Halloween tuli ja meni

Heipä hei.

Sujui hyvin perjantai-iltana. Jätin tosiaan verisen mekkoni tuohon hylly-henkariviritelmälle kuivumaan, ja mietin taktiikkaa etten saa sydäriä jos herään keskellä yötä ja luulen että itse Kauna seisoo sänkyni vieressä.. Jätin tuohon 'eteiseen' pikkuvalon päälle ja kävin jo pötköttämään, mutta katsoin paremmaksi virittää mekkoni kaapin avonaisten ovien väliin (jotta se kuivaa), ja varmuuden vuoksi vielä käänsin allaskaapin peilin pois siitä. Näin vältyin vahingossakaan näkemästä sitä edes yöllisellä vessareissullakaan :D Että onnea vaan minulle.

Eipä ollut veri kuivaa vielä aamusella (jos sitä aikaa päivästä voi kutsua aamuseksi). Ratkaisin asian hankalasti ja painelin ylimääräisiä veriä pois, jotta kuivaisi paremmin. Kokeilin myös vanhaa hiuslakkakikkaa. Auttoi asiaa jossain määrin. Varustin itselleni mukaan kuitenkin loput lakanakankaastani, jotta voin istua sen päällä etten sotke tuoleja (ja siitä edelleen muiden vaatteita jos käyttävät samaa tuolia..).
Odoteltiin tuossa iltapäivällä jo kovasti taifuunia tulevaksi, ja viiden aikaan satoi ja tuuli ihan kiitettävästi, joten suurin osa meistä kemuihin lähtijöistä angstasi feisbuukissa. Itse varustauduin ilmeisesti jonkinlaista suurkatastrofia varten: pakkasin mukaan pienen pyyhkeen, jotta voin kuivata jalat sisällä, jonka jälkeen voin laittaa sukat jalkaan - sukat olisivat kastuneet kuitenkin, joten en pitänyt ajatuksesta kulkea märissä sukissa koko yötä. Lisäksi otin säärystimet, ohuemman neuletakin sekä villatakin, ja mekkoni alle laitoin hieman lyhennetyt sukkikset sekä hip warmerin :D.
No, pääsimme kasin aikoihin lähtemään liikkeelle..ei edes satanut. Ilmeisesti ei koko loppuiltanakaan. Mikä oli siis hyvä asia. Muutama ohikulkija hieman tuijotti, ja kuulimme jostain kauempaa repliikin 'ai Halloween vai..', juu ei, muuten vaan verisiä mekkoja ja bandageja ja noitahattuja ja karkkimekkoja..
Pääsimme Black Sheepiin, ja ihmisiä oli sen verran että hyvä jos mahtui kääntymään. Tässä vaiheessa huomasimme pukeutuneemme hieman liian lämpimästi..Jopa minä, jolla on aina kylmä, ja olinhan siis hihattomassa mekossani vielä liikenteessä..
Ahdistuneina ihmisten kulkureitillä seisomisesta ja kuumuudesta olimme lähdössä käymään ulkona, kunnes huomasimme vähän vähemmän käytetyn nurkkauksen portaiden alapäässä. Ja hei - tuolit kaikille! Istuttiinkin siinä sitten mukavasti loppuaika. Paitsi että seinällä roikkuva herra Luuranko pudotti jalkansa takamustani hipelöidäkseen, ja siirsin sen irronneen jalan pöydälle. Tämän jälkeen kerroin kaikille, jotka kävivät tervehtimässä herra Luurankoa, missä sen toinen jalka on. Ihmiset eivät tosin uskoneet siihen, että jalka olisi itsestään pudonnut, vaan että kostona berberin kähmimisestä olin repäissyt sen irti. Yritin kuitenkin näyttää niin viattomalta kuin Kayako vain voi näyttää. Jostain syystä se ei tainnut tehota..

Viattoman näkönen Kayako

Niin, ja siis tarkoitukseni on esittää Kaunan/The Grudge/呪怨（じゅおん） Kayako Saekia. Tosin yhdennäköisyyttä on havaittavissa myös Ringin Sadakoon.
Itse tunnen enemmän sympatiaa Kayakoa kohtaan. Onhan rouva Kaunan ikäkin lähempänä :D

Jossain vaiheessa Dunja vaihtoi Linin jengiin, ja me jäimme juttelemaan siihen Zuzan, jonkun brasilialaisen jampan ja Jack Sparrowin kanssa. Puhuimme hyvin mielenkiintoisista aiheista, kuten esimerkiksi 'elämä on kuin konvehtirasia' ja ovenkahvanlämmittimistä (mistä ihmeestä se tulee aina keskusteluun mukaan?).

Olimme tavallaan jo sopineet Dunjan ja Zuzan kanssa, että skipataan allnighteri ja tullaan takaisin asuntolalle ennen kuin portit menee kiinni, joten iltamme ei kovin kauaa loppujen lopuksi kestänyt.
Ikebukurossa Zuza sanoi, että 'amputoituun käteen' sattuu, joten keskellä asemaa Dunja rupesi repimään teippiä irti. Herätimme ilmeisesti huomiota, ja joku japanilainen mies käveli ohi, mutta pysähtyi tuijottamaan sanoen 'wow'. Sanottiin, että kaikki on hyvin, mutta tämä jäi seuraamaan toimitusta vielä. Antoi lähtiessään pelottavan naamarinkin lahjaksi :D
Herätimme asemalla lisää hilpeyttä Dunjan pukiessa naamarin päähänsä noitahattunsa alle, ja kun vielä soitti poikaystävälleen, japanilainen pariskunta repesi nauramaan ja halusivat Dunjan kanssa samaan kuvaan.

Haloo

Ooyamassa kävimme purikurassa, ja suunnistimme asuntolalle, josta Dunja jatkoi matkaansa ja me jäimme Zuzan kanssa istumaan aulaan. Vähän myöhemmin Rianna ilmestyi myös sinne, ja pidettiin pikku photoshoot. Jatkoimme Zuzan kanssa istumista, ja lähdimme huoneisiimme joskus kahden jälkeen.

:D

Katyn ja Kayakon aivot vaihdossa..

Tässä selvästi tapahtuu jotain..:D

Menin tänään treeneihin pitkästä aikaa <3
Otin kimonon mukaan, jotta voidaan katsoa sitä yhdessä, ja selvisi että obini on hautajaisissa käytettävä obi :D jes..
Aya-san tuli treenaamaan jälkeeni, sitten Motegi-san, ja lopulta vielä Kana-chan äitinsä kanssa. Meitä oli siis harvinaisen paljon kerralla paikalla, joten ei ihme, että Kana-chan näytti vähän äimistyneeltä kun istuimme kaikki siinä.
En ollut ensin ihan mukana mistä Aya-san ja shishô juttelivat, mutta selvästi kyse oli jonkun toisen sensein kanssa käytävistä tunneista. Shishô neuvoi, miten mennään tervehtimään senseitä ekaa kertaa - mitä ja minkä hintaisia tuliaisia viedään, miten ne asetetaan esille, ja millä puolella niitä pidetään (niin paljon kaikkia pikkuasioita, että hyvä jos en näyttänyt ulospäin jänisilmettä D8 ). Ilmeisesti kyseessä on shamisen-tunnit. Hoo.

Shishô olisi vienyt minut asemalle, mutta Kana-chan pyysi josko voisivat viedä minut matkallaan vähän tuohon lähemmälle asemalle. Lähdin siis heidän kanssaan. Jossain vaiheessa tuli puheeksi ruoka, ja Kana-chan halusi kovasti mennä syömään yhdessä, joten pistäydyimme syömässä jossain soba/udon -ravintolassa. Otin Prinsessa-aterian (miksi ihmeessä sen nimi on prinsessa-ateria..:D ja miksi ihmeessä en ottanut kuvaa siitä), jossa oli tempuraa, udonia, jotain kalajuttua riisillä, pikkelsiä ja salaattia. Hyvältä maistui ja maha tuli täyteen. Pelattiin sitten vielä Kana-chanin tekemää muistipeliä hetken, ja piirsimme jotain epämääräisiä kuvia papereiden takapuolille. Sitten sain kyydin sinne asemalle. Kana-chan halusi vielä saattaa minut aseman lippuportille (20metriä), jäin siihen vielä katsomaan, että pääsi takaisin autolle turvallisesti, ja sitten kaikki kumartelimme hetken ja poistuin laiturille.

Eipä tarvinut sitten enää käydä ostamassa ruokaa. Olinkin kotona siinä kymmenen aikaan, että ihan hyvin venähti päivä.

Näin mihinkään erityisesti liittymättä, olen vähän tora-umatisoitunut Tôbu-Tôjôn junissa olevasta mainoksesta. En valitettavasti muista tarkkaa nimeä, mutta voin jakaa tarinan tässä.
Pikkutyttö miettii sarjakuvassa, miten heillä on kohta päivä, jolloin jompikumpi vanhemmista vierailee koululla. Tyttö on kateellinen, kun kaverin isä on niin komea *hieno piirustus kimaltelevasta isästä* ja oma isä ei *tylsännäköinen kalju mies*. Tyttö menee kysymään äidiltä, että onko isä tulossa, johon vastauksena 'tottakai, isä on ottanut sitä varten vapaata töistäkin' ja seuraavassa ruudussa tyttö itkee 'isä älä tuleeeeee'!
Mainos on siis hiustensiirrosta. Ihan kamala. 'Isä voisitko käydä hiustensiirrossa koulua varten kun en muuten kehtaa katsella sinua'..Varsinainen reilu-kerho..

Mutta tora-umat purettuani voin sanoa yhteenvetona, että viikonloppu oli siis onnistunut (pienestä säätämisestä huolimatta..) :)
Hyvää yötä~

*M

Hyvää yötä tosiaan..
Tämä kuva Riannalta :)

Pitkästä aikaa

Saanpahan vihdoin viimein päivitettyä kuulumisia.
Viime viikolla ajan vei lahjakkaasti läksyt sekä synttäreiden valmistelu, ja tällä viikolla Halloween. Siinähän sitä on puuhaa kerrakseen.

