Syy pitkään blogihiljaisuuteen on oikeastaan siinä, että niinä muutamina kertoina, kun olen istahtanut koneen ääreen kirjoittamaan, ei näppäimistöstä olekaan irronnut mitään mielestäni kertomisen arvoista (arvon Lukija kuitenkin erehtyy, mikäli uskoo juttujeni tason nytkään yhtään parantuneen). Niin, ja olihan toisaalta viime vuonna yksi sellainen pikku juttu kuin Gradu laannuttamassa kirjoitusintoa.
Mutta eipä jäädä suremaan sitä. Kuulkaas, nyt rysähtää!
Pari reseptiä, nimittäin.
Herkkukurkkuviipaleita ja satunnaisia kurkkupikkelseitä lukuunottamatta en hirveästi välitä kotimaisista kurpitsa-, punajuuri- yms. pikkelseistä – vaikka on hyviäkin ajoittain sattunut kohdalle. Jostain syystä olen silti erittäin tykästynyt japanilaisiin lisukkeisiin eli pikkelöityihin tsukemonoihin (漬け物).
Siinä määrin, että olen kolmenkymmenen vuoden pikkelsi-syömättömyyteni kompensoinut muutaman viime vuoden aikana japanilaisella kurkku-tsukella.
Siinä määrin, että ihan joka kauppareissulla ei ole kehdannut enää ostaa kurkkua, kun ne jo katsovat ”jaa taas se ostelee niitä kurkkujaan”.
Siinä määrin, että olen yhden kerran vastannut japanilaisen kysymykseen lempiruuastani ”pikkelsi” ja lievästi hämmentyneen ”öh”-reaktion jälkeen päättänyt olla tekemättä sitä enää toiste
Ihan vain näin esimerkkeinä.
 |
| Pikkelöidyt kurkkuviipaleet sopivat hyvin sushi-bowlin kaveriksi |
Ja vielä
muutama yleishavainto tsukemono-resepteistä.
Etikka
Olen kokeillut kurkkureseptiä sekä riisiviinietikan että omenaviinietikan kanssa. Riisietikassa on oma autenttisempi fiiliksensä, mutta näiden kulutusmäärien takia olen suosiolla ostanut omenaetikkaa, koska se on huomattavasti halvempaa eivätkä omat makunystyräni ole havainneet maussa mitään Ratkaisevaa Eroa.
Kurkku
Yleensä tsukemono-resepteissä käytetään niitä japanilaisia tai mitäpersialaisiakurkkujaneon. Siis niitä peukalon paksuisia pieniä kurkkuja (joita ei ainakaan meidän supermarketin valikoimista löydy). Päättelisin tämän johtuvan veden määrästä. Eräästä sinappisesta kurkku-tsukesta esimerkiksi tulee ihan hyvää, mutta ”tavallisesta” kurkusta irtoaa nestettä pienen Nooan arkin tarpeisiin eikä makukaan ole sen takia toiminut ihan halutulla tavalla.
Mutta oi ilon päivää! Allaoleva resepti toimii tavallisellakin kurkulla. Koitin tosin kerran taktikoida kirurgisella toimenpiteellä vettä eniten sisältävän siemenosan pois, mutta en kauheasti huomannut eroa siinäkään, joten en ole jatkanut hifistelyä.
Liemet ja marinadit
Aika monessa selaamassani ohjeessa käytetään samoja aineksia (etikka, soija, sokeri) eri vihannesten/juuresten kanssa. Osassa liemet keitetään ja osassa käytetään kylmänä marinadina. Eli periaatteessa yhden masteroinnilla saa aika kätevästi monenlaista: esim. kurkku-tsuken liemessä voi marinoida vaikkapa tofuakin.
Sekä kurkku-tsukeen että sushigariin olen yhdistellyt useampaa eri lähdettä, joita en enää muista.
