Sairaan hyvää uutta vuotta!

Helou.

Oikeastaan aloitin jo uusimman kirjoitukseni tuossa jouluna, mutta se jäi kesken (kuten voidaan päätellä), enkä sen koommin ole tänne eksynyt. Ajattelin näin uuden vuoden kunniaksi urakoida ja muistella vähän menneitä.

Meillä oli siis pienimuotoinen näytös 19. pvä kansallisteatterilla Kokuritsu gekijôlla (国立劇場）. Tai tarkemmin sanottuna teatterin harjoitushuoneessa. Tässä vaiheessa viimeistään pitäisi selvitä, että kyseessä oli todellakin pienimuotoinen näytös.
 Meitä oli kuusi esiintyjää (viisi Saitama-gumista - tai sillä nimellä sensei kutsuu meitä, jotka käymme sensein kotona treenaamassa, ja yksi tokioiitti). Tokioiittimme menee suorittamaan tutkintoa nimen saamiseksi tänä viikonloppuna, niin sitä varten sensei halusi antaa meille kaikille vähän esiintymiskokemusta, vaikka yleisö ei olekaan 'oikea yleisö'. Eli meidän kuuden lisäksi myös kaksi äitiä ja sensei paikalla.
Sensei auttoi kimonot minulle ja Yuu-chanille, ja istahdimme hienoon yhdeksän riviin lattialle.
 Esiinnyimme kaikki vuorotellen, yksi tanssi per tanssija, paitsi Yuu-chanilla kaksi tutkintotanssia. Meidän piti alunperin mennä uudemmuusjärjestyksessä, mutta olimme sopineet jo aiemmin että pistetään minut ensin Hôraini kanssa, niin alkuperäinen ykkönen saa hetken hengähtää hermojensa kanssa :D (Onneksi itse en siis panikoinut koko aamua..)
 Tanssittuamme olimme suunnitelleet ottavamme kuvia, mutta olimme onnistuneet käyttämään varatun ajan onnistuneesti melkein loppuun, joten otimme yhden ryhmäkuvan ja siirryimme kulkuvälineisiimme kohti ravintolaa Ginzassa.
 Täytyy tunnustaa, että minulla ei ole minkäänlaista käsitystä mikä ravintolan nimi oli, mutta se sijaitsi niinkin tarkassa paikassa kuin 'jossain kerrostalon kerroksessa'. No, ruoka oli hyvää, ja sitä oli riittävästi. Meitä suurimman osan ajasta palvellut tarjoilija kysyi jossain vaiheessa, että onko meillä joku tilaisuus kun olemme pukeutuneet niin hienoihin kimonoihin. Sensei vilkaisi meitä ja sanoi 'tämä on kyllä ihan tavallista'. <3
Matkalla juna-asemalle ja juna-asemalta keräsin muutaman hämmentyneen katseen, mutta ehkä paras niistä oli täällä Ooyamassa, kun menin kahden edellä hitaasti kulkevan japanilaispojan ohi, ja toinen kääntyi katsomaan vielä uudestaankin, että hetkinen..Tosin tämä juoksi minut kiinni ja kysyi mistä olen tulossa, ja toivotti vielä lähtiessä 'ole varovainen'.

Päivän virallinen posetuskuva

Joulunaluspäivät meni mukavasti lukiessa jouluaaton pikkutenttiin, joten aattoaamun valjettua kenestäkään ei tuntunut hirveän jouluiselta. Pääsimme kuitenkin kotiin viimeiseltä tunnilta hieman aikaisemmin, ja suunnittelimme Riannan kanssa jouluillallisen tekoa. Yritimme löytää tonttulakkeja, mutta missään sadanjenin kaupassa niitä ei ollut enää siinä vaiheessa, joten kävimme metsästämässä vain ruokatarvikkeemme. Ruuanlaittoomme ilmaantui myös Dunja, joten vietimme rattoisat syöntihetket kolmistaan kerrokseni kommuunikeittiössä kuunnellen kaikkea muuta kuin joulumusiikkia. Tulipahan syötyä.

