana Kagami-sensein tunneilla :D. Havainnointikyky taas huipussaan ollut näemmä..). Minulle jäi vähän epäselväksi, miten Sasaki-sensei liittyi tähän kuvioon, mutta mailasin Mizukuchi-senseille kysyäkseni mistä ihmeestä oikein saan Izaki-sensein yhteystiedot kun yliopiston sivuilla niitä ei ole. No Mizukuchi-sensei kertoi, ettei koskaan ole tavannut tätä 'kuuluisaa senseitä', mutta hän voisi välittää Kagami-senseille pyynnön, että esittelisi meidät. Kagami-sensein vastauksen tultua meitä olikin siinä ketjussa jo minun lisäkseni Mizukuchi-sensei, Kagami-sensei ja vielä Sasaki-sensei :D ja takapiruna Matsui-sensei.
Kagami-sensei sanoi juttelevansa opettajienkokouksessa asiasta.
Puuh.

Tänään puolestaan oli erityisen jännä päivä: vaihtarien terveystarkastus. Arvoin koko aamupäivän menenkö vai enkö, koska se ei ollut lopulta edes pakollinen, mutta aikani jahkailtuani tulin tulokseen, että menen nyt sitten 'huvin vuoksi'.
Ainoat etukäteen saamamme ohjeet koskivat (keuhko)röntgeniä: keuhkoröntgenin voi tehdä vaaleassa kuvattomassa paidassa. Tämä herätti vähän hämmästystä ainakin niiden meistä keskuudessa, jotka ovat tottuneet käymään keuhkokuvissa yläosattomissa. Ihmetystä herätti myös se, ettei kukaan puhunut kuppiinpissimistestiin tai veritestiin valmistautuessa esim. syömättömyydestä, mutta eipä se hirveästi haitannut varsinkaan iltapäivän tarkastukseen menijöitä :D.
Me nikkenseithän olemme joka tapauksessa joutuneet käymään stipendiä varten lääkärintarkastuksessa, johon sisältyi keuhkokuva. Eiköhän tässä puolen vuoden aikana ole tullut käytyä sen verran, että eipähän tarvi vähään aikaan mennä kuvattavaksi enää. Toivottavasti.

Ilmottautumisen jälkeen röntgen 'röntgenautossa'. Sellaisessa asuntoauton kokoisessa autossa :D Olin etukäteen vähän miettinyt kuka siellä oikein kuvaa puolialastomia tyttöjä, meidän koululääkärimme irstahtavannäköinen (onpa hieno sana) mies-senseimmekö, mutta olin tullut tulokseen, ettei se nyt vain käy. Ja olinkin oikeassa, tällä kertaa.

Olin sen verran pitkä koroissani, joten jouduin hieman kyykistelemään kuvattaessa, mutta pääsin sieltä nopeasti jonottamaan pissikuppia. Itse odottelu ei edennyt mitenkään nopeasti, kun käytössä oli vain kaksi vessaa, joten odottelimme mukit kädessä sievässä jonossa. Selvisin kuitenkin suht nopeasti seuraavalle pisteelle.
Tutkimushuone oli täynnä naisia, ja sinne oli ilmeisesti tutkimusta varten hankittu erikseen jostain läjä senseitä. Ja juuri kun olin aamulla päässyt vitsailemasta, että meillä ei edes ole koululla komeaa senseitä vaan irstahtavannäköinen sensei-setä, jostain pölähti paikalle myös jopa vähän vähemmän irstahtavannäköinen ja vähän enemmän komeannäköinen mies-sensei!

Ennen mittausta piti täyttää kaavakkeeseen tietoja tyyliin 'onko sinulla munuaistautia/diabetestä/yms', ja meillä oli käytössä jopa englanninkielinen lunttilappu. Olin kuullut Zuzalta etukäteen, että pituuden mittaaminen tapahtuu mittauslaitteessa automaattisesti, joten (komea) sensei ei siirräkään sitä mittaa pään kohdalle, vaan se mittaosa liikkuu automaattisesti. Kuulemma siinä vaiheessa, kun mitta osuu päähän *pon* kaikki säikähtävät ja kumartuvat automaattisesti. Varmasti hyviä ja luotettavia mittaustuloksia tulee.
No, kiitos Zuzan, osasin varautua tähän. Ilmeeni tosin oli varmaan näkemisen arvoinen odottaessani päähäntaputusta.