Mutta olkaas hyvät, tässä nyt niitä reseptejä:
Kyûri no asazuke (きゅうりの浅漬け) eli kevyesti pikkelöity kurkku
1 kurkku
3 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl soijakastiketta
1 tl seesamiöljyä
1 tl sokeria
(kevätsipulia/ruohosipulia)
(paahdettuja seesaminsiemeniä)
1) Viipaloi kurkku. Muodolla ei ole juurikaan väliä (poikittain ympyröiksi tai pitkittäin suorakaiteiksi tai niinkuin kynää teroittaisi veitsellä), mutta esim. juustohöylällä menee sukkelasti.
2) Sekoita nesteet ja sokeri (esim. pakasterasiassa tai muovisessa jäätelökipossa), lisää kurkkuviipaleet sekaan.
(*) Lisää pilkottu sipuli ja seesaminsiemenet.)
3) Laita jääkaappiin maustumaan 15 min – 1 h. Voi sekoittaa muutaman kerran tai hölskäyttää välillä.
* Annoksesta riittää lisukeannos neljälle tai kaksi yhdelle obsessoituneelle.
** Vartin marinoinnilla kurkkuun tulee vain hyvin mieto maku. Itse pidän kurkkuja yleensä marinadissa jotain ½ – 1 h. Jos kurkku on yli tunnin marinoitumassa tai unohtuu jääkaappiin yön yli, ei hätää: kurkusta lähtenyt vesi on todennäköisesti laimentanut marinadia hieman → tarkista maku ja lisää tarvittaessa vähän soijaa, etikkaa ja/tai suolaa. Kurkkuun tarttuu tällöin myös vähän väriä soijasta eli väri on hieman rusehtava, mutta makua se ei haittaa. Jos kurkku-tsukea sattuu jostain syystä jäämään yli, sen voi laittaa takaisin kaappiin ja syödä myöhemmin. Ei kuitenkaan kannattane säilytellä kovin montaa päivää.
Etikka
Olen kokeillut kurkkureseptiä sekä riisiviinietikan että omenaviinietikan kanssa. Riisietikassa on oma autenttisempi fiiliksensä, mutta näiden kulutusmäärien takia olen suosiolla ostanut omenaetikkaa, koska se on huomattavasti halvempaa eivätkä omat makunystyräni ole havainneet maussa mitään Ratkaisevaa Eroa.
Kurkku
Yleensä tsukemono-resepteissä käytetään niitä japanilaisia tai mitäpersialaisiakurkkujaneon. Siis niitä peukalon paksuisia pieniä kurkkuja (joita ei ainakaan meidän supermarketin valikoimista löydy). Päättelisin tämän johtuvan veden määrästä. Eräästä sinappisesta kurkku-tsukesta esimerkiksi tulee ihan hyvää, mutta ”tavallisesta” kurkusta irtoaa nestettä pienen Nooan arkin tarpeisiin eikä makukaan ole sen takia toiminut ihan halutulla tavalla.
Mutta oi ilon päivää! Allaoleva resepti toimii tavallisellakin kurkulla. Koitin tosin kerran taktikoida kirurgisella toimenpiteellä vettä eniten sisältävän siemenosan pois, mutta en kauheasti huomannut eroa siinäkään, joten en ole jatkanut hifistelyä.
Liemet ja marinadit
Aika monessa selaamassani ohjeessa käytetään samoja aineksia (etikka, soija, sokeri) eri vihannesten/juuresten kanssa. Osassa liemet keitetään ja osassa käytetään kylmänä marinadina. Eli periaatteessa yhden masteroinnilla saa aika kätevästi monenlaista: esim. kurkku-tsuken liemessä voi marinoida vaikkapa tofuakin.
Sekä kurkku-tsukeen että sushigariin olen yhdistellyt useampaa eri lähdettä, joita en enää muista.
Mutta olkaas hyvät, tässä nyt niitä reseptejä:
Kyûri no asazuke (きゅうりの浅漬け) eli kevyesti pikkelöity kurkku
1 kurkku
3 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl soijakastiketta
1 tl seesamiöljyä
1 tl sokeria
(kevätsipulia/ruohosipulia)
(paahdettuja seesaminsiemeniä)
1) Viipaloi kurkku. Muodolla ei ole juurikaan väliä (poikittain ympyröiksi tai pitkittäin suorakaiteiksi tai niinkuin kynää teroittaisi veitsellä), mutta esim. juustohöylällä menee sukkelasti.
