Olen siis jatko-opiskelijoiden kanssa samalla kurssilla, aiheena perinteinen japanilainen näyttämötaide (tällä kertaa käsitellään enimmäkseen perinteistä japanilaista teatteria - kabukia 歌舞伎). Tässä vaiheessa alkaisi näyttää, että kurssi pidetään perinteisellä kaavalla, jossa oppilaat itse selvittävät juttuja, jotka sitten esitellään muille. Olin itse odottanut tai ainakin toivonut luentotyylistä kurssia, joten pienoinen isku vyön alle tälläinen järjestely. Varsinkin, kun meidän amatöörien jutut on niitä samoja perusjuttuja, joita voi lukea mistä tahansa kabuki-aiheisesta kirjasta. Elättelen silti toivetta, että muutamalla kerralla on aikaa sensein jutuillekin.
No, joka tapauksessa.
Koska itse en ole jatko-opiskelija, en voi suorittaa kurssia virallisesti (= en saa opintopisteitä) eli käyn tunneilla kuunteluoppilaana. Tosin näköjään joudun tekemään itse myös saman verran töitä kuin muutkin, joten se siitä pelkästä kuuntelusta :D. Mikäli kyseessä olisi mikä tahansa toinen aihe, saattaisin oikeasti mussuttaa asiasta, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että tämä on kivoin 'vastentahtoinen' koulujuttu tähän asti.
Tästä pääsen siis keskustelun pointtiin (ohoh). Meidät jaettiin ryhmiin kunkin kiinnostusten mukaisesti, ja itse päädyin siis kolmen senpain (syyslukukaudella käymältäni Furuido-sensein kurssilta) kanssa ryhmään aiheesta kabukitanssi (歌舞伎舞踊）. Sovimme tekevämme kukin tykönämme esitelmät, mikä sopi vallan mainiosti, ettei tarvinut ruveta sumplimaan yhteisiä aikatauluja. Viikkoa ennen esitelmiämme sovimme aiheet kaikille.
No, itse olin (sattuneesta syystä) miettinyt jo vähän aikaa roolityyppejä (enkä siis kabukin roolityypeistä vaan sen tanssin), joten halusin selvittää niitä tarkemmin. Huvikseni.
Pienellä ja hieman isommalla säätämisellä selvittelin sitten juttujani, ja mukavasti melkein se viikko siinä vierähtikin. Törmäsin sattumalta yhteen senpaista esitelmää edellisenä päivänä, ja juttelimme hetken kopioiden määrästä (olin menossa kopioimaan). Senpai sanoi, ettei ollut aloittanut vielä esitelmää. En kehdannut tunnustaa, että itse olin säätänyt esitelmääni viikon, joten muikisteltuani hetken aikaa ja nurkan taakse päästyäni saatoin hieman naureskella asialle.
Itse esitelmä(t) meni ihan kohtuullisesti. Sensei sattui vain olemaan yli vartin myöhässä, joten vaikka yritimme suoriutua nopeasti omistamme, viimeinen senpai ei kerinnyt pitää esitelmäänsä. Seuraavalla kerralla sitten.
Olin tässä vaiheessa jo tutustunut japanilaiseen esitelmänpitotyyliin: luetaan suoraan paperista eikä katsota yleisöön (ja mahdollinen lisätekniikka: mitä pienempi ääni, sitä parempi). No, senpait kuitenkin selviytyivät keskivertoa paremmalla yleisökontaktilla. Vuorollani esitelmöidä sain tutustua perinteiseen esitelmänkuuntelutyyliin: luetaan suoraan paperista eikä katsota esitelmöijää. Ja yllätyksekseni suurimpana motivoinninviejänä tähän kuului myös sensei. Eihän tässä muuten mitään, mutta minulla oli demonstroitavaa käsillä näyttäen..Kaiken kaikkiaan plussana täytyy kyllä mainita, etteivät sentään nukkuneet.