Kakkutehdas

Kimppuun

 Joulupäivänä osa asuntolan tytöistä olivat suunnitelleet joululounasta, mutta olivat suunnitelleet sen sen verran aikaisin, että olin itse treenaamassa. Menimme sen jälkeen Ikebukuroon Riannan kanssa riehumaan pelien kanssa, ja takaisin selvittyämme kävimme Dunjan kanssa vielä purikurassa jouluparaatin kulkiessa Happy Roadilla.
 Tapaninpäivänä olin taas yllättäen treeneissä. Olin saanut ns. Tapaninpäivän valaistuksen, eli keksinyt muutaman hölmön tanssiteknillisen kysymyksen. Juteltiin hölmöistä kysymyksistäni tuntini loputtua. Seuraava tunti onkin vasta ensi viikolla. Siirrytään Fuji musumesta vaihteeksi uuteen tanssiin. Katsotaan mitä sieltä tulee.


Vierailijajengini ilmaantui tänne 28. pvä, joten vaihdoin majapaikkaani vierailun ajaksi (joka kutistui neljään yöhön lopulta). Punkkasimme Minowassa, Uenosta neljä minuuttia ylöspäin metrolla. Tulipahan käytyä sielläkin. Menimme silloin tiistaina illalla vielä käymään Akihabarassa etsimässä kameroita itsellemme. Ja löysimmekin. Tosin jouduimme käymään vaihtamassa yhden kameran oikean väriseksi, sillä vaikka olimme osoittaneet, että valkoinen, myyjällä ilmeisesti meni shiroit ja shirubaat sekaisin ja olikin laittanut mustan hopeisella koristeella pakettiin. No saimme kameramme, ja takaisin hotellille nukkumaan.

Hotellin aulasta

Isomman huoneen vartija

 Keskiviikkona kävimme vaateostoksilla Shibuyassa ja Harajukussa. Paras hetki ehkä oli, kun kaikki putiikit Harajukun Takeshita doorilta kierrettyämme, eräs meistä sanoi 'tässä yläkerrassa on paras kauppa. Ostin sieltä viime reissulla kaikki vaatteeni', ja käveltyämme yläkertaan, meitä vastassa oli jonkinsorttinen tirehtöörin asu, ja itse kauppa myi vaatteita näyttämökäyttöön :D. Epäilen vahvasti, että tämä ei ollut ihan se kauppa, mihin repliikki viittasi. Siitä huolimatta, pyörähdimme matkalla vielä Akibassa uudestaan etsimässä tuliaisia, ja koko päivän käveltyämme olimme jo sen verran väsähtäneitä, että takaisin hotellille mars.

Harajukun jouluvaloja

Junailua

 Torstaina menimme etsimään lisää tavaraa, mutta lähdimme maisemareittiä pitkin asemalle.

Entiseltä Yoshiwaran alueelta löytyy kaikenlaista~

Ootorin pyhätöllä

Pyörimme Uenossa Ameyokossa jonkin aikaa etsimässä lompakoita ja kenkiä, ja sitten seurueemme viimeinen jäsen saapui perille. Kävimme syömässä okonomiyakit, ja vaihdoimme maisemaa Toshimaenin kylpylään Niwa no yuhun. Lilluttuamme siellä parisen tuntia onnellisina suuntasimme pikkuhiljaa takaisin hotellille, ja Ookimi antoi hieman reklamaatiota hotellin huijarimummolle.

Okonomiyaki

 Perjantaina jouduimme vaihtamaan tukikohtaamme aaton kunniaksi, ja tulimme käymään asuntolassa käyttämässä nettiä. Löysimme tarpeeksi halvan hintaisen ryokanin Ikebukurosta, joten teimme varauksen ja suuntasimme sinne. No, paikalle päästyämme kävi ilmi, että varausnumerosta huolimatta meillä ei ollutkaan varausta siellä, mutta respan mukava tyttö hommasi meille huoneet, kun siellä ei näyttänyt suurempaa tunkua kuitenkaan olevan. Huoneissa oli tällä kertaa jopa lämmin. Lisäksi mukava bonus oli hyväntuoksuiset suitsukkeet käytävässä. Vaikka meillä oli yhteiset vessat ja suihkut, ei se ollut kuitenkaan ihan sama kuin täällä asuntolassa, sillä kerroksissa oli aina vain muutama huone. Joten ei tunkua.

Suihkujen edustalla

Jätimme tavaramme huoneisiimme, ja sillä välin toisen huoneemme asukkaat olivat menneet suunnilleen talviunille, joten minä ja parempi puoliskoni suuntasimme vielä etsimään tuliaisia. Käytyämme parissa kaupassa ja purikurassa olimme juuri lähdössä takaisin, kun loput soittivat liittyvänsä joukkoon. Kävimme syömässä ja suuntasimme karaokeen pariksi tunniksi. Menimme sitten etsimään vielä muutamaa tuliaista, miettien, miten käytämme uudenvuoden aaton, mutta etsittyämme niitä tuliaisia, olimme sen verran väsyneitä ja seuraavan aamun lähtöä ajatelleina epäinnostuneita juoksemaan koko yötä 'jossain', että vietimme itse h-hetken konbinissa lähellä ryokaniamme :D. Menimme sitten vielä isompaan huoneistamme hieman kertomaan juttuja ja työntämään valoputkia neniimme.

Skii-bop-bop-ba-dop-bop

  Lauantaiaamu valkeni, itselleni kurkkukivulla. Respan kiltin jampan hoidettua pojille tulosteet, lähdin heittämään pojat Nipporiin kentälle menevään junaan ja palasin asuntolalle. Jossain vaiheessa sain viestin Riannalta lähtisinkö käymään Ikebukurossa pyhätöllä. Lähdin. Oli hieman jonoa, ja mutkan takaa selvittyämme jono hidastui. Jotenkin saimme yli tunnin kulumaan siinä jonottaessa. Olin itse pukeutunut ekstralämpimästi, mutta olimme kaikki sen verran kylmissämme, että suuntasimme syömään kuumaa raamenia. Menussa tunnettu nimellä 'painful raamen'.

Jonossa. Zoomaten kameralla..

Mashilla oli pitkä musta takki ja aurinkolasit, joten kutsuimme loogisesti yakuza oniisaniksi. Jostain syystä Mash ei ollut hirveän innostunut tästä termistä, varsinkaan asemalla..

Söpöt vermeet

Istuimme illalla vielä muutaman tunnin alakerrassa katsoen sarjaa, ja siinä vaiheessa alkoi tuntua vähän kuumeiselta, joten lopetettuamme olin jo kypsää kamaa nukkumaan. Selvittyäni suihkusta olin vielä kuumeisempi, joten se siitä uudesta vuodesta. Sunnuntai meni nukkuessa ja Big bang theoryä katsoessa.

Pari päivää hikikomoroiduttuani huoneessani, kävin eilen pyörähtämässä kansallisteatterilla vaihteeksi taas. Siellä oli Perinteisen japanilaisen tanssiyhdistyksen näytös uuden vuoden kunniaksi. Oikeastaan on edelleen. Jatkuvat sunnuntaihin asti. Katsoimme muutaman tanssin sensein kanssa, ja yhden Mizukin tytön esiinnyttyä menimme käymään näyttämön takana onnittelemassa. Tapasin vessassa niistäessäni Aya-senpain, ja jatkoimme matkaa yhdessä gakuyaan näyttämön taakse. Sensein piti hoitaa vielä parit uudenvuoden tervehdykset, ja katsoin itse käyväni sen verran hitaalla, että oli parempi mennä edeltä takaisin yleisöön aiheuttamasta hämmennystä silmäätekevissä. Sensein piti lähteä takaisin omille bisneksilleen, joten toisen Mizukin tytön esiinnyttyä jäin itsekseni katsomaan aamunäytöksen loppuun. Olin nähnyