Myrthan kotitalousniksit - kimonon tahranpoisto

Heippa taasen.

Olen ollut syksyn aikana parilla tanssikeikalla, ja jos ei muutenkin, niin erityisesti tälläisen toiminnan seurauksena meikkivoiteella on ikävä tapa tehdä vähän turhan läheistä tuttavuutta kimonon kauluksen kanssa. Kyse ei siis ole pelkästään aluskimonon irrotettavasta ja pestävästä kauluksesta, vaan Oikean Kimonon kauluksesta. Varsinkin paraatikimononi kohdalla meikkivoidetöhrö aiheutti lievää paniikkia tulevia menojani ajatellen. Lopusta löytyy täsmäohjeet tahranpoistoon, mutta tässä alkuun pieni tarina, joka tapahtui siis Suomessa:

M: marssii ison ketjun apteekkiin "Hei, olisiko teillä A-bensiiniä?"

Myyjä: "Täytyy kysyä farmaseutilta." spottaa farmaseutin lähistöltä ja kysyy

M: "Niin siis tahranpoistoon tarvitsisin..."

F: "Emme ole saaneet sitä enää tukusta, mutta katson onko sitä vielä jäljellä varastossa."

M: "Okei, kiitos." odottaa toiveikkaana

F: "Ei, sitä ei valitettavasti ole."

M: "Okei, yritän vielä verkkoapteekista."

F: "Joo, kannattaa katsoa sieltä."

Höh.

Googlen hakutulos näyttää A-bensiiniä verkkoapteekin valikoimissa, mutta verkkokaupassa ei ole tilaus-namiskaa

M: lähettää tiedustelun sähköpostilla ko. verkkoapteekkiin

VA: " --- valitettavasti tuote on poistunut markkinoilta, eikä sitä ole enää myynnissä verkkokaupassamme eikä myöskään kivijalka-apteekissamme"

Äyh.

Seuraavana päivänä matkalla markettiin M päättää poiketa paikallisessa pikkuapteekissa

M: lannistuneena "...Eihän teillä ole tahranpoistobensiiniä...?"

F: "Katsotaas, kyllä sitä pitäisi olla."

M: "Jee!!"

F: pahoitellen "Meiltä löytyy vain tälläinen pikkupurkki..."

M: "Oi, ihanaa. Se käy hyvin! Ottaisin sen."

Bensiiniin olen törmännyt ensimmäisen kerran Japanissa asuessani, kun halusin poistaa juurikin samanlaisen meikkivoidetöhrön kimonon kauluksesta. Kimonon peseminenhän ei ole mikään yksinkertainen juttu [puretaan palasiksi, pestään, ja ommellaan takaisin kiinni: termi on 張り洗い hariarai tai 洗い張り araihari eli yhdistelmä 'pesemisestä' arau ja 'kimonon levittämisestä kuivumaan' haru.], joten etsiessäni silloin vinkkejä yksittäisen tahran poistoon, herra Google suositteli (tahranpoisto)bensiiniä 染み抜きベンジン (shiminukibenjin). Siispä marssin paikalliseen apteekkiin ja siellähän komeili bensiinit tahranpoistoaineiden seassa. Testasin ja totesin hyväksi.

Vaikka allekirjoittanut onkin harrastanut araihari-aktiviteettia pariinkin otteeseen, homma ei ole niin hauskaa, että sitä kovin mielellään lähtisi tekemään. Tarinaani edelsikin kuumeinen googlailusessio työmatkalla bussissa, kun yritin etsiä, olisiko suomalaisissa tuotteissa ylipäätään mitään bensiiniä vastaavaa. Toivottavasti kanssamatkustajat eivät kovasti kummastelleet, miksi selailin bensiineiden kemiallisia koostumuksia ja muita yksityiskohtia kieli keskellä suuta aamukuudelta... Löysin netseistä termin A-bensiini, mutta ilmeisesti myös "pelkkä" bensiini toimisi. Tosin, tuskinpa kukaan olisi apteekissa ajatellut, että lähdin lentokoneen polttoöljyä ostamaan...

Tälläisen putelin löysin.