Viikko sitten suunnittelimme yhdessä tyttöjen kanssa synttäreitäni, ja sain ehdotuksen, että mennään izakayaan syömään ja sitten karaokeen. Ehdotushan oli vallan loistava, joten ei muuta kuin suunnittelemaan. Kysyin jossain vaiheessa (torstaina?) muutamaa tyttöä lisää liittymään seuraan, ja sainkin erinäisen määrän osallistujia listalle. Mutta koska olin itse paikan päällä se selviää -asenteella liikkeellä, ja ihmiset eivät olleet kerenneet miettimään asioita, määrämme oli lauantaihin asti hyvin epämääräinen. Välillä porukkaa oli enemmänkin, ja sitten joku taas sanoi ettei pääsekään. Käytin koko loppuviikon angstaamiseen, että teenkö izakayaan etukäteen varauksen ja kuinka monelle, vai marssitaanko sisään suoraan 'paikan päällä' (mitä myös ehdotettiin). No, kokonaisosallistujamäärä oli perjantai-iltana karsiutunut kuuteen, plus yksi liittyisi seuraamme karaokessa, joten tulin tulokseen, että käyn lauantaina kysymässä izakayan auetessa mitä tehdään. Soittaa en todellakaan halunnut, koska vieraiden ihmisten kanssa puhuminen japaniksi virallisesti puhelimessa ei kuulostanut mitenkään houkuttelevalta.
 Lauantaina kysyin Dunjaa henkiseksi tueksi mukaan, ja varaaminen kävikin yllättävän nopeasti. Kuudelle kuulemma kannattaa tehdä jo varaus.
 Sain synttärilahjaksi henna pantsut. Olimme viettäneet hyvin jälkeenjäänyttä laatuaikaa keskiviikkona Linin ja Dunjan kanssa, väännellen vähäistä älykkyysosamäärää osoittavia ilmeitä, nimeten jättiläisherhiläisen Jürgen Wurstiksi (öh..) ja puhuen henna pantsusta (henna pantsu = oudot alkkarit japaniksi/suomalainen nimi..). Jostain syystä juttu jäi päälle, ja viihdytimme myös kemuissa itseämme sexy faceilla ja hienoilla jutuilla. Niin, ja koti-ikävän ehkäisemiseksi Lin oli varannut minulle myös synttäribiisiksi Kikan Apinamiehen..:D
Saatiin syötyä, ja jatkettiin karaokeen. Rianna ja Hannah lähtivät asuntolaan, ja Polly liittyi seuraan. Lauantai-iltana oli hyvä jono karaokessa, joten emme kovin kauaa kerenneet vanheta laulamassa. Kaikki vetivät pari biisiä, ja sitten olimmekin kovasti jo menossa asuntolalle ennen porttien sulkemista. Jatkoimme kuitenkin mölisemistä aulassa. Johonkin kolmeen asti. Ja sitten nukkumaan.

Sunnuntain kohokohta oli pieni maanjäristys. Olin juuri noussut sängystä istumaan tähän tuolilleni - tiedättehän, sellainen pyörällinen työtuoli - kun tuntui kuin joku olisi ottanut nojasta kiinni ja varovasti kääntänyt tai heiluttanut tuolia. Olin vähän aikaa siinä, että 'hetkinen..' kunnes tajusin, että se en ole minä joka liikkuu, vaan tuoli. Myöhemmin kuulin, että joillakin oli tavarat kirjahyllyssä tärisseet. Itsellänihän hyllyssä ei oikein mitään ole, joten ei mikään ihme, etten huomannut mitään epätavallista sillä suunnalla.

Maanantaina olisi ollut Mizukuchi-sensein tunnin tilalla alemman asteen tunti, mutta sain suosituksia, että läksyjen tekeminen kotona on huomattavasti hyödyllisempää, joten se tarkoitti vapaapäivää koulusta.  Heräsin aikaisin viedäkseni roskat (roska-asema sulkeutuu kympiltä), ja sitten valmistauduin postireissulle. Postin toimisto on tuossa asemalla, joten oletin sen olevan isompi rakennus. Hämmennyin hieman, kun koko konttori oli sellainen puolikas pienestä R-kioskista. Sain kuin sainkin pakettini menemään, ja tulin takaisin toista reittiä. Suunnittelin käymässä ostavani kangasta tai puvun Halloweenia varten, kun olin erityisesti vielä kutsuttu Halloween-kemuihin. Tosin minulla ei ollut pienintäkään aikomusta pukeutua toiveen mukaisesti 'sweet witchiksi' (mitä ikinä se tarkoittikaan = 'luultavasti lyhyt hame ja noitahattu'), vaan tehdä vihdoinkin suosikkini heti Yukionnan jälkeen. Jätän vielä tässä vaiheessa tarkemmat tiedot paljastamatta, mutta luulen, ettei sitä ole vaikea arvata.
Lähdin siis seikkailemaan Ikebukuroon etsien joko asua tai kangaskauppaa. Neiti Suuntavaisto käveli ensin vahingossa ihan jonnekin muualle, ja pienen etsinnän jälkeen löysi vihdoinkin molemmat paikat, mistä voisi mahdollisesti saada valmiin asun. No eipä tärpännyt, joten suunnistin vielä Seibun tavarataloon. Kaikki oli sen hintaista, että ei hirveästi kiinnostanut, mutta päämäärättömästi vaellellessani löysin sattumalta kangasosaston, joten onnellisena valkkasin tavaraa puolisen tuntia. Sitten kotiin syömään. Kokeilin hieman kalligrafia-sensein ehdottamia ekstratehtäviä sekä kävin illalla myös alakerrassa opiskelemassa, ja katsottiin synttäreiltä otettuja kuvia ja videota. Kaikki näytämme harvinaisen järkeviltä joka ainoassa kuvassa. Videoista mainittakoon Jaques Cousteau ja mustekala, sekä Henna Pantsun haastattelu ja henna pantsu-tanssi. Valitettavasti itselläni ei ole hallussa näitä pätkiä, ja kuvasaldokin on vanhalla kamerallani hieman rajallinen (ja sumea), joten en luultavasti tänne niitä saa viihdykkeeksi.
Lauantainen Takao-vuori-reissumme pistettiin myös tauolle, sillä viikonlopuksi on luvattu taifuunia tänne.

Tiistai meni puvun aloittamisessa ja läksyjen tekemisessä. Kalligrafia-tunnilla vieraana oli siveltimentekijä. Katsoimme mielenkiintoista videota siveltimien teosta, ja videon jälkeen tämä herra rupesi juttelemaan kanssani. Kävi ilmi, että hän oli ollut Suomessa käymässä joskus olympialaisten aikoihin (tosin järkytyin tästä, koska hän ei näyttänyt niin vanhalta).

Keskiviikkona koulun jälkeen menimme muutaman tytön kanssa jonnekin random-paikkaan katsomaan koulun (modernin) tanssilinjan tyttöjen esityksiä. Olen joskus tosi kauan sitten ollut katsomassa viimeksi kunnolla moderneja teoksia, joten pelkäsin vähän, että nämä ovat jotain tosi taiteellisia joista en ymmärrä hölkäsen pöläystäkään, mutta onneksi eivät olleet. Muutama oli sellainen, että olisin halunnut tietää paremmin, mitä tanssijat ajavat takaa, mutta suurin osa oli hyvin viihdyttäviä.
Esimerkiksi toisessa numerossa ryhmäläiset olivat pukeutuneet isoihin tuubeihin (tuubi = jotain tuubitopin tapaista), ja tekivät kaikkea hienoa pussukoissaan :D. Yksi esitys oli ilmeisesti saanut vaikutteita Charlie Chaplinista. Sitten oli muutama tosi kaunis teos (sekä musiikillisesti että tanssillisesti). Ehdottomasti päivän, jos ei jopa vuoden,  randomein tanssi alkoi sillä, että tyttö odottaa kaveriaan, eikä huomaa että tämä sniikkaa lavalle sivusta hevosenpäämaskin kanssa :D. Tyttö huomaa kaverinsa, ja näyttää hieman hämmentyneeltä. Mutta, jotta tämä ei olisi ollut vielä tarpeeksi 'öh', hevosenpäinen tyttö kävelee kaverinsa luokse, ja alkaa penkoa tämän laukkua, ja - laukusta löytyy myös hevosenpäämaski.
Muutaman tanssin kohdalla teki mieli hypätä itse lavalle, kun näytti niin hauskalta, mutta tyydyin katsomiseen.
Esityksen päätyttyä palasin takaisin asuntolaan ompelemaan.

Kävimme torstaina lounaalla tutorini kanssa testaamassa Myôgadanin italialaista ravintolaa. Se olikin ihan hyvä lounas. Tonnikalapastaa ja sieni-pekonipitsaa~ :P
Koulun jälkeen kävin etsiskelemässä feikkiverta tai jotain sen tapaista asuuni. No enpä löytänyt. Elintarvikeväriä, maalia, tussia, ei mitään. Lähimmäksi meni kynsilakka, mutta jätin sen hätäsuunnitelmaksi, koska se haisee. Ruoka-aineitakaan ei viitsi sellaisenaan sutata, kun koko paikka rupeaa haisemaan. Kysyin Liniltä mistäköhän saisin verta (:D), ja neuvoja saatuani päätin tehdä reissun perjantaina Ikebukuroon vielä uudestaa etsimään.
Jostain syystä torstaina oli ihan helvetin kylmä päivä yhtäkkiä. Olin jo parina yönä herännyt kesken unien siihen, että pitää laittaa lisää vaatetta, mutta nyt päivälläkin oli kylmä. Ja lisäksi satoi. Ei siinä mitään, jos ulkona on 10 astetta, mutta jos sisällä on se 15 niin siinä vaiheessa alkaa jo vähemmästäkin kärvistellä, vaikka olisi kolmet sukat, säärystimet ja kolme villatakkia plus kilpikonnapeitto. Olin jo päättänyt, etten laita lämmitintä vielä päälle, onhan nyt sentään lokakuu, ja olen Suomesta - miettikää nyt vähän - mutta takaisin tullessa oli pakko nöyrtyä ja laittaa lämmitin puhaltamaan. Lämmitin <3

Ostin kaupasta muuten ruissämpylöitä. Rukiiseltahan ne näyttävätkin..

Ruissämpylä juustolla

Tänään menin siis metsästämään verta :D
Don Quijotesta (älkää ballerinat käsittäkö nyt väärin) ei löytynyt yksittäin myytävää veripurnukkaa (ahdistelin myyjäpoikaakin asiasta, ja raukka joutui käydä kysymässä joltain vastaavalta, että löytyykö länkkäritytölle mitään sinne päinkään :D), olisin joutunut ostamaan asun myös, enkä viitsinyt sen takia kuluttaa rahojani, joten minä ja Magda suunnistimme Tôkyû Handsiin. Halloween-osastolle oli ilmestynyt teatterimaskeeraustarvikepiste, ja siellä oli kolmea erilaista teatteriverta (tuore, vanha, ja joku mystinen kolmas). Ostin tätä mystistä kolmatta, sillä se oli halvin. Sitä olisi saanut myös puolen litran pönikässä, mutta tuumasin pärjääväni vähemmälläkin :D.
Palattuamme Ooyamaan kävin ostostelemassa itselleni säärystimet ja hip-warmerin. Taifuuni ei mitenkään helpota tätä Halloween-valmistelua, sillä minullahan pitäisi olla edelleen pelkästään verinen yöpaita päällä (nyt pitäisi olla vihjettä jo kerrakseen asusta), joten olen yrittänyt miettiä kaikenlaisia vaihtoehtoja miten ihmeessä pärjään allnighterin muutenkaan saati taifuunin riepoteltavana. Täytyy vain kaikkia warmereita vääntää tarpeeksi päälle. Saan luultavasti silti flunssan :D.
Tulin asuntolalle, ja tytöt istuivat aulassa. Tässä vaiheessa uutiset sanoivat taifuunin olevan kovasti tulossa, joten tytöt olivat miettineet, josko pitäisimme kemut alakerrassa. Sovimme siis vain, että kaikki ovat valmiina vaatteissaan kasilta, ja katsotaan sitten mitä tehdään. Kaikki haluavat tehdä jotain kuitenkin, kun on jotain vaatetustakin valmiina. Tosin minulla on edelleen sunnuntaina iltapäivällä treenit pitkästä aikaa, joten olisi ehkä hyvä olla terveenä paikallakin jopa.