2) Sekoita nesteet ja sokeri (esim. pakasterasiassa tai muovisessa jäätelökipossa), lisää kurkkuviipaleet sekaan.
(*) Lisää pilkottu sipuli ja seesaminsiemenet.)
3) Laita jääkaappiin maustumaan 15 min – 1 h. Voi sekoittaa muutaman kerran tai hölskäyttää välillä.
* Annoksesta riittää lisukeannos neljälle tai kaksi yhdelle obsessoituneelle.
** Vartin marinoinnilla kurkkuun tulee vain hyvin mieto maku. Itse pidän kurkkuja yleensä marinadissa jotain ½ – 1 h. Jos kurkku on yli tunnin marinoitumassa tai unohtuu jääkaappiin yön yli, ei hätää: kurkusta lähtenyt vesi on todennäköisesti laimentanut marinadia hieman → tarkista maku ja lisää tarvittaessa vähän soijaa, etikkaa ja/tai suolaa. Kurkkuun tarttuu tällöin myös vähän väriä soijasta eli väri on hieman rusehtava, mutta makua se ei haittaa. Jos kurkku-tsukea sattuu jostain syystä jäämään yli, sen voi laittaa takaisin kaappiin ja syödä myöhemmin. Ei kuitenkaan kannattane säilytellä kovin montaa päivää.
Sushigari eli sushi-inkiväärisuikaleet
125 g inkivääriä
1-1½ tl suolaa
60 ml omenaviinietikkaa
125 g inkivääriä
1-1½ tl suolaa
60 ml omenaviinietikkaa
60 ml vettä½ dl sokeria
+ uuninkestävä suljettava hillopurkki
1) Pese ja kuivaa purnukka hyvin ja desinfioi uunissa: 125 astetta vähintään 15 min, mutta voi olla niin kauan kuin valmistelut kestävät (laita purkki kylmään uuniin, anna uunin lämmetä ja purkki voi hengailla sitten uunissa, kunnes olet valmis inkiväärin kanssa).
2) Kuori inkivääri ja leikkaa mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Itketä (ripottele suolaa päälle, anna levätä 30 min). Ota purkki uunista. Purista neste pois inkivääristä ja siirrä ”kuivat” inkiväärit purkkiin.
3) Sekoita etikka ja vesi kattilassa, liuota sokeri siihen ja kiehauta. Kaada liemi inkiväärin päälle.
4) Jäähdytä, sulje kansi ja laita purnukka jääkaappiin.
5) Anna tekeytyä jääkaapissa n. 1 viikko.
* Inkiväärin määrän kanssa ei ole niin tarkkaa: liemi peittää n. 200 g inkivääripalankin juuri ja juuri. Muista vain tarkistaa, että purkki on tarpeeksi iso.
** Joissakin ohjeissa marinointiaika on niinkin lyhyt kuin 24 h – 3 vrk, mutta omani ainakin on aivan liian tymäkkää silloin ja pidän suosiolla purkin kiinni viikon.
*** Säilyy viikkoja, ja söin juuri viimeisetkin skiibaleet 2 kk sitten tekemästäni erästä.
HUOM! Desinfioinnin jälkeen kannattaa välttää turhaa purtilon käpälöintiä – mitä hygieenisemmin purkin sisältöä käsittelee, sitä vähemmän tarvitsee olla huolissaan sisällön pilaantumisesta.
**** Omissa tekeleissäni ei koskaan ole ollut pinkkiä sävyä, mutta inkiväärin muuttuminen pinkihtäväksi on kuulemma myös normaalia. Sävy liittyy ilmeisesti inkiväärin ikään, tosin jossakin blogissa mietittiin, että Suomen valikoimista ei yleensä löydä pinkihtävää inkivääriä.
Kas näin!
-M
-M