No, esitelmä olisi voinut sujuvamminkin mennä, mutta ilmeisesti se oli 'ihan hyvä' ja sensei näytti vaikuttuneelta yksityiskohtaisuudestani. Seuraavalla kerralla täytyy vain muistaa tarkistaa ennen kopioimista, ettei keksi itse uusia aikakausia Japanin historiaan :D Onnekseni huomasin tämän ennen esitelmää ja kerkesin pyytää, etteivät välittäisi pikku kirjoitusvirheestäni.
Samalta kurssilta meillä oli mahdollisuus käydä katsomassa bunrakua (文楽） eli japanilaista nukketeatteria. Alkuperäinen päivä olisi ollut nyt maanantaina, mutta minulla oli koulua. Senseillä oli kuitenkin muutama ekstralippu muutamalle eri päivälle, joten pääsin vihdoinkin käymään katsomassa bunrakua viikkoa aikaisemmin.
Suunnistin siis eräänä lauantaina kansallisteatterille. Kaksi näytelmäpätkää ja plussana shuumei (襲名), eli uuden nimen saaminen. Shamiseninsoittaja ja kertoja (gidayû) - poika ja isä - ovat Tokiossa juhlistamassa uusia nimiään, ja sen kunniaksi kansallisteatterilla on 'juhlanäytös' toukokuun ajan.
Perinteisissä japanilaisissa taiteissa käytetään usein 'taiteilijanimiä' eli esim. kunkin koulukunnan perustajan tai muuten merkittävän henkilön mukaan saadaan nimi sitä mukaa, kun yletään 'asteikolla' eli kehitytään. Itse en ole hirveän tarkasti kärryillä, minkälaisia oikeuksia minkälaisiin nimiin kuuluu (edes omassa lajissani), mutta esim. jos haluaisi itse ruveta opettamaan, täytyisi suorittaa tietyn verran juttuja sitä varten. Jos tarkempaa esimerkkiä haluaa, niin itsehän olen rankingissa 'oppilas' (レッスンさん), ja tästä seuraavana olisi 'nimen saaminen' eli 'natori' (名取さん). Joten jos joskus selviäisin nimenottokokeeseen asti, saisin siis sukunimen Mizuki, ja etunimeksi jonkinlaisen kombon sensein nimestä sekä koetuomariston päättämästä nimestä. Mutta sitä voidaan katsoa sitten uudestaan, jos/kun se tulee ajankohtaiseksi.
Takaisin bunrakuun hetkeksi vielä. Näytöksessä siis Genpei nunobiki no taki (源平布引滝), jossa yllätyksellisenä aiheena Minamoto-Taira -asetelma, sekä Keisei koibikyaku (傾城恋飛脚), jossa viedään miniäehdokas isää tapaamaan.
Selvisin istumaan paikalleni, ja kuuluttivat silloin, että on saatavilla myös earphone guide = kuuloke, jossa on tapahtumia ja muuten esitykseen liittyviä asioita selitettynä. Isommissa esityksissä niitä on myös englanniksi, ainakin kabukissa. Mietin siinä, lähtisinkö hakemaan, mutta tulin tulokseen, että aula näytti sen verran tungokselliselta, etten viitsinyt lähteä siinä vaiheessa juuri ennen verhojen avaamista palloilemaan sinne. Asia vaivasi hetken aikaa, mutta näytöksen alettua huomasin seinässä taulun, johon tuli kerronta tekstinä. Hehei, eipä sitä kuulokkeita tarvinutkaan. Näin jälkiviisaasti ajateltuna olisinkin varmasti missannut jotain oleellista, jos olisin yrittänyt kuunnella toisella korvalla selitystä ja toisella repliikkejä ja musiikkia, saati bongailla kaikkea mitä lavalla ja vieressä tapahtuu.