Söin tänään ehkä parhaan asuntolassa kyhäämäni ruuan. Ei sillä, että olisin itse tehnyt muuta kuin asetellut jutut lautaselle ja lämmittänyt mikrossa (ostin kaupasta valmiiksi paistettuna), rapu-kerma-korokken ja kurpitsa-tempura-jutun. Olisivathan ne voineet olla vähän rapsakampiakin, eikä tomaatin+salaatinkastikkeen kanssa samalla lautasella oleminen auttanut asiaa, mutta hyvälle maistui.

Uusin perheenjäseneni viime viikolla postissa Suomesta saapunut Laama-chan suosittelee rapua ja kurpitsaa tomaatin kera

 
Syötyäni aloin säätää veren kanssa (kuulostaa edelleen hieman epäilyttävältä). Vuorasin lattian muovipusseilla, etten joudu selittämään pois muuttaessani, miksi lattia on veressä..
Tuo veri onneksi haisee sentään jollekin vähän vadelmaiselle, ettei tarvitse kärvistellä pahan hajun kanssa. Aloitin hieman hankalasti (kuten tavallista), kokeilin tilkkuunkin miten saisin tuota iskettyä kankaaseen, mutta ei se tilkku oikein mitään auttanut. Veri oli vielä sellaista mukavan limaista, joten olin alussa vähän aikaa hieman disgusted. Huomasin vaakatasotekniikkani feilaavan, joten teippasin kaksi henkaria hyllyyn kiinni ja nostin mekon pystyasentoon. Pyyhin sormet tahaltaan mekkoon, mikä osoittautui huonoksi ideaksi, sillä siitä tuli vain epämääräistä suttua. Olisin halunnut jonkun laahausjäljen tai kädenjäljen mieluummin, mutta ei nyt voi mitään. Sain hieman korjattua sitä epämääräistä suttua, mutta on tuo vähän vielä epäsiisti. Mutta on se hienoa, että kaikki muut ovat pukeutuneena johonkin hienoon tai söpöön asuun, ja sitten minä verisessä mekossani :D. Terve..
Katsotaan, saanko nukuttua, kun tuo roikkuu tuossa..Toivottavasti veri kuivuu huomisiltaan mennessä (joudun harmi vaan pitämään puhaltajaa päällä, jos se kuivattaisi nopeammin).

Hyvää yötä kaikille. Ja hauskaa Halloweenia~
Ajattelin jopa ladata kameran akun, joten jospa saisin taas jotain kuviakin aikaiseksi.

*M

Kotitöitä

Sunnuntaina pidin tosiaan lupaukseni siivoamisesta ja kanjien opiskelusta.
Kävin supermarketissa ostoksilla neljän aikaan, ja osuin ilmeisesti juuri paikalliseen ruuhka-aikaan sinne. Tosin siinä vaiheessa kun sain ostokseni koriin, niin kassajonot olivat jo melkein tyhjänä. Palasin sitten takaisin pingottamaan kanjeja, sekä muuten vain säätämään papereideni kanssa. Sain myös kirjoitettua nikkenseiden tuntia varten ideointia loppuraportin aiheesta.

Milloinkas tuore hiekka ei maistuisi?

Maanantaina oli taas koulupäivä. Olimme vaihtaneet luokkaa, koska meitä oli liikaa edellisessä. Uudessa luokassa havaitsin ihmeekseni, että polvet jopa mahtuvat pöydän alle, vaikka minulla vähän korkeammat kengät olikin. Olemme kironneet muutaman muun vähän isomman tytön kanssa, että hyvin istuu jalat siinä pöydän alla (kengillä tai ilman), kun ne pöydät on niin matalia, ja sitten siinä pitää vielä olla välissä tavaroille hylly/teline/mikä ikinä onkaan. Ilmankos on sääret mustelmilla, kun onnistuu joka kerta lyömään jalkansa siihen telineeseen :D
 Huomasin ilokseni myös jättäneeni penaalin kotiin. Eipä siinä mitään, mutta seuraavan tunnin kanjitenttiä ajatellen vähän huonompi homma..Hurraa.
 Odottelimme siinä Mizukuchi-senseitä, niin Moriyama-sensei tulee luokkaan. Näytimme varmaan hieman häkeltyneiltä (selvennöksenä siis, Mizukuchi-sensei on nainen, ja Moriyama-sensei mies), mutta kun Moriyama-sensei heitti 'olen Mizukuchi' alkoi valjeta, että nyt ei ole ihan normaali tunti. Kävi ilmi, että Mizukuchi-sensei on sairaslomalla kolme viikkoa D8. Meille on järjestetty torstaille korvaavat tunnit, ja maanantain tunnit pitäisi vaihtaa väliaikaisesti johonkin muuhun saman tason tuntiin. Tästä seurauksena maanantai lyhenee huomattavasti :D..
 Mutta silti, Moriyama-sensei ei koskaan sanonut, mikä Mizukuchi-senseillä on, joten olimme syystäkin aika järkyttyneitä :(. Varsinkin kun Mizukuchi-senseistä on vaikeaa olla pitämättä.
 Kävin sitten taas häiritsemässä International Affairs Teamia, ja löysin pienen etsinnän jälkeen jopa Global Education Centeriin hakemaan kurssikirjani. Olin kovasti jo ilmottautumassa kimononpukemistunnille ensi viikon perjantaina, mutta se onkin samaan aikaan kun N1-tuntini. Se siitä. Lohduttauduin ajatuksella, että seuraavaan treeniin otan mukaan kimononi, ja katsotaan sitä yhdessä sensein kanssa. Käydään joku päivä vielä ostamassa yhdessä kimonojuttuja :3
 Simona-san ja kolme muuta tyttöä oli lähdössä kävellen Ooyamaan yliopistolta. Houkuttelivat lähtemään mukaan. En voinut kieltäytyä korkkareineni, koska muillakin oli :D. Matkassa meni reipas tunti, mutta sen olisi huomattavan paljon nopeamminkin voinut tehdä, sillä en ole tähän päivään mennessä vielä koskaan kävellyt niin hitaasti missään. Enkä leveästi. Tosin onneksi tämän leveilemisen ja hitaasti kävelemisen hallitsevat myös japanilaiset. Helpottaa kummasti ohikulkijoita.
 Selvittiin Ooyamaan, ja ruuan syötyäni menin alakertaan. Meillä oli kimppaopiskelutuokio, mutta loppujen lopuksi saldo jäi vähän laihanpuoleiseksi. Saimme kuitenkin istuttua reippaat viisi tuntia siinä, ja Simona-san laittoi Mizukuchi-senseille viestin nikkensein läksyihin liittyen, ja laitoimme kaikki omat toivotuksemme kimppaviestillä. Juuri kun olimme lähdössä, Lin-san pamahti siihen ja esitteli meille korkkareita Halloween-naamiaisia varten. Jostain tuli puheeksi myös getat, joissa on vain yksi korko (?). Joten Lin-san kävi hakemassa getansa ja kokeilimme kaikki kävellä niillä vuorotellen. Korkeanpaikankammoinen ballerina selvitti myös kaikeksi ihmeeksi reitin, välillä pylvään ystävällisellä avustuksella. Jossain vaiheessa päätimme poistua mölisemästä aulasta, ja se oli sitten hyvää yötä.

Olin tänään toista kertaa kalligrafiatunnilla. Minun piti piirtää valmiiksi leimasimeeni kuvio, jotta voin kaivertaa sitä tunnilla, mutta en ollut ihan varma miten päin sen piti olla. Olin sen verran aikaisin paikalla, että edellinen tunti oli käynnissä, mutta kuulin sensein äänen toisesta luokasta, joten suunnistin sinne. Olin enemmän kuin onnellinen, kun eilisen kävelyreissumme 'opas' U-san oli tulossa myös samalle tunnille. Nyt ainakin oli senpai henkisenä tukena. Tosin sensei oli taas ystävälliseen tapaansa varmistamassa, ymmärränkö kaiken. Minä ja senpai saadaan kuulemma lainata senseiltä paperia (ja minä siveltimiä) ettei meidän tarvitse kaikkea ostaa itse. Voin kuulemma vähän harjoitella etukäteen kotona, etten panikoi, kun osa oppilaista joutuu opinto-ohjelmansa takia harjoittelemaan Heian-kauden runoja..(Tosin sensei pyysi olemaan säikähtämättä sitä, 'minä olen minä, ja sinä olet sinä').
Loppuilta läksyjen, ruuanlaiton ja pyykinpesun parissa ('kuulostaa lauantai-illalta minun kotonani').

Hyvää yötä.
*M

Pikkuinen pöllö suosittelee Tiramisu-puddingia

Aktivismia

Jeh.

Muutama sensei on tässä loppuviikosta kerennyt kysyä jo, että ollaanko me väsyneitä näin ekan viikon jälkeen. Ilmeisesti ollaan näytetty just siltä. Ihan hyvä ennusmerkki kyllä tässä vaiheessa vuotta :D

Torstaina pidin pari 'esitelmää': työkurssilla ulkomaalaisille vaihtareille tarkoitetusta nettisivusta, ja seuraavana lyhyt sessio (lyhyt on todellakin juuri oikea sana tässä tilanteessa) ovenkahvanlämmittimistä.
Tytöt olivat lähdössä Ikebukuroon kaupoille koulun jälkeen, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja lähteä metsästämään puhelinta itselleni. Kävin parissa puhelinliikkeessä, ja lopulta päädyin ostamaan AUn liittymän. Olisin halunnut violetin puhelimen (en käsitä mikä siinä oli myyjäpojan mielestä niin erikoisen huvittavaa), mutta ilmaisia puhelimia ei ollut mistään sarjasta sen värisiä, joten otin sitten tummanpunaisen. Kummasti jotenkin tämä Iron Man -linja jatkuu.
Mistä puheenollen, en oikein tiedä oliko se Iron Man -limsa niin hyvää. Maistui kirsikkakolalta.
 Puhelinliikkeen myyjäpoika auttoi täyttämään lomaketta, ja jossain vaiheessa sanoi olevansa saman ikäinen (kun piti täyttää shôwa-vuosien mukaan syntymävuosi) kanssani. En tiedä onko se nyt välttämättä niin hyvä meriitti olla saman ikäinen. Anyway, puhelimen jossain säätämisessä kestäisi kuulemma puolisen tuntia, joten minut lähetettiin kiertelemään siksi aikaa Ikebukuroa. Tein jotain odottamatonta - marssin vastapäiseen elektroniikkaliikkeeseen katselemaan hieman etukäteen kameroiden ja miniläppäreiden hintoja tulevaisuutta varten. Luulen kyllä, että siinä vaiheessa kun olen säästänyt tarpeeksi stipendeistä, en enää muista kierrostani :D
 Kävin vielä pyörähtämässä huvikseni jossain Hello Kitty -liikkeessä. Siinähän se meni muiden joukossa. Kummasti asiakkaat olivat pääosin naispuolisia, tai tyttöystävän kanssa liikkeellä olleita poikia, mutta oli joukossa myös yksi yksinäisen näköinen mieskin.
 Menin sitten takaisin hakemaan puhelintani, mutta sitä ei vielä oltu rekisteröity tai jotain. Kukaan ei lisäksi osannut sanoa kauanko siinä kestää. Joten jäin istumaan siihen sohvalle. Suunnittelin vähän aikaa, miten sieppaan kainalooni pahvisen Ken Watanabe -puhelinmainoksen ja lähden juoksemaan (mikä todennäköisesti ei olisi onnistunut enää hirveän sujuvasti, sillä jalkoihini sattui jo ihan tarpeeksi), mutta siinä vaiheessa sain jo oman kännykkäni. Sinne meni se suunnitelma.
Loppuilta meni mukavasti uutta puhelinta tutkiessa. Miten monta kertaa voikaan painaa samaa nappulaa aina uudestaan ja miettiä 'ei taas tämä..'
 Poissaollessani minulle oli tullut sähköpostiin varmaan neljä eri mailia koululta, ja illan mittaan niitä tuli vielä kolme lisää. Kaikenlaista sitä..

Perjantaina käväisin Takarazuka-sensein tunnilla, sekä allekirjoittamassa jonkun lapun (taas) stipendiä varten.
Tulin kotiin vähäksi aikaa tekemään läksyjä, ja lähdin sitten asemalle odottamaan Izakayaan lähtöä. Jätin onnistuneesti kameran kotiin, joten en voi kuvia hirveästi tässä latailla ^^"
Yksi tyttö kysyi tiistaina (?), että lähdenkö yhdessä, mutta minulla ei ollut aavistustakaan kenen kanssa oikein olen lähdössä. Paikan päällähän se selvisi (tosin minulla oli jonkinlainen aavistus jo asiasta siinä vaiheessa), TEAn illanistujaiset. Meitä oli vähän reipas 22 tyttöä ja istuimme siellä omassa superloosissamme kolmisen tuntia syömässä, juomassa, höpisemässä, ja syömässä vielä lisää, kunnes meidät ajettiin ystävällisesti pois.

Tänään käväisin treeneissä. Katsoin aamulla aikatauluja, ja sivulla sanottiin, että yhdellä metrolinjoista on sattunut jotakin, ja se saattaa vaikuttaa muihin ratoihin vielä. Lähdin varmuudeksi yhden junan aiemmin (koska missään ei sanottu, paljonko se vaikuttaa jos vaikuttaa). No pyh siellä mitään ollut ongelmia, olin ihan liian aikaisin paikalla..
 En silti käsitä, miten japanilaiset voivat kävellä niin hitaasti. Ymmärrän kyllä, ettei ruuhkassa voi kävellä nopeasti, mutta ihmiset tuntuvat aina olevan niin kiireisiä, että luulisi, että voisivat kävellä nopeampaa. Mutta ei. Varsinkin, jos kyseessä sattuu olemaan pariskunta, täytyy näköjään kävellä mahdollisimman hitaasti :D Kävelkööt sitten.
 Ooyamassa odotin junaa, ja seisoin siinä kohdalla mihin ovi tulee. Juna näytti aika tyhjältä, eikä ovensuussa seisonut ketään. Jostain päätti kuitenkin kaksi tyttöä kiilata ohitseni, vaikkei meitä ollutkaan siinä kuin me kolme. Olin jo vähällä pistää nuhtelun pystyyn, mutta en ollut vaahtoamistuulella, varsinkaan kun kerkesimme kaikki junaan kuitenkin.
 Aiheutin Ikebukurossa junaa vaihtaessani gaijin-shokin. Olin siis kävelemässä toisen firman junille, ja edessäni oli yläasteikäinen tyttö. Ilmeisesti hän katsoi missä hänen ystävänsä menevät, mutta takana ei ollutkaan ystävät vaan minä pelottavan perusilmeeni kanssa. No tyttö löysi kaverinsa, ja pikkuisen tästä eteenpäin, kaikki kolme kääntyivät suoraan tuijottamaan minua. Olin jo vähän enemmän kuin huvittunut tilanteesta, ja lauritähkän ja 'niin..?' -ilmeideni risteytys varmaan vielä tehosti mielenkiintoista vaikutelmaa minusta. En kuulokkeineni harmi kyllä kuullut mistä tytöt keskustelivat. Olisin kyllä halunnut nähdä tämän tilanteen.
 Keikossa väänsin omia tanssejani (tai ehkä enemmän polviani) parisen tuntia. Olen harjoitellut nyt kaksi viimeistä kertaa kepakolla oikean dôgun sijasta, ja jostain syystä minulla tulee mieleen aina joku (tai ei tässä varmaan tarvi erittelemään ruveta) tuimailmeinen moottoripyöräjengiläinen kepakkoineen. Tänään sanoinkin siitä. Sensei naureskeli, että miksi ihmeessä tiedän tuollaisen sanan, josta keskustelu siirtyi sujuvasti Matsuoka-saniin :D (itse asiassa hassu juttu, katsoin sensein tanssia videolta, ja yksi kôkeneista=lava-avustajista näytti ihan Matsuoka-sanilta). Tapasin tunnin jälkeen ensimmäistä kertaa myös 'uuden' oppilaan, puheliaan vähän vanhemman rouvan. Rouvaa selvästi jännitti, kun jäin seuraamaan hänen keikoaan. Varsinkin sen jälkeen, kun sensei sanoi, että aina tullessani Japaniin, en ole unohtanut tansseja. Rouva oli pahoillaan, kun itse ei ollut kerennyt harjoitella paljoa ollenkaan. Hän pyysi myös monta kertaa anteeksi senseiltä, että on vanha, kun me muut olemme kuulemma niin nättejä :D. Aya-san tuli vähän myöhemmin paikalle, ja nätteys-keskustelu jatkui taas (tässä kohtaa se rupesi jo vaivaamaan). Sensei naureskeli, että häneltä kysytään monesti, miksi kaikki hänen deshinsä ovat niin nättejä, että pitääkö cvn kanssa lähettää kuvakin, ja sensei on aina 'joo' ja nyökkäilee kovasti :D.
 Katsoin siis vielä Aya-sanin treenit, ja saimme lähtiessä mukaamme edamameja. Sensei lähtee matkalle ensi viikolla, joten en pääse nyt vähään aikaan treenaamaan. Senseillä ja Chie-sanilla on myös esiintyminen Sendaissa, mutta en silloin hyvin todennäköisesti pääse vääntäytymään sinne, joten esityskin jää väliin. Voihan pylly, sanon minä.

Täytyy siis ilmeisesti huomenna pitää siivous- ja kanjipäivä treenipäivän sijaan :D. Äyh.

*M

Viimeinen testauspäivä

Tänään tuli ensimmäinen kouluviikko täyteen, joten huomisesta alkaen ei tarvitse enää tunnin alussa esitellä itseään \o/ Huomenna on lisäksi kursseille ilmottautumisen 'kalmanlinja', mutta palautin ilmottautumislomakkeen itse tänään, mitäpä sitä turhia pihtaamaan.
 Menin siis aamulla kokeilemaan Kagami-sensein tuntia, ja, no, lainatakseni erästä kuuluisaa filosofia: 'yyh..'
Tunnilla käsitellään japanilaista yhteiskuntaa japanilaisten opiskelijoiden kanssa, ja siitä näkökulmasta miten Japaniin on vaikuttanut ulkomaalaisten asukkien määrän kasvu (mikä tietysti on ajankohtaista omalle kohdalle ajateltuna). Näistä sitten keskustellaan ryhmissä ja kerrotaan mitä ryhmässä on keskusteltu. Lisäksi tulee jotain vierailijoita ja luennoista tehdään raportti sekä myös keskustellaan. Jostain syystä tähän on yhdistetty kaikki asiat, joista ei erityisemmin olisi väliksi, ja kaikista kursseista juuri tämä on pakko ottaa. The winner is you.
 Olimme sopineet aiemmin, että jutellaan tunnin jälkeen, joten höpisin nopeasti Kagami-sensein kanssa. Kysyi ymmärsinkö tunnilla, ja sanoin että eiköhän se jotenkin mene, vaikka kyllä se vähän vaikealta vaikuttaa. Juteltiin myös nopeasti lukujärjestyksestä, ja sanoin jättäväni sen buddhalaisuuskurssin (johon tuli vastauksena, että kyseisen sensein tunnit on yleensä tosi vaikeita), ja lisäsin (jätän sen kurssin siksi) että
eiköhän minulla ole jo vaikeita kursseja tarpeeksi ilman sitäkin. Tähän oli reaktiona nauru ja 'älä nyt tuollasia sano' sekä taputus olalle. Itse asiassa jälkikäteen ajateltuna, olisi pitänyt laskea montako kertaa sensei läpsi minua olalle koko keskustelun aikana :D
  Eli nyt siis listalla on kahdeksan kurssia. Ihan tarpeeksi tekemistä kaikkien esitelmien kanssa.

Käväisin hyppytunnilla katsastamassa vaihtereiden neuvontahuoneen, minne suureksi ihmetyksekseni löysin ensimmäisellä yrittämällä. Minun piti tulostaa juttuja huomisia läksyjä varten, ja sainkin koneesta ulos niitä ovenkahvanlämmittimen kuvia ja muita papereita. Kerkesin myös täyttää kurssi- ja opiskelijarekisteröitymisen, sekä tehdä vähän läksyjä.
 Koulun eräs kissa on käynyt muutamana päivänä moikkaamassa minua. Olen istunut aina yksin säätämässä jotain, ja yhtäkkiä kissa ilmestyy jostain. Tänään vesipullo oli mielenkiintoisen näköinen, mutta jonkin aikaa sitä katsottuaan kissa kyllästyi. Sitten se vaelsi toista yksin istuvaa tyttöä kohti ovelan näköisenä, penkin takaa sniikaten. Mutta tyttö ei huomannut kissaa. Täytyy jatkaa tarkkailua. Keksin sille jo mielessäni omaperäisen nimenkin, Viiru (sillä on viiru naamassa) - Yksinäisten kaveri. Toisen kerran ajateltuna: Japanissa Viirusta tulee Biiru (=olut).

Meillä on nikkenseitä varten oma kurssi, jolla tähdätään loppuesseen tekemiseen. Opetellaan siis miten sitä tutkimusta ja lopputyötä tehdään. Mizukuchi-sensei näytti vihreää sentin paksuista kirjaa 'tässä on mitä teidän pitää tehdä' jolloin meidän kaikkien naamat venähtivät suunnilleen puoleenväliin säärtä. Vähän myöhemmin selvisi, että siinä oli kaikkien viimevuotisten nikkenseiden lopputyöt (hyvistä aiheista, esim. host clubeista :D), eli mitähän se olisi, 7 sivua per naama? Eli ei mikään iso juttu ainakaan verrattuna koulun kandiin. Paitsi että tämä on japaniksi. Täytyy nyt vain jotenkin onnistua kombottamaan kandi ja tuo lopputyö.

Leikimme vähän aikaa kirjastokilpikonnien kanssa, ja lähdimme suunnistamaan takaisin Ooyamaan. Kävimme pistäytymässä sadanjeninkaupassa hakemassa taas kaikkea hyödyllistä, ja tytöt näyttivät meille myös peilin, jonka nimi on 'Lame mirror' (harmi ettei minulla ole kuvaa. Engrishistä tms pitäisi löytyä).

Läksyt on tehtynä ja tavarat pakattuna huomista varten.

Hyvää yötä toivottaa myös Robert.

I am Iron Man, dädädädä-dädädää-dää-däd-dää

(takana lukee: #5 Tony Stark - Iron Man, Collector's series)

Kurssi (ja vähän muukin) -säätäminen jatkuu

Tässä onkin mennyt jo pari päivää postaamatta, joten jatketaanpa juttua.

Heräsin sunnuntaiaamuna kolmen aikaan siihen, että kilpikonnapeitollani oli muka hämähäkki. Käytännössä heräsin siis siihen, että nousin hyvin nopeasti ylös ja heilautin peittoa samalla. Unta. Viiden aikaan sama juttu, mutta nyt luulin, että tällä kertaa se oikeasti on siinä. Nukahdin taas, ja siinä yhdeksän aikoihin kuulin jotain tapsutusta katosta, ja heräsin siihen, että katossa oli muka joku kamala ötökkä joka steppaili jaloillaan. Nukahdin vielä sitten, ja seuraava herätys oli onneksi vähän rauhallisempi. Mistä ihmeestä repäisin nuo kaikki kolme samana yönä..jäi vissiin pienet traumat siitä hyppyhämiksestä männäviikolla..:D
 Olin siis sunnuntaina iltapäivällä treenaamassa vaihteeksi taas (ja bodaamassa visteriakepakolla. En käsitä miten se voi olla niin painava. Plus että 'se oikea' on vielä kuulemma kolme kertaa painavampi..:D). Jäin oman treenin jälkeen vielä katsomaan toisia treenejä, joten kun selvisin kotiin asti olin jo sen verran väsähtänyt, etten jaksanut enää oikein tehdä mitään. Ganbaroin kuitenkin sen verran, että selvitin, mitä muutamalla kurssilla oikein on tarkoitus tehdä, ja löysinkin jopa kaksi, joita ajattelin kokeilla kuunteluoppilaana.

Maanantai meni mukavasti ensin koulussa ihmettelemässä keigo-tunnilla (harjoitustehtävien kohdalla panikoimme jo kaikki vähän), ja sitten otin vielä yhden 'ylimääräisen' (=en ajatellut alunperin ottaa) kurssin, joka paljastui enemmän kielen tunniksi kuin 'kulttuuri'tunniksi. Tämä oli siis hyvä asia.
Bonuksena kyllä, sille kuuluu myös 6 pikkutestiä, alkaen ensi viikolla vanhoista ystävistäni kanjeista - neljä A3-sivullista sanastoa, joskaan onneksi ei kaikki kanjeja.
 Meillä oli siis koulua, vaikka oli kansallinen vapaapäivä. Jostain syystä. Tosin en yhtään ihmettele sitäkään, kun meillä näköjään on jouluaattonakin koulua. Onnea vaan itselleni :D
 Tunnilta selvittyäni junailin kotiin syömään nopeasti, ja jatkoin siitä taas treeneihin. Hyödynsin perillä taksia. Paikalliset taksikuskit ovat välillä vähän enemmän tai vähemmän yrmeitä (mikäli sitä sanaa voi yhdistää japanilaisiin palveluammatteihin), ja yleensä varmistavat vielä *minulta* että ollaanko oikeassa osoitteessa (hyvä kysyä ihmiseltä joka eksyy suunnilleen omassa huoneessaankin, ja erottaa melkeen kaikki samannäköset talot toisistaan). Siispä olin vähän enemmänkin kuin hämmentynyt, kun ajo-ohjeet annettuani taksikuski kysyi 'ai sen-ja-sen kotona (minulla ei itse asiassa ollut harmainta aavistustakaan sensein oikeasta nimestä)? Siellä tanssipaikassa?'
 Treenien jälkeen sensei päätti antaa lahjaksi kolme pikkuliinaa (joita kuulemma talossa on ihan tarpeeksi) sekä obijimen (siis se nauha, mikä tulee kimonon obin päälle). Jostain syystä obijime ei käynyt sensein kimonoiden kanssa. Mutta olin hyvin ilahtunut lahjasta. <3

Sovimme yläkerran Dunja-sanin kanssa, että käydään tänään hoitamassa postiin tili ennen koulun alkua. Eräs senpai oli sanonut, että se on sellainen 10 minuutin juttu, joten lähdimme ysiltä asuntolasta, ja olimme postissa jo puoli kymmenen, joten meillä oli yli tunti aikaa hyvinkin. Kysyimme neuvojatädiltä mihinkähän pisteeseen meidän pitää mennä, ja meidät ohjattiin vähän hämmentyneen näköisen miehen luokse. Menimme sitten kolmistaan loosiin, ja rupesi vaikuttamaan siltä, että tiedämme kaikki asiasta tasan yhtä paljon. Tiliä tarvitaan siis stipendin maksua varten, joten se oli priority-listalla aika korkealla :D.
 Säädimme (kaikki vuorotellen) siinä, minä eniten nimeni kirjoitusasun kanssa. Jostain syystä on hirveän hankalaa, kun passissa lukee sekä pisteellisillä kirjaimilla ä:t ja ö:t, sekä passin alareunassa konelukijaa varten ae ja oe (tämän takia itse kirjoitan yleensä suosiolla ilman pisteitä). Eiköhän tällä jälkimmäisellä versiolla sitten ole tehty se ulkomaalaisrekisteröityminen. Sanoin, että kumpikin tapa on oikein, ja että toinen on sitä varten jos ei koneet osaa lukea pisteellisiä kirjaimia. Tästä siis keskusteltiin ainakin kahdesti koko session aikana. Olin itse enemmän siinä äänessä, joten minä toimin koekaniinina pin-koodin laittamiselle. Postin setä sanoi, että laittaisin numeroksi jonkun helposti muistettavan, eli esim. syntymäajan. No laitoin. Vähän ajan päästä setä tulee takaisin, se ei toiminut. No laitan tällä kertaa syntymävuoden. Vähän ajan päästä uudelleen piti keksiä vielä kolmas, jolla ei ole mitään tekemistä omien henkilötietojen kanssa. Kolmas kerta toden sanoi. Onnistui. Tässä vaiheessa paljastan, kuinka kauan meillä meni siellä: 2h tilin avauksen kanssa, ja puoli tuntia vielä Dunja-sanin vaihtaessa rahaa. Sehän meni sitten ihan nappiin. Olin itse aikonut jo aiemmin jättää aamukurssin pois, mutta Dunja-san ei enää kerennyt tunnille.
 Minulla oli seuraava tunti vapaata, joten pikaisen käynnin International Affairs Teamissa jälkeen (ottamassa kopsut postin tilikirjasta ja terveysvakuutuksesta) suunnistin tällä kertaa pankkiin. Motivoituneena edellisestä sessiosta, olin varautunut jo suunnilleen pahimpaan, mutta pankkiasiointi kävi suht kivuttomasti. Ja vieläpä nopeasti. Katsoin parhaaksi kysyä, mitä siellä sanovat nimeni kirjoitusasusta, ja asioitani hoitanut tyttö kävi tarkistamassa asian vielä joltain ylemmältä jampalta.
 Pankista selvittyäni jäin odottamaan kalligrafiatuntia. Meitä oli yhteensä 4 länkkäriä siellä, mutta sensein kanssa keskusteltuamme, minä olin ainoa, joka jäi tunnille. Jeh. Keskustelimme myös, että otanko creditsit vai en, sensein mielestä ulkomaalaiset ovat aiemmin selvinneet ihan hyvin, joten olin vähän kahden vaiheilla, mutta koska Kagami-sensei oli sanonut, että kannattaisi olla kuunteluoppilaana ilman creditsejä, ja varsinkin kun en välttämättä ymmärtänyt ihan kaikkea tunnilla (..:D), sanoin että mennään ilman niitä creditsejä sitten. Tosin enpä minä niiden pisteiden takia niillä tunneilla ajatellut käydä.
Oli muuten mukava pikku yllätys, kun avonaisesta ikkunasta tuli joku jättiläisherhiläinen sisään. Onneksi istuin itse edessä, joten se ei tullut minun kimppuuni. Katsoin suurta sympatiaa tuntien, kun neljä rivillistä tyttöjä lakosivat matalaksi herhiläisen nähdessään pienoisen 'aaaaaa'-äänen säestämänä. Yksi tytöistä sammutti valot, ja eksynyt pikkukaveri lensi heti ulos.
 Motivoituneena tällä kertaa kalligrafia-tunnin menestyksestä, olen ajatellut skipata huomisen buddhalaisuuskurssin normaaliyliopistotunneilta. Olen onnistunut keräämään jo ihan tarpeeksi työläitä kursseja ilmankin :D
 Tässä illan mittaan kokeilin ensimmäistä kertaa pyykinpesua kommuunipyykkituvassa,  ensimmäinen kokeilemani kone ei oikein suostunut yhteistyöhön, siispä siirsin tavarani toiseen koneeseen. Sitten alkoi homma sujua (jos ei lasketa sitä, että kaadoin pesujauhetta vahingossa vähän mihin sattuu). Sain paperinikin järjestettyä sekä jopa yhden kurssin läksyt tehtyä (tosin pitäisi tulostaa vielä juttuja).

Nyt alkaa siis pakolliset hommat olla tehtynä, vakuutus, rekisteröinti, pankki, posti, koulun todistukset..Enää puuttuu matkustajakortti ja koulun kursseille rekisteröityminen (sekä vakuutuksen maksaminen).
Ihottumakin alkaa olla jo parempi \o/ Jehei, edistystä.

Rupeaa väsyttämään sen verran, että parempi koota pyykit sängyltä ja kohta ruveta ryömimään peiton alle.
Until our next meeting
*M

Treenipäivä~

Hehei.