Bensiinin käyttötarkoitus

Bensiini toimii rasvapohjaisiin tahroihin, kuten esim. meikkivoide ja kuulemma myös huulipuna – en ole kuitenkaan uskaltanut kokeilla tätä edes testimielessä. Bensiinin teho perustuu siihen, että se on (kivi)öljyä → öljytahra poistetaan öljyllä. Mikä parasta, se haihtuu eikä jätä kuivuessaan ”omaa” tahraa, minkä esimerkiksi vedellä poistaminen tekisi.

Omien kimonoideni kohdalla bensiini ei ole tahrannut kimonoa tai syönyt kimonon väriä/kuviointia, joten käytössäni se on toiminut moitteettomasti. Kokeilisin kuitenkin varmuuden varuilta ensiksi bensiinin soveltuvuutta johonkin huomaamattomaan kohtaan.

*Winkwink. Bensiinihän toimii siis muuhunkin arkaan matskuun, esim. kravatteihin.

 

 

Ohjeet

 

***HUOM 1*** Hoida tahranpoistoproseduuri hyvin ilmastoidussa tilassa.

***HUOM 2*** Bensiini on helposti syttyvää, joten säilytäthän sitä asianmukaisesti ja turvallisessa paikassa.

Tarvitset seuraavat välineet:

• bensiiniä (A-bensiini tai tahranpoistobensiini)
• ”rätti” (esim. pieni pyyhe)
• pyyhe suojaksi kimonon alle

Tee näin:

Kokeile bensiiniä ensin huomaamattomaan kohtaan (esim. kimonon oikeanpuoleinen ”lärpäke” eli okumi, joka tulee puettuna kimonon toisen ”lärpäkkeen” alle) ja anna vaikuttaa 5 min. Jos kaikki on ok, niin voit jatkaa tahranpoistoon.

Ennen - jälkeen



Ennen - jälkeen

1. Laita kimonon tai tahranpoistoa tarvitsevan kankaan alle pyyhe suojaksi. 
   
   
2. Kostuta rätti bensiinillä ja painele tahraa varovasti. Oikeaoppisesti tahraa pitäisi poistaa kankaan nurjalta puolelta, mutta kimonossa on vuori, joka estää ”suoran” pääsyn tahraan. Eli tahraa voi pyyhkiä suoraan päälipuolelta.
   
   
3. Älä hankaa tahraa, mutta voit pyyhkiä/töpötellä sitä varovasti rätilläsi.
   
   
4. Kostuta rättiä uudestaan bensiiniin, mikäli edellinen ehtii haihtua. Tahrasta riippuen töpöttelyä joutunee tekemään muutaman kerran tai enemmänkin.
   
   
5. Jätä kangas tuulettumaan hetkeksi (jotta bensiini haihtuu). Ei kannattane pitää suorassa auringonvalossa. Sulje bensiinipullo huolellisesti ja vie säilöön turvalliseen paikkaan. Rätin ja pyyhkeen voi pestä.

Kuvien tahrat toimivat lähinnä näkötestinä tarkkasilmäisimmille (tai tarkkanäyttöisimmille), sillä ne eivät harmillisesti erotu kovinkaan selkeästi – naamani sävy mätsää aika mestarillisesti kimononi kalpeaan väriin... Jos ei muuten, niin kuvista ainakin näkee sen, ettei bensiini ole tehnyt kuviolle mitään.

Otan tietenkin mielelläni vastaan vinkkejä muuhun kimonon tahranpoistoon, joten jakakaa ihmeessä käytännössä hyväksi havaittuja kikkoja eteenpäin :) Hauskaa tahranpoistoa!

 

-M

PS. Juteltiin tästä episodista sensein kanssa. Hänkin on kuulemma käyttänyt kimonon tahranpoistoon aina bensiiniä eikä sen kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmia. Senseille oltiin kuulemma kuitenkin suositeltu erästä toista ainetta, ligroin (tai ligroine). [Kyse on jostakin bensiinin variantista, jolla ilmeisesti on bensiinilaaduista alhaisin haihtumispiste. Veikkaisin, että tuo nopea haihtuminen tekee siitä vielä tahranpoistobensiiniä tehokkaamman. Tähän hätään parhain selitys löytyy japaninkielisestä Wikipediasta bensiinin kohdalta.] Hän ei ollut ehtinyt testata enkä itsekään ole vielä tutustunut aineeseen tarkemmin. Kerron tästä, jos tilanteeseen tulee jotakin päivitettävää.