Odotin vuoroani näkötestiin, ja yksi senseistä tuli kyselemään minulta käytänkö jotain lääkkeitä yms. Kysyi myös käytänkö piilareita tai olenko käynyt aiemmin näkötestissä, josta hämmennyin hieman (varsinkin kun meidän piti edelleen stipendiä varten tehdä kaikki samat testit puoli vuotta sitten, mutta eipä niillä lääkärintodistuksilla kai koulun kanssa enää mitään tekemistä ole).  No pääsin sitten testiä tekemään, ja sen jälkeen kun sensei oli varmistanut, ymmärränkö mitä minun pitää tehdä, jouduin katselemaan mikroskoopintapaisesta jutusta kuvioita. Meillähän Suomessa käytetään E-kuvioita, täällä pitää sanoa mihin suuntaan ympyrässä oleva kolo osoittaa. En ole ihan varma oliko ensimmäisessä setissä vasen silmä tuherrettuna (ihan hyvä mennä näkötestiin ja olla näkemättä tuhrua :DD), mutta toisella kerralla oikea silmä ainakin oli handicapped. Joka tapauksessa kaikki oli oikein, ja sensei vielä tarkisti 'eihän sinulla ole piilareita'..:D

Sitten verenpaine. Taas kysyttiin, onko minulta mitattu aiemmin verenpainetta. Olin edelleen vähän hämmentyneesti 'joo...'. En erityisemmin välitä verenpaineen mittauksesta, ahdistaa se laitteen täyttyminen. No sensei laittoi sen koneen käyntiin, ja sitten sanoi, että odota hetki, ja kävi viereisen pöydän luona. Jäin itse istumaan hieman angstikkaasti jänisilmeeseen jähmettyen siihen ja voin kuvitella miten paine nousi siinä vaiheessa kun jäin yksin siihen pumpun ollessa päällä. (Kaikesta huolimatta laite pysähtyi oikeaan kohtaan automaattisesti ja arvot olivat jopa ihan normaalit)

Sydänäänten kuuntelu seuraavaksi takahuoneessa. Tässä vaiheessa selvisi, että etunimeni on esitäytetty kaavakkeeseen väärin. En kuollaksenikaan muista mikä se oli, mutta jotain yhtä omaperäistä kuin 'Mizaji'. Sentään täyttävät ne oppilasrekisterilistasta, ja tähän mennessä ongelmia ei ole ollut..:D Mistä sen repäisivätkään. No sensei korjasi nimen paperiin ja jatkoin matkaani verinäytteeseen.

Odotin vähän aikaa siinä, ja katselin kun yhdelle tytölle oli tullut pistämisestä punainen läiskä kyynärtaipeeseensa ja miten laastari ei pysynyt siinä päällä, sekä muiden siinä skitsotessa omista laastareistaan, aloin itsekin olla 'jahas..'-mielentilassa.
Varmistettuani, että putelit ja numerotunnukseni vastaavat toisiaan, jouduin puristamaan käteni nyrkkiin peukalo sisäpuolella, ja pitämään asennon verta purkitettaessa. Käden nyrkissä puristaminen ei auttanut yhtään pienoista 'yäh'-olotilaa, joten katsoin muualle sen aikaa (paitsi sivusilmällä näin miten verta meni vauhdilla puteliin ja olin että 'ei saatana..'). Toimituksen ollessa lopuillaan, sensei rupesi kyselemään että ymmärränkö sensein puhetta (öh??). Vastasin tällä kertaa vähän enemmän kuin hämmentyneesti 'joo-o...', ja pari kertaa sensein varmistettua ymmärränkö '5 minuuttia' ja 'katso kellosta 5 minuuttia' ja vastattuani useamman kerran 'joo-o..', sensei otti neulan pois ja laittoi minulle odottamisen ajaksi jonkun kiristyssiteen tapaisen. No muut joutuivat itse painamaan lappua pistokohtaansa, joten mietin hieman angstikkaasti, miksi minulla se 'kiristysside' on..
Päivän havaintona huomasin, että minun suoneni näkyivät vallan mainiosti aasialaisiin verrattuna, varsinkin kun eksoottisen rusketukseni lisäksi suonet näkyvät suoraan tuossa pinnalla ilman suurempaa yrittämistäkään.
No, 5 minuuttia meni aika nopeasti, ja sitten ( - suureksi harmikseni - komea) sensei tuli ottamaan 'kiristyssiteeni' pois ja laittamaan laastarin. Laastari oli kyllä jotenkin sympaattisen huvittava, sellaisen pikku reiän takia sellainen pikku laastari.

Näihin kaikkiin oli jotenkin onnistunut kulumaan tunti, ja olin muutaman minuutin myöhässä tunnilta. Olin kuitenkin pyytänyt Dunjaa sanomaan, että jos minulla kestää niin kertoisi missä olen. No eivät olleet kerinneet aloittaa kunnolla vielä, joten muutaman kerran pahoiteltuani istuin alas ja tunti pääsi vauhtiin.

En nyt tiedä oliko tuo niin suurta huvia niinkuin sanoin meneväni 'huvin vuoksi' tutkimukseen, mutta hauskalla tavalla se oli hämmentävää. Joten ihan mukavaksi kokemukseksihan tuota voisi sanoa.

Eiköhän tästä olisi aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä~
*M

Vainoharhanen viikko

Otsikkonsa mukaisesti, tämä viikko on ollut vähän kummallinen.
'Pelottavan taifuunin' jälkeen sää on ollut loistava, mutta muuten tässä sitten onkin tapahtunut kaikenlaista.

Parvekkeeltani vasemmalle. Matala pyöreäseinäinen rakennus on aula.

Parvekkeelta oikealle. Hassusti leikattu puu kuvassa ja joku liikuntasali.

Maanantaina oli siis viimeinen vapaa maanantai, koska Mizukuchi-sensei tulee takaisin ensi viikolla.
Nukuin jopa vähän myöhempään kuin tavallisesti, ja sitten lähdin näköjään-jokamaanantaiselle
 postikeikalleni sekä ruokaostoksille. Jengi oli hengaamassa aulassa takaisin tullessani, joten se siitä siivoussuunnitelmasta - jäin istumaan siihen rupattelemaan joksikin aikaa. Loppuillan tein läksyjä, ja suunnittelin meneväni aikaisin nukkumaan, mutta meninkin sitten vielä yhdeltä alas istumaan Linin kanssa. Juttelimme (tai lähinnä nauroimme) kaikesta vähän vähemmän älykkäästä jonkun tunnin verran ja poistuimme sitten huoneisiimme.

Tiistaina jopa siivosin ennen kouluun lähtöä. Sain tenkokuni (leimasimen) valmiiksi kalligrafiatunnilla, olikin viimeinen tunti jolloin sitä tehtiin. Eli tenkoku on sellainen kivileimasin, johon kaiverretaan oma nimi tai joku merkki josta tykkää tms. ja sitten signeerataan sillä juttuja.
Koulusta päästyäni kävin ostamassa valmisruokaa kaupasta ja suunnittelin ottavani rennosti keskiviikkoisen kansallisen vapaapäivän (Bunka no hi) kunniaksi ja syöväni päivälliseni heti huoneeseen päästyäni. No eipä käynyt niin. Laitoin valot päälle ja heitin laukun sängylle, niin näin kun jokin musta juttu liikkui seinällä. Jes, hämähäkki. Eikä mikään maailman pienin (epäilen että se on se sama joka kiipes maanantaina aulan seinällä). Tässä vaiheessa mieleeni tuli perinteinen lasi-paperi -kikka, mutta koska minulla ei ollut lasia vaan pelkkä muki (josta ei näy läpi), jänisilmeen ja muutaman vähän vähemmän kauniin sanan siivittämänä leikkasin nopeasti pullon auki ja suunnittelin se aseenani heittäväni hämiksen ulos, koska en kuitenkaan halunnut tappaa sitä. No, hämis oli vikkelä, ja kaikki se rohkeus, mitä minulla siihen oli alunperinkään ollut, katosi ja jäin vain tuijottamaan sitä. Odotin sopivaa hetkeä jolloin se olisi sopivassa paikassa, jotta voisin nakittaa sen pulloni alle, mutta koska pulloa oli vaikea leikata tasaisesti, ei todellakaan kiinnostanut säätää hämiksen kanssa, jos se änkeäisi itsensä ulos sieltä paperin ja pullon epätasaisen reunan välistä. No karvajalka selvästi luki ajatukseni, koska kiipesi hyllylle, enkä minä sitä sieltä pois saanut. Tässä vaiheessa kävi ilmi että hämis osaa hyppiä. Sain pienen sydärin kun loikkasi hyllyltä verhotankoon ja sitten takaisin.
Tuijotin tästä eteenpäin sitä tiiviisti ja suunnittelin läimääväni sen irtonaisen seinän levyn väliin, kun hämis kipitti sinne päin. Kiersi sen, perhana. Tästä innostuneena hämis siirtyi kattoon, josta en ihan varmasti rupea ottamaan sitä pois, sillä jos homma kusahtaa, hämis putoaa suoraan päälle.
Lopputulos: hämis kiersi huoneen tunnissa ympäri ja ilmastoinnin kohdalle jäi pötköttelemään (ja vaikka olin kiroillut ja pyydellyt, ei suostunut edes ovesta tai ikkunasta poistumaan). Katsoin sekunnin muualle ja sitten se oli hävinnyt. Hyppäsi joko maahan katosta, tai sitten siihen ilmastoinnin päälle ja siitä taakse. No enpä nähnyt kyseistä elukkaa enää sinä iltana, vaikka vainoharhaisesti pälyilinkin ilmastointia aina viiden sekunnin välein. Kuulin myöhemmin illalla, että hiuslakka olisi toiminut myrkkynä, viimeinen epätoivoinen kikka. No ei se enää auttanut kun ei näkynyt uhriakaan.

Keskiviikoksi olimme sopineet treenit, joten tein vähän läksyjä aamupäivällä ja valmistauduin lähtemään. Olin jo lähdössä kun huomasin hämähäkin sängynpäädyssä. Tässä vaiheessa meni hermot, jos se päivälläkin tykkää pyöriä sängyssä niin miksei öisinkin, ja panikoin jo pelkästä ajatuksesta herääväni hämiksen kanssa samasta sängystä. Evakuoin kiireesti pöllöni ja laamani pöydälle, otin hiuslakkapurkin ja rupesin suihkimaan. Yllätyksekseni hämähäkki lähti karkuun erittäin vikkelästi (yllätys lähinnä siksi, ettei sille käynyt mitään) ja vaikka suihkutin tauotta lakkaa, se hyppi ja kipitti menemään, ja lopulta hyppäsi/putosi sängyn ja seinän väliin. Yritin vielä nähdä sitä, mutta koska tuota sänkyä ei saa edes siirrettyä, ei auttanut. Tässä kaikessa meni siis suunnilleen puoli minuuttia.
En voinut tehdä enää suurempaa etsintää, koska minun oli mentävä asemalle. Myöhästyin jopa junasta hämiksen takia. Auts. Tosin kaikeksi onneksi kerkesin juuri ja juuri vaihtojunaan, sitä ei edes näytetty enää taululla mutta spottasin sen laiturilla ja juoksin ekasta ovesta sisään. Puuh. En itse asiassa ole vielä löytänyt hämistä. En tiedä mitä sille kävi. Kuoliko vai pyörtyikö vai kyttääkö jossain ja odottaa sopivaa hetkeä. En todellakaan välittäisi tavata enää uudestaan.

En käsitä miksei hämähäkkien tilalta huoneeseen voi ängetä pieniä kilpikonnia. Voisin uhrautua ihan hyvin Suuremman Hyvän puolesta jos kilpikonnainvaasio tapahtuisi.

Lämmittelemässä kivellä <3

Turtle piles are the best piles <3

Suunnittelin myös metsästäväni gekon itselleni jostain. Söisi hämikset. Tai jospa vain salakuljettaisin kirjaston kilpparit tänne huoneeseen. *snap*

Aloitettiin keikossa uusi tanssi. Tosin tunti jäi vähän lyhyeksi, kun katsottiin ensin sensein esitystä videolta.
Chie-senpai tuli jälkeeni tunnille, ja hänellekin piti miettiä uutta ohjelmistoa. Sensei sanoi, että tällä kertaa se voisi olla joku vähän lyhyempi, johon 'ai sellanen 10-minuuttinen?' ja vastauksena: 'eeei, se on liian lyhyt. Ainakin 15 minuuttia' :D
(itse asiassa tanssi, joka valittiin, on kivalta vaikuttava 'Ayame' ja kestää 'vain' 12 min)

Tuossa puolisentoista viikkoa sitten löysin mystisen jutun kyljestäni. Yhdeksän punaista läikkää ringissä. Mietin, että se on varmaan jostain vaatteen pesulapusta (jonka olen unohtanut leikata), ja koska en voinut asialle mitään, laitoin rasvaa ja annoin olla. Joku aika sen jälkeen punaisista läikistä oli kehkeytynyt osasta finnejä muistuttavia, ja osasta vesirakkuloita muistuttavia.  Ajattelin edelleen katsoa häviäisivätkö, kun vähän aikaa odotan, mutta lopulta hermostuin patteihini, jotka olivat siis tällä välin lisääntyneet 23:en, ja olivat kaikki jopa rakkulan näköisiä. Ei siinä edelleenkään mitään jos se olisi ollut vain se, mutta koska en edes ole allerginen millekään, plus että ekalla viikolla oli kyynärtaipeet punasina, ajattelin varmuuden vuoksi käydä näyttämässä sitä paremmin asiaa tunteville.

Kuva maanantailta. Pari päivää se on ollut sen verran disgusting ettei kiinnosta hirveästi kuvata :D

Joten torstaina ennen tuntia suunnistin koulun terkkarille (keskiviikkona siis oli kansallinen vapaapäivä = lääkäri ei paikalla). Jouduin ensikertalaisena täyttämään potilastietokaavakkeen, ja siinä vaiheessa oli pakko laittaa tekstari Magdalle, että sanoo senseille, että saatan hieman myöhästyä. Pääsin sitten näyttämään Mystistä Ihottumaani lääkärille (sensei vaikuttaa ihan mukavalta, mutta näyttää vähän sellaiselta irstaalta sedältä, tyttökoulussa..). Sain Mystiseen Ihottumaani Mystistä Rasvaa (josta rakkulat saattavat kuulemma myös pahentuakin ^^" :D ), ja hillittömänkokoisen sidetaitoksen siihen päälle, joten kiiruhdin tunnille onnellisena. Olin pari minuuttia myöhässä, joten tähän mennessä tahrattomaan rekisteriini tuli pieni kolhaisu.

Oikeastaan loppu-torstai ja tämä päivä ovat menneet mukavasti läksyjen parissa.
Tänään N1-tunnilla kilpailtiin, kenen ryhmä täyttää ensimmäisenä sanonnat dialogeihin. Jostain syystä tunnilla mentiin tosi nopeasti kaikki jutut läpi, joten kahlattuamme neljä monistenivaskaa läpi, otimme yhden vanhan nivaskan esille ja olimme juuri aloittamassa sen, kun sensei sanoi 'äh, ei jakseta käydä tätä. Pelataan mieluummin taas. Sananselityspeliä' joten keksittiin viimeiset 15min ryhmissä jotain tunnettuja japanilaisia asioita/sanoja, jotka selitetään muille.
Meidän ryhmä voitti \o/
Tosin miten vaikeaa voi olla esim. arvata 'Animehahmo, keltainen..'
Hmm no jos vaikka Pikachu..

Olin pari tuntia tässä tehnyt kouluhommia (välillä ehkä hieman aiheesta liveten), kun yhtäkkiä tuoli rupesi taas tärisemään. Tällä kertaa tajusin vähän nopeammin, että heei, maanjäristys! Se oli vähän voimakkaampi (tuo oli reipas neljä) kuin viimeksi, ja kesti vähän kauemmin. Tosin tulin tulokseen, että jos iso järistys iskee, tuo hylly kaatuu ensimmäisenä. Täytyy varmaan nuo vähäiset kirjat siirtää alemmalle hyllylle, ettei käy huonosti niiden kanssa.

Muutama random juttu sitten.
Kävin ostamassa silmämeikinpoistoainetta, joten vedenkestävälle meikille sopivaa putsaria etsiessäni satuin katsomaan aika montaa purnukkaa. Mistä ihmeestä ne oikein repii niitä tuotteiden nimiä?
Yhtä tuotetta valmistaa firma nimeltä 'Mandom'.
Löysin putsarisarjan nimeltä 'TISS' ja -oma suosikkini- 'Perfect Whip'. Näistä valitettavasti ei löytynyt sitä mitä hain, joten mukaani tarttui vain tavallisenniminen putsi. Harmi. Mutta ainakin se 'suojelee kallisarvoisia ripsiäni'.
Ostin myös tuohon mystisen ihottumani päälle sidetaitoksia 'One touch pad'. Siinähän ei mitään nyt ihmeellistä ole, mutta miten tämä liittyy mihinkään..

Island dressing - hetkinen..

Hyvää yötä!
*M