Kun nousin ylös aamulla, ulkona satoi suunnilleen kissoja ja koiria. Olin ensin tosi motivoitunut, koska minulla ei ollut sateenvarjoa, eikä edes aikaa käydä ostamassa sellaista, mutta sitten muistin, että ei tästä ole kuin 200m ennen kuin alkaa katettu ostoskatu. Sitten huomasin kyynärtaipeeni - ne olivat punaiset, jotain ihottumantapaista. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen (itse asiassa taipeet näyttivät samalta eilen, mutta ajattelin, että ne olivat vain siksi, että olin rullannut hihani ylös koko päiväksi ja siellä välissä on ollut jotain väärää, koska vain toinen oli silloin punainen). Ensimmäinen ajatus oli kauhunsekainen 'ei s**tana nyt oon allerginen jollekki', mutta en keksinyt mitään mitä se voisi olla. Enkä edes ole allerginen oikein millekään. Mystinen ihottuma (tai ihottumaksi sitä kutsun) ja minä rauhotuimme hieman rasvaa laittaessa, ja lohduttauduin ajatuksella, että voin aina mennä yliopiston terveysasemalle, jos tuo ei ota laskeakseen. Tähän mennessä tuo ei siis ole laskenut, mutta ei ole levinnytkään, joten katsotaan nyt miten tilanne edistyy. Aamu siis käynnistyi loistavasti.
 Lähdin taiteilemaan junien kanssa kohti treenipaikkaa (olin kyllä jo kastunut ennen kuin pääsin sinne katetulle kauppakadulle..).
 Sensei tuli hakemaan, ja höpistiin vähän aikaa kuulumisia. Sensei kyseli myös kovasti, mihin asti olen Japanissa, ja ilahtui kun luultavasti olen paikalla vielä seuraavan Mizuki-näytöksen aikana (jonka keksin itsekin toissapäivänä). Puhuttiin myös yukatoista, ja mietimme miten sen saisi parhaiten laitettua niin ettei se karkaa aina jostain välistä, kun istun tai kyykistyn. Ehdotin myös avuliaasti, että tästä takamuksen kohdalta voi vähän leikata tarvittaessa :D
 Käytiin tänään läpi vain yhtä tanssia, intensiiviopetuksena. Sain myös lähikontaktiopetusta, kun vetäisin koko 7-minuuttisen pätkän sensein pitäessä kiinni vyötäröstä katsoen, että en heilu ylös alas :D Tuntuupa se olevan tarpeeksi rankkaa ilmankin, varsinkin näin pitkästä aikaa kunnon keikossa..
Sensei oli huolissaan, että ei meidän tarvitse harjoitella silloin, jos minulla on koulua tai paljon tekemistä, ja voin kuulemma sanoa rohkeasti jos tahdon levätä. Sanoin rohkeasti, että en minä edes oikeastaan halua levätä..
 Käytiin hakemassa senpai asemalta, ja vaihdettiin vähän isompaan harjoittelutilaan. Senpain vaihtaessa vaatteita kävimme vielä tanssini kahdesti läpi. Sitten istuin katsomassa senpain harjoituksia, sekä sensein tanssin. Sensei vei meidät asemalle, ja lähdimme eteenpäin. Sain senseiltä sateenvarjon, joten nyt minun ei tarvinnut siitäkään huolehtia~ Ainoa vain, että lahkeet kastuivat kuitenkin..
 Juttelin kännyköistä aulassa yhden jatko-opiskelijan kanssa, ja tulin sitten tekemään ruokaa. Opettelin käyttämään myös sitä keittiön toisella puolella olevaa liettä, ystävällisen japanilaistytön avustuksella. Nyt ei tarvitse vaihtaa liettä vihellellen viattomasti (vaan voi poistua keittiöstä heitellen esim. paistinlastaa lattialle).
 Tuossa seitsemän aikaan olin jo ihan kypsää kamaa nukkumaanmenoa varten, mutta tulin tulokseen että saattaa ehkä mahdollisesti olla hieman liian varhaista. Loppuillan tässä olen yrittänyt selvittää kursseja yliopiston sivuilla, sekä katsellut kännykkäliittymiä netissä. Lopulta lähetin kyselyn yhteen kauppaan, joka oli jättänyt vaihtareita varten tarjouksen aulan ilmoitustaululle.
 Luulen, että alan tästä kohta vajota tuonne sängyn pohjalle, varsinkin kun jalatkin melkein on treenin jäljiltä täysissä voimissaan..:D On se hyvä olla terveitä harrastuksia. Onneksi huomenna uudestaan!
 Hauskaa lauantai-iltaa!

*M

*insert naseva otsikko*

No niin, eka kouluviikko takana. Tai jos sitä viikoksi vielä voi laskea kolmella päivällä.

Perjantaisin on japanintunneista tarjolla vain spesiaalitunteja, joista ei saa creditsejä. Ne on siis suunniteltu valmentamaan japanin tasotestejä varten, eli Japanese Language Proficiency Test/日本語能力試験, uudessa kokeessa tasot 5,4,3,N2,N1 (1-vaikea).
 Yliopiston pre-orientaatiossa online-testin tehtyäni, minulle suositeltiin 2-tason tunteja (vaikka olen siis läpäissyt sen), joten menin katsomaan, mitä tunnilla tapahtuu. Senseinä on tohtorintutkintoa suorittava senpai, joka ei halua itseään kutsuttavan senseiksi. Meitä oli aika paljon siellä, ja Chô-san oli hieman yllättynyt koostumuksestamme - suurin osa on valkoihoisia eikä aasialaisia. Chô-san sanoi jossain vaiheessa, että en tiedä onko tästä kurssista hyötyä niille, jotka ovat suorittaneet 2kyuun jo, joten juttelin tunnin jälkeen vielä mitä tässä oikein kannattaisi tehdä. Sain ohjeen, että 'käy nyt jonkun aikaa, voit lopettaa kuitenki missä vaiheessa tahansa, ku tästä kurssista ei saa creditsejä'.
 Lounastauolla lainasin 'Keltaista Kirjaa' ja katselin mitä muita kursseja oli tyrkyllä. Pitäisi kysäistä muutamasta voiko niille mennä. Olimme jäämässä lounaalta samaan luokkaan 1kyuulle valmistavalle tunnille, kun senpait rupesivat miettimään, kuka opettaa. Siinä vaiheessa, kun keskusteluun ilmestyi 'It's the crazy teacher', meillä kaikilla oli varmasti näkemisen arvoiset ilmeet. Lisäyksenä: 'hyvällä tavalla hullu'. Tästä rohkaistuneena odotin tunnista jotain hyvin mielenkiintoista. Tunnista sen verran, että joo..en taida ihan vielä 1kyuuta olla tekemässä ^^; Kurssin ajattelin ehdottomasti kyllä säilyttää lukkarissa, koska siitä varmasti tulee olemaan hyötyä.
 Mielenkiintoisempaan aiheeseen siirtyäkseni, tälläkin kurssilla opettaja on dai-senpai. Tosi puhelias, ja heittää koko ajan vitsejä (niinkuin senpait sanoi: myös oppilaiden kustannuksella). Luokkaan tullessa sensei kysyi heti onko meillä kavereita (öh..? :D), ja 'miksi te näytätte tuolta'. Yksi tyttö sanoi esittelykierroksen jälkeen (suoraan senseille), että sensei muistuttaa animehahmoa. Sensei esimerkiksi sanoi muutamaan otteeseen, että 'kun opiskelin täällä, se oli tosi, tooooosi kauan sitten' ja painoi enemmän kuin dramaattisesti pään pöytäänsä (tähän kohtaan voi kuvitella mustan pilven pään yläpuolelle). Itselleni tuli mieleen lähinnä Takarazuka-revyyn hahmo, koska sensei puhuu sellaisella dramaattisella äänellä ja artikulaatiolla. Sellainen tyyppi, jonka voisi kuvitella pukeutuvan (japanilaisen) moottoripyöräjengin vaatteisiin, ja huutelevan 'コラァ！', jos tiedätte mitä tarkoitan.
 Mutta sensei on siis tosi mukava. Tunnin jälkeen istuin odottamassa ulkona lukujärjestystä mietiskellen, kun sensei käveli ohi, ja kysyi joko koulu loppui. Vastasin, että joo, ja näytin senseille kurssipaperia ja sanoin että näitä on vähän liikaa ehkä (varsinkin kun olin ottanut kaikki mielenkiintoiset kurssit ylös samaan paperiin). Juteltiin jotain kursseista nopeasti ja sain vielä kannustuksen sanojakin.
  Suunnittelimme koulun jälkeen menevämme käymään pankissa avaamassa tilin. Löysimme pankin, mutta siellä oli vain automaatteja. Tajusimme jossain vaiheessa, että pankki oli jo kiinni. No ei siinä mitään, mennään postiin. Konsultaatiopuhelinsoiton jälkeen selvisi, että postikin on kai jo kiinni. Onnistui taas. Kokeilimme kuitenkin yrittää vielä liittyä terveysvakuutukseen, joten suunistimme takaisin Ooyamaan ja nopeasti City hallille. Meillä oli puolisen tuntia aikaa, ja oikean tiskin löydettyämme panikoimme kerkeäisimmekö. Jono lähti kuitenkin liikkumaan suht nopeasti, ja pääsimme jopa täyttämään papereita yhdessä. Kahteen paperiin osoite, nimi ja syntymäaika ja se oli siinä. Ohjeissa oli sanottu, että koulun läsnäolotodistus tarvitaan, myöhemmin kuulimme, että opiskelijakortti käy, mutta lopulta sitä ei kai edes tarvittu. Elleivät katsoneet sitä siinä kun iskimme ne jo pöytään heti kättelyssä. Passista, kuitista Alien Registration Cardista plus erillisestä 'asumistodistuksesta' (Alien Registrationista) ottivat kopsut vielä, joten loppujen lopuksi se kävi aika kivuttomasti.
 Loput villistä perjantai-illasta olen viettänyt ruokaa tehdessä ja tiskatessa, papereita selaamassa ja läksyjen valmistelussa. Sähköpostikin toimi jopa tänään, niin sain sovittua itselleni huomiseksi treenit <3
Pitäisi ehkä se kännykkä repäistä jostain ensi viikon aikana..

Tiskivälineeni <3 'Muoto, josta on helppo ottaa kiinni' mainosti paketti

 Sen pituinen se.

*M

Ja vielä yksi uusi ensimmäinen koulupäivä

Yo

No niin, ensimmäiset varsinaiset tunnit siis takana.
Olimme sopineet yläkerran nikkensein kanssa, että menemme yhdessä koululle, ja tavataan kympiltä aulassa. Tämä oli hyvä idea siihen asti, kunnes katsoin aikatauluja, ja selvisi että jos lähdemme tasan kymmeneltä, tulemme todennäköisesti myöhästymään junasta, ja seuraavan ollessa vihdoin Myôgadanissa joudumme juoksemaan. Siinä vaiheessahan minulla ei ollut mitään kommunikointivälinettä, enkä muistanut edes huoneen numeroa. Joten mitäpä siinä muuta kuin skitsoilemaan. No, onneksi olimme molemmat alhaalla jo ennen kymppiä, joten kerkesimme vallan mainiosti, ja löysimme oikean luokankin.
 Torstain ekalla tunnilla käsitellään maanjäristyksiä ja mitä tehdään niitten kanssa yms yms yms, ja tämä kaikki valmentaa tekemään haastatteluja (joka on siis myös loppukokeen tilalla). Tunnilla käytetään lisämateriaalina jonkinlaista Doraemon-oppikirjaa :D . Ekan tunnin jälkeen Mizukuchi-sensei (katsoin parhaaksi kirjoittaa nimillä, koska näitä 'senseitä' alkaa olla jo vähän hämäävän paljon..) tuli kysymään, että olenko vielä päivän muilla tunneilla ja että minun pitäisi mennä käymään ohjaavan sensein luona iltapäivällä. Hän tulee kuulemma itse mukaan. Olin vähän että ööh joo selvä, ja mietin koko päivän mitä senseit haluavat.
 Ruokatauolle lähtiessä mietimme tapaamispaikkaa, ja sanoin olevani kirjaston vieressä altaan luona katsomassa kilpikonnia. Eipähän ole vaikeaa enää tästä lähtien arvata, mistä minut löytää. Menimme siitä leikkimään oikeita opiskelijoita tekemällä läksyt. Istahdettiin myös ruokalan puolella (tosin se ei ollut iso ruokala, koska se oli, no, pieni). Viereisessä pöydässä istui joku vähän vanhemman näköinen nainen, joka laittoi jossain vaiheessa musiikkia tulemaan puhelimestaan. Kaiuttimella. Biisejä tuli se 10 minuuttia  ja nainen jammasi mukana koko ajan. Ensin luulin, että kyseinen henkilö juttelee puhelimessa, mutta jossain vaiheessa selvisi, että mitään sellaista ei tapahdu..:D
Kävimme myös tutustumassa yliopiston kirja/kirjoitustarvike/välipala-diileri Seikyôn, josta löytyi muitakin mielenkiintoisia esineitä.

Mai waifu

Seuraava tunti oli taas Mizukuchi-sensein tunti, jolla opiskellaan työnhakua vaihtarien kannalta, eli kaikkea mahdollista, mitä siihen ikinä voi kuulua. Kävi ilmi, että kurssi on työläs, ja että papereita tulee ilmeisesti yhtä paljon kuin Elomaa-sensein parhaimpina päivinä, ellei jopa enemmän ;)
 Viimeinen tunti on keskustelutunti, jolloin tehdään ryhmätöitä esityksiä ja keskustellaan niinkin paljon niinkin pienistä iloista kuin konbini ja sadanjeninkaupat. Ja siis monta tuntia per aihe. Lopetettiin vähän aiemmin tänään.
 Odottelin sitten hetkisen senseitä, ja suunnistimme yhdessä Kagami-sensein luokse. Meninkin siis vain itse sinne, ilmeisesti Kagami-sensei oli pyytänyt Mizukuchi-senseitä tuomaan minut sinne. Asiaan saattoi olla jotain vaikutusta sillä, että yksi nikkensei ei ollut ilmestynyt tunneille tänään, ja eilenkin oli myöhässä orientaatiosta. Kagami-sensei tuntui olevan oikeasti huolissaan, ja soitteli vielä minun tutorilleni, että kysyy kuka oli tämän kyseisen tytön tutor, ja että selvittävät onko kaikki kunnossa. Hehei, ensimmäisen päivän dramatiikkaa \o/
Mutta ainakin oli kiva huomata, että oikeasti välittävät meistä.
 Kagami-sensein kanssa opettelimme kirjoittamaan nimeäni :D. Juttelimme kanssa mitä tunteja olin aikonut ottaa, mutta emme oikein osanneet valita mitään fiksua lisää. Kuulemma olisi hyvä olla 8 kurssia, minulla on tällä hetkellä listassa 9. Sanoi vielä, että voin ottaa yhden pois. Ja että voisi olla yksi vapaapäivä viikossakin. Tosin pyysi minut ottamaan oman tuntinsa keskiviikkoisin :D Tunti on kuulemma aika haastava, mutta kuuntelukin onnistuu.
 Ehdotti myös tanssitunteja (koska näytän kuulemma tanssijalta <3 ), mutta tulimme tulokseen, että kysyn ensin mitä mieltä oma senseini on asiasta, ja sitten Kagami-sensei voi esitellä yliopiston sensein minulle. Voinhan varmaan ainakin hyödyntää senseitä tutkimustyöhöni~ (Hyi, mitä senseiden esineellistämistä). Ensimmäistä kertaa joku opettaja kielsi ottamasta liikaa tunteja (tähän tietysti vähän ristiriitaisena se, että suositteli omaa kurssiaan minulle :D), ja siis en saanut missään nimessä sitä käsitystä, että harrastuksista pitäisi karsia. Kielsi vielä tekemästä mahdottomia, johon naureskelin, että yleensä onnistun kyllä vähän tekemään. Sain vielä toiston tästä, ja lupasin ganbaroida (=tehdä parhaani), jonka jälkeen sensei nauroi, että ei sitä varten yleensä ganbaroida, että pystyy olemaan tekemättä mahdottomia :DD. Kaiken kaikkiaan se oli ihan hyvä tuokio.
 Hyvänä huomiona: tapasin tänään kaksi senseitä. Molemmat puhuivat Marimekosta.

Tulin takaisin kotiin sadanjeninkaupan kautta, ja tällä kertaa sain mukaani sen kuuluisan keittiöveitsen ja leikkuulaudan. Istuin hetken aikaa pähkäilemässä, minkä kurssin voisin tiputtaa, mutta koska olen testannut vasta ensimmäisen päivän (kaikkein helpoimpia kursseja), tulin tulokseen että myöhemmin..Joten menin kokeilemaan keittiötä. Olin käynyt aiemmin kommuunikeittiössä (ei siis Meidän Kommuunissamme Vaasassa) vakoilemassa liesiä mikroa käyttäessäni, ja ne oli jotain ihan muuta mihin olin varautunut. Keraamisen lieden tyylinen, mutta toimii nappuloilla. No, rohkea potan syö, joten menin kokeilemaan. Onneksi keittiössä ei ollut ketään. En saanut sitä toimimaan, teknisesti lahjakas kun olen. Mitään ei tapahtunut. Joten yakisoban valmiiksi leikatut vihannekset patenttiastiassani siirryin keittiön toiselle puolelle muina miehinä vihellellen, ja ilokseni toisen puolen liesi oli eri näköinen, ja jopa sain sen toimimaankin \o/ Tässä vaiheessa toinenkin tyttö tuli keittiöön kaalin kanssa. Laitoin lieden pois päältä kun olin valmis, mutta joku valo vilkkui. Meinasin jättää sen siihen, mutta katsoin omaksi parhaakseni kysäistä että onko tää oikeesti tällänen. No oli se. Joten pakkasin taas patentoidut sadan jenin astiastoni ja siirryin mutustelemaan huoneeseen.
 Laitanpa muutaman kuvan huoneestani tähän. Voitte stalkata kunnolla. Siitä puheenollen, jos joskus muistaisin ottaa ulkoa kuvan kun ei ole pimeää. Tosin aika stalkkaamista se on, kun tuosta ikkunasta näkyy C-rapun asunnot..

Tässä sänky ennen kauppareissua

Kilpikonnapeitto <3

Huone nykyisellään. Verhot sain käytettyinä tuosta alakerran respan tädin kätköistä

Vähän laajempi näkökulma tässä kalustetussa versiossa. Muut roskat ovat piilossa jääkaapin takana ;)

 Loppuillan olenkin tässä rustaillut maileja. Sähköposti ei jostain syystä suostunut toimimaan (muka jotain huoltotöitä), mutta sainpahan muutaman kirjoitettua valmiiksi ainakin. 
 Tuohon suihkuun kuuluu muuten mukavasti kaskaiden (ainakin oletan että se on joku kaskaslaji) siritys. Tuntuu vähän eksoottiselta. Eksoottiselta siis sen lisäksi, että suihku hieman tulvi tänään. Onneksi ei pahasti. 
Sen eilisen pikku hämähäkkikohtauksen jälkeen, tänään olen ollut vähän säikympänä. Hyvänä esimerkkinä äsken refleksit ainakin toimivat, kun jokin liikkui säärtä pitkin alas. Pahantekijänä hipelöivä verho.
 Taidan tästä juoda teeni loppuun ja vaihtaa kohta maisemaa tuohon kilpikonnapeiton alle. Pitäkäähän hauskaa.

*M

Eka koulupäivä

No niin.




Kävin tänään vielä siellä 'virastossa' hoitamassa sen puuttuvan paperin kännykän ja pankkitilin hankintaa varten.
Tapasin siellä kroatialaisen tytön, joka osoittautui opiskelijaksi samasta yliopistosta ja samasta asuntolasta. Päätimme mennä yhdessä orientoitumaan.
Suunnistimme Ikebukuroon ja sieltä junanvaihdolla Myogadaniin, ja hetken aikaa karttaa etsittyämme löysimme oikean suunnan yliopistolle. Meitä vastaan tuli eräs senpai, joka esitteli hieman kampusta meille ja kahdelle muulle vaihtarille. Menimme hengaamaan kirjaston eteen, jossa esittelyn kohteeksi saimme myös yliopiston kissan :D
Kirjaston vieressä on myös lammikko, joka oli täynnä karppeja ja KILPIKONNIA! Ihastelin niitä siinä suunnilleen koko sen ajan jonka siinä hengasimme. Pikkuisia punakorviakin siinä oli ^________^

Koulu on selvästi asiallinen kun siellä on tanssilinja ja kilpikonnia <3

Orientaatio paljastui yli kaksituntiseksi möhkäleeksi, jossa puhujat olivat enemmän tai vähemmän selkeitä, varsinkin Seikyôn edustaja, joka sai kuittia vielä 'juontajalta' jälkeenpäin asiasta.
 Saimme vielä opastuskierroksen kampuksella, ja sen jälkeen suuntasimme TEA-yhdistyksen (ei siis mitään teehen liittyvää, vaan monikansallista vuorovaikutusta yms..) järjestämiin tervetuliaisbileisiin. Jossain vaiheessa joku muisti, ettemme vielä ole allekirjoittaneet läsnäololappua, joka tarvitaan stipendin saamiseksi, ja se pitää allekirjoittaa kuukausittain 6. päivään mennessä, joten vaihdoimme maisemaa nopeasti ja tungeksimme häiritsemässä International Affairs Teamia.
 Palasimme kemuihin, joka osoittautui vähän flopiksi. Tullessamme takaisin kaikki olivat muodostaneet jo omat rinkinsä jossa juttelivat keskenään mukavia, ja änkeäminen keskusteluun oli vaikeaa (vaikka kokeilinkin sitä). Koitin myös jutella toisen ringin kanssa, mutta keskustelu oli suunnilleen samaa tasoa eilisen puhelinkeskustelun kanssa 'joo, olen, mm-m' (tällä kertaa toimin itse aktiivisena osapuolena). Tosin siinä vaiheessa oltiin kaikki jo sen verran väsyneitä, että hyvä jos muistettiin omat nimemme (onneksi oli nimilaput), joten vähän aktiivisempi kommunikointi jäi vähän vaiheeseen.
 Jossain vaiheessa paikan toinen suomalainen kyllästyi ja lähdimme kemuista toiseen paikkaan, tosin kaksi porukasta suunnisti takaisin asuntolaan ja me jäimme Ikebukuroon. Juttelimme kursseista ja puhelimista ja asuntolasta yms. Asuntolassa tuntuu olevan mielenkiintoista porukkaa. Esim. eilen illalla juuri nukkumaan mennessäni *jostain* kuului tytön lauluääni, plus jotain bongonsoittoa. Suurin osa asukkaista tuntuu olevan fanaattisia poikabändi-ihailijoita (täällä pitää osata kuulemma 5 bändiä, joita ilman keskustelusta ei tule mitään. Listalla Arashi, Kinki Kids, News, Hey Say Jump ja Kat-tun jos oikein muistan). Kaiken kruunaavana, täällä asuu myös ilmeisesti joku kleptomaanisia taipumuksia omaava tyyppi, joka parvekkeiden kautta kiipeää nyysimään tavaroita avonaisesta ikkunasta.
 No eipä siinä mitään, lähdimme sitten tämän kroatialaisen kanssa takaisin asuntolaan, jossa muutamalla muulla vaihtarilla ja kahdella senpailla oli miitinki kursseista (tosin jota he eivät olleet aloittaneet). Istahdin siihen hetkeksi keskustelemaan, ja mietimme mitä siinä nyt sitten ottaisi. Hämähäkki hyökkäsi kimppuuni, ja pienen episodin jälkeen istuin takaisin. Lähdin kyllä siitä huoneeseeni aika nopeasti, johtuneeko hämähäkistä vai nälästä enemmän - mene ja tiedä. Muut vaihtarit vaikuttivat ihan, no, tyypeiltä - joskin nuoremmilta. Osa vaikuttaa olevan henkisiä iki-ernuja tai hihittäviä teinejä, osa vähän sisäänpäin kääntyneitä, ja murto-osa 'ihan normaaleita' (siinäpä sitä on miettimistä mihin itse lukeudun). Mutta onneksi se on vain se ensivaikutelma (joka leimaa ihmisen koko iäkseen). Iki-ernuudestaan, hihittäjäteiniydestään, sisäänpäinkääntyneisyydestään tai normaaliudestaan huolimatta kaikki vaikuttivat kuitenkin mukavilta ihmisiltä
 Nyt olisi sitten viikko aikaa kokeilla kursseja. Sovimme omissa kemuissamme, että katsomme yhdessä niitä tarjolla olevia muita normaaleja (normaali = ei vaihtareille erityisesti suunnattuja) kursseja huomenna tauolla. Katsotaan sitten miten käy. Selvisi myös, että vaikka koulusta tulleessa mailissa oli kieliopinnoille luokitukset 1 helppo - 5 vaikea, niillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä minkään kanssa. Eli vaikka niissä onkin jokin logiikka vaikeustasojen kanssa, tällä hetkellä näyttäisi siltä, että olen oikeasti menossa niille 1 ja 2 -tunneille, kakkosessa esim. keigoa~. 'Kulttuuriopinnot' vaikuttavat myös olevan vähän vähemmän kulttuuriopintoja kuin mitä luulisi. Nikkenseiden tunnit puolestaan vaikuttavat olevan sitä mitä lupaavatkin, eli 2kyuuta ja 1kyuuta valmistavia kursseja.

Huomenna siis kokeilemaan tunteja.

                                                       Tässä maistiainen aamupalastani.

*M

Hajimemashite

Heips

Ajattelin pistää jonkinlaista matkapäiväkirjaa pystyyn Suurelta Matkaltani Itäisessä Kotimaassa, eli juttua tulevalta opiskeluvuodeltani Japanissa. En tiedä kiinnostavatko höpinäni muita kuin itseäni, mutta omaksi viihdykkeeksenihän minä tätä teenkin – eikun..

Huomenna suunnistan orientoitumaan Ochanomizun yliopistoon (お茶の水女子大学）, ja sen jälkeen alkaa tiukka opiskelu. Alkaakin tämä kahden päivän enemmän tai vähemmän hikikomorointi kyllästyttää.

4.10.

Saavuin siis eilen Naritan lentokentälle hyvien yöunien jälkeen. Selvisin aika nopeasti maahantulotoimenpiteistä, kuvastakaan ei tullut ilmeisesti yhtä hirveä kuin edellisestä, eivätkä tarkastajajampat pyytäneet edes avaamaan laukkua (saati nostamaan sitä siihen tarkasteltavaksi). Mikäs siinä. Selvisin myös laukkuineni JR:n Narita Expressiin, jolla huristelin Ikebukuroon. Tosin hätähousuna minä ja eräs random ilmeisesti-saksalainen mies olimme jo menossa junaan, kun siivooja tuli huutamaan meille että ei vielä, joten menimme takaisin ulkopuolelle pönöttämään.

  Ikebukurossa alkoi laukkujen kanssa säätäminen, kun suurista hauksistaan tunnettu allekirjoittanut bodasi 19,5kg tavaraa portaissa junaa vaihtaakseen. Olin jo kyllä oikean raiteen alla 10.31, mutta huomasin junan lähtevän 10.32. Luovutin jo ennen yrittämistä suosiolla, sillä laukkuni kanssa olisin portaita 'juostessa' enemmän muistuttanut vierivää kiveä joka ei sammaloidu vaan kerää itseensä kaiken mahdollisen, ja silloin aseman äänimerkki soi jo.

  Olin ajatellut perillä ottaa taksin, mutta tulin siihen tulokseen, että voin yhtä hyvin kävellä, sillä taksit eivät näköjään olleet aseman eteläpuolella, ja matka asuntolaan ei ollut pitkä. Löysin jopa perille, ja istuin vähän aikaa täyttelemässä lappusia. Jostain pamahti eräs taiwanilainen tyttö, jolla oli kiire kouluun, mutta kerkesi hieman näyttämään asuntolaa pikabrieffauksen kera.

  Kävin alakerrassa kyselemässä nettifirman edustajalta (joka selvästi oli kytistämässä uusia asukkeja, koska tuli juttelemaan jo heti kun istahdin aulaan lappuja täyttääkseni). Sopimuksen oikeastaan jo tehtyäni selvisi, että siinä vieressä oli toisenkin firman piste, mutta kyseiset eivät selvästikään olleet yhtä hyviä kytistäjiä. Tämä sentään kävi kokeilemassa huoneessa (erityisluvalla) sopiiko kaapeli tuohon pistokkeeseenkin ja diilasi piuhan samassa rytäkässä minulle.

  Kävin tekemässä ostoksia, ja tulin takaisin maisemareittiä kun kävelin vahingossa oikean risteyksen ohi. Kokeilin 'kierrä korttelin ympäri' -tekniikkaa (joka siis on yleensä aika riskialtista Japanissa, kun näissä tiesysteemeissä ei ole mitään logiikkaa..), ja aloin olla vähän jo 'missä minä olen', mutta sitten huomasin yhden rakennuksen, jonka varmasti olin nähnyt asuntolaan mennessä. Lähemmäs päästyäni tuttu rakennus osoittautui asuntolaksi..:D Tällä välin netti rupesi toimimaan.

  Vähän aikaa tietokonetta tutkittuani menin uudestaan vielä ostoksille. Loppuilta meni oikeastaan tässä pyöriessä ja papereita lukiessa (=pilkkimisessä). Uskaltauduin jopa käytävän toiselle puolelle suihkuun, vaikka meinasin vahingossa sammuttaa valot viereisen suihkukopin asukilta lähtiessäni. Onneksi osuin oikeaan katkaisimeen!

5.10.

Aamulla olin vähän vaiheessa vielä niin huonepuhelin soi. Pyysivät kuvaa johonkin asukasrekisteriin. Olin vähän hämmentynyt, ja hämmennyin lisää respan tädin kysyessä heti alkuun onko kaikki hyvin, joten keskusteluni osoitti sujuvaa kommunikointikykyä 'joo.., joo, joo, joo kaikki on kunnossa, joo, okei'. Menin viemään kuvan alas ja juttelin vähän aikaa. Alkoi huvittaa siinä vaiheessa, kun piti kirjoittaa 友人 (yuujin) ja piti vielä tarkistaa millä merkillä yuu kirjoitettiinkaan, ja täti sanoi tosissaan, että 'osaatpa hyvin, ai että kun kaikki opiskelevat kovasti'. Siinä vaiheessa alkoi hävettää.

 Lähdin käymään kaupungintalolla (tai miksikä sitä olisi hyvä kutsua kun seinässäkin luki City Hall) hoitamassa ulkomaalaisten rekisteröitymistä. Vuoronumerolappukone oli ovelassa paikassa ja mietin vähän aikaa onko sellaista ylipäätään olemassa, mutta löysin sen lopulta. Asioiminen sujui aika kivuttomasti, kun olin täyttänyt jo valmiiksi rekisterihakemuksen.

 Löysin paluumatkalla ruokakaupan, joten ostostelin muutamat tarvikkeet. Ulkona joku kiltin näköinen setä hymyili (oli tuijottanut kaupassa muutamaan otteeseen) ja toivotti hyviä päiviä, yllättyneenä tilanteesta hymyilin itse nätisti ja kumarsin pikaisesti. Palattuani huomasin, että paperipinossa ei ollutkaan väliaikaista rekisterilappua, jonka olin ajatellut siellä olevan. Tulin tulokseen, että pitäisi ehkä katsoa vähän tarkemmin juttuja.

 Järjestelin vihdoin kamoja kaappiin, ja ajattelin mennä kauppareissulle ostamaan jotain keittiövälineitä. Tosin avain oli hukassa. Pengoin 10 minuuttia. Kävi vanhanaikaisesti. Ovessa. Kaikista hauskinta asiassa on, että tullessani ulkoa olin säätänyt pussukoitten kanssa hankalasti, ja ajattelin vielä että täytyy nyt jotenkin ottaa se avain, vaikka osa tytöistä pitääkin sitä ovessa roikkumassa. Päivän terävyyspisteet nousussa.

  Toinen sadanjeninkauppa oli kiinni, ja toisessa ei ollut leikkuulautaa eikä keittiöveistä, joten en saanut ihan sitä mitä lähdin hakemaan. Ostin kuitenkin muuta hyödyllistä kuten paistilastan ja kulhon. Takaisintullessa katsoin pyykkihuoneen oveen ilmestynyttä lappua: siivousvuorot.
Suihkuhuoneen siivous \o/ Synttäriviikolla \o/

(jostain syystä heti alkoi soida päässä Tokion synttäribiisi ハッピバースデーィ素晴らしいーいいーいーいーいこの時をおーおーおーお・・juu, sehän siitä tulee).

  Myöhemmin tässä illalla ovelle koputettiin. Siellä oli joku tyttö joka kysyi olenko saanut jonkun tiedotteen tms. Olin että en, ja tyttö näytti melkein pelästyneeltä ja pyysi anteeksi häiriötä. Jatkoi sitten seuraavalle ovelle. Toivottavasti muut eivät olleet niin pelottavia :D

Täytyy tästä ruveta liukenemaan sänkyyn päin, säädän kuvia ja blogia myöhemmin.

 Yoroshiku onegaishimasu~

*M

The next blog might have small part in english as well. Might :P