Sellaisena kuin teet sen, sellaisena syöt sen, ja sellaisena pidät siitä – osa II

Tervehdys taas!

Syy pitkään blogihiljaisuuteen on oikeastaan siinä, että niinä muutamina kertoina, kun olen istahtanut koneen ääreen kirjoittamaan, ei näppäimistöstä olekaan irronnut mitään mielestäni kertomisen arvoista (arvon Lukija kuitenkin erehtyy, mikäli uskoo juttujeni tason nytkään yhtään parantuneen). Niin, ja olihan toisaalta viime vuonna yksi sellainen pikku juttu kuin Gradu laannuttamassa kirjoitusintoa.

Mutta eipä jäädä suremaan sitä. Kuulkaas, nyt rysähtää!
Pari reseptiä, nimittäin.

Herkkukurkkuviipaleita ja satunnaisia kurkkupikkelseitä lukuunottamatta en hirveästi välitä kotimaisista kurpitsa-, punajuuri- yms. pikkelseistä – vaikka on hyviäkin ajoittain sattunut kohdalle. Jostain syystä olen silti erittäin tykästynyt japanilaisiin lisukkeisiin eli pikkelöityihin tsukemonoihin (漬け物).

Siinä määrin, että olen kolmenkymmenen vuoden pikkelsi-syömättömyyteni kompensoinut muutaman viime vuoden aikana japanilaisella kurkku-tsukella.

Siinä määrin, että ihan joka kauppareissulla ei ole kehdannut enää ostaa kurkkua, kun ne jo katsovat ”jaa taas se ostelee niitä kurkkujaan”.

Siinä määrin, että olen yhden kerran vastannut japanilaisen kysymykseen lempiruuastani ”pikkelsi” ja lievästi hämmentyneen ”öh”-reaktion jälkeen päättänyt olla tekemättä sitä enää toiste

Ihan vain näin esimerkkeinä.

 

Pikkelöidyt kurkkuviipaleet sopivat hyvin sushi-bowlin kaveriksi

Ja vielä muutama yleishavainto tsukemono-resepteistä.

Etikka
Olen kokeillut kurkkureseptiä sekä riisiviinietikan että omenaviinietikan kanssa. Riisietikassa on oma autenttisempi fiiliksensä, mutta näiden kulutusmäärien takia olen suosiolla ostanut omenaetikkaa, koska se on huomattavasti halvempaa eivätkä omat makunystyräni ole havainneet maussa mitään Ratkaisevaa Eroa.

Kurkku
Yleensä tsukemono-resepteissä käytetään niitä japanilaisia tai mitäpersialaisiakurkkujaneon. Siis niitä peukalon paksuisia pieniä kurkkuja (joita ei ainakaan meidän supermarketin valikoimista löydy). Päättelisin tämän johtuvan veden määrästä. Eräästä sinappisesta kurkku-tsukesta esimerkiksi tulee ihan hyvää, mutta ”tavallisesta” kurkusta irtoaa nestettä pienen Nooan arkin tarpeisiin eikä makukaan ole sen takia toiminut ihan halutulla tavalla.
Mutta oi ilon päivää! Allaoleva resepti toimii tavallisellakin kurkulla. Koitin tosin kerran taktikoida kirurgisella toimenpiteellä vettä eniten sisältävän siemenosan pois, mutta en kauheasti huomannut eroa siinäkään, joten en ole jatkanut hifistelyä.

Liemet ja marinadit
Aika monessa selaamassani ohjeessa käytetään samoja aineksia (etikka, soija, sokeri) eri vihannesten/juuresten kanssa. Osassa liemet keitetään ja osassa käytetään kylmänä marinadina. Eli periaatteessa yhden masteroinnilla saa aika kätevästi monenlaista: esim. kurkku-tsuken liemessä voi marinoida vaikkapa tofuakin.

Sekä kurkku-tsukeen että sushigariin olen yhdistellyt useampaa eri lähdettä, joita en enää muista.
Mutta olkaas hyvät, tässä nyt niitä reseptejä:

Kyûri no asazuke (きゅうりの浅漬け) eli kevyesti pikkelöity kurkku

1 kurkku
3 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl soijakastiketta
1 tl seesamiöljyä
1 tl sokeria
(kevätsipulia/ruohosipulia)
(paahdettuja seesaminsiemeniä)

1) Viipaloi kurkku. Muodolla ei ole juurikaan väliä (poikittain ympyröiksi tai pitkittäin suorakaiteiksi tai niinkuin kynää teroittaisi veitsellä), mutta esim. juustohöylällä menee sukkelasti.
2) Sekoita nesteet ja sokeri (esim. pakasterasiassa tai muovisessa jäätelökipossa), lisää kurkkuviipaleet sekaan.
(*) Lisää pilkottu sipuli ja seesaminsiemenet.)
3) Laita jääkaappiin maustumaan 15 min – 1 h. Voi sekoittaa muutaman kerran tai hölskäyttää välillä.

* Annoksesta riittää lisukeannos neljälle tai kaksi yhdelle obsessoituneelle.

** Vartin marinoinnilla kurkkuun tulee vain hyvin mieto maku. Itse pidän kurkkuja yleensä marinadissa jotain ½ – 1 h. Jos kurkku on yli tunnin marinoitumassa tai unohtuu jääkaappiin yön yli, ei hätää: kurkusta lähtenyt vesi on todennäköisesti laimentanut marinadia hieman → tarkista maku ja lisää tarvittaessa vähän soijaa, etikkaa ja/tai suolaa. Kurkkuun tarttuu tällöin myös vähän väriä soijasta eli väri on hieman rusehtava, mutta makua se ei haittaa. Jos kurkku-tsukea sattuu jostain syystä jäämään yli, sen voi laittaa takaisin kaappiin ja syödä myöhemmin. Ei kuitenkaan kannattane säilytellä kovin montaa päivää.

Sushigari eli sushi-inkiväärisuikaleet

125 g inkivääriä
1-1½ tl suolaa
60 ml omenaviinietikkaa

60 ml vettä
½ dl sokeria

+ uuninkestävä suljettava hillopurkki

1) Pese ja kuivaa purnukka hyvin ja desinfioi uunissa: 125 astetta vähintään 15 min, mutta voi olla niin kauan kuin valmistelut kestävät (laita purkki kylmään uuniin, anna uunin lämmetä ja purkki voi hengailla sitten uunissa, kunnes olet valmis inkiväärin kanssa).
2) Kuori inkivääri ja leikkaa mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Itketä (ripottele suolaa päälle, anna levätä 30 min). Ota purkki uunista. Purista neste pois inkivääristä ja siirrä ”kuivat” inkiväärit purkkiin.
3) Sekoita etikka ja vesi kattilassa, liuota sokeri siihen ja kiehauta. Kaada liemi inkiväärin päälle.
4) Jäähdytä, sulje kansi ja laita purnukka jääkaappiin.
5) Anna tekeytyä jääkaapissa n. 1 viikko.

* Inkiväärin määrän kanssa ei ole niin tarkkaa: liemi peittää n. 200 g inkivääripalankin juuri ja juuri. Muista vain tarkistaa, että purkki on tarpeeksi iso.

** Joissakin ohjeissa marinointiaika on niinkin lyhyt kuin 24 h – 3 vrk, mutta omani ainakin on aivan liian tymäkkää silloin ja pidän suosiolla purkin kiinni viikon.

*** Säilyy viikkoja, ja söin juuri viimeisetkin skiibaleet 2 kk sitten tekemästäni erästä.
HUOM! Desinfioinnin jälkeen kannattaa välttää turhaa purtilon käpälöintiä – mitä hygieenisemmin purkin sisältöä käsittelee, sitä vähemmän tarvitsee olla huolissaan sisällön pilaantumisesta.

**** Omissa tekeleissäni ei koskaan ole ollut pinkkiä sävyä, mutta inkiväärin muuttuminen pinkihtäväksi on kuulemma myös normaalia. Sävy liittyy ilmeisesti inkiväärin ikään, tosin jossakin blogissa mietittiin, että Suomen valikoimista ei yleensä löydä pinkihtävää inkivääriä.

Kas näin!

-M