Kuviahan jostain syystä esityksistä ei saa ottaa, mutta aulassa oli maanjäristyksen avustuksia vastaanottamassa tälläinen neito:
Minulla oli paikka hyvällä kohdalla - näin läheltä lavalle ja shamiseninsoittaja ja gidayû olivat melkein vieressä. Lisäksi tekstitaulu oli lähellä. Minulla ei ole epäilystäkään, ettenkö olisi pitänyt enemmän kabukiversiosta, mutta tässäkään ei todellakaan ollut mitään vikaa. Nuket liikkuivat taitavasti, niiden ilmeetkin olivat hyviä, sekä lavasteet oli kivoja katseltavia. Kertoja ja shamiseninsoittaja vaihtuivat kohtauksittain. Parin kohtauksen jälkeen oli 'shuumei', eli viitisen setää istui näyttämöllä ja kertoivat lyhyesti tilaisuudesta ja kiittivät yleisöä. Yksi sedistä muisteli hieman juhlakalujen aikaisempia vaiheita. Sitten taas jatkui.
Sekä menoni että lähtemiseni olivat hieman vauhdikkaita (varsinkin, kun olin menossa suoraan treeneihin sieltä) joten en hirveästi kerennyt pällistelemään ympärilleni. Spottasin kuitenkin tämän nuoremman shuumei-jampan aulassa. En tiennyt olisiko minun pitänyt sanoa jotain vai ei, joten tyydyin vain hymyilemään ystävällisesti ja nyökkäämään nopeasti. Mitä sitten tämä kohde ikinä ajattelikaan, kun pitkä hölmistyneen näköinen länkkäri kävelee ohi ja hymyilee kuin Hangon keksi aina ohi mennessään. No, toivottavasti tarjosin edes jotain huvitusta päivään.
Vaihtaakseni vihdoinkin aihetta, meillä oli myös tilaisuus osallistua ikebana-tunnille. Kukkienasettelua siis. Koulun globalisaatio-keskus oli järjestänyt sen pelkästään vaihtareita varten, ja meitä oli noin 12 ilmoittautunut sinne. En kuollaksenikaan muista senseimme nimeä, mutta Ohara-koulukunnan kukkienasettelusta oli kyse kuitenkin. Eipä siinä lyhyessä ajassa hirveästi kerennyt oppimaan, mutta oli kivaa vihdoin päästä kokeilemaan sitäkin lajia. Kokeilimme pysty-, ja vaakamallisen asetelman. Saimme lähtiäisiksi mukaamme vielä ikebana-vihkoset ja käyttämämme kukat.
 |
| Sensei oli vähän liian nopea käänteissään, joten paras kuva tässä |
 |
| Pystymalli |
 |
| Vaakasuuntainen hengentuotokseni vähän epämääräisestä kulmasta |
Huomasimme pienen ongelman Magdan kanssa lähtiessämme. Meillä ei ollut kotona maljakoita tai mitään sinne päinkään. Sitten tajusimme, että muovipulloista voi leikata pään pois ja niistä saa nätit vaasit. Nageire eli 'vaasiin viskattu' (lainatakseni sensein suomennosta). Tosiaan.
Ja seuraava aihe.
踊り、絵尽くし
Eli japanilaisen tanssin näytös tänään. Aiheena kuvista innoituksen saaneet tanssit.
Hanabusa Itchôn teoksesta:
Asazumabune (浅妻船）
Ôtsue-setti:
Zatô （座頭）
Fuji musume （藤娘）
Sendô （船頭）
Pari vähän uudempaa teosta:
Harunobu gensôkyoku （春信幻想曲）
Sasurai （さすらい）
Katsushika Hokusain teoksia ryhmätanssina:
Edofûryû （江戸風流）
Sensei oli vähän pahoillaan, kun ei ollut saanut meille lippuja yhtään kauempaa - 3. rivi. Tuli vähän takaumia Snellman-salin loistavasta lavasuunnittelusta, mutta onneksi olin sen verran pitkä, että vain tanssittaessa näyttämön takaosassa en nähnyt jalkateriä.
Sensei esiintyi siis ensimmäisenä, ja loput esiintyjät olivat muista koulukunnista. Sensei oli ilmeisesti nuorin (solisteista), mutta näin puolueettomasti voisin sanoa, että sensei oli paras.
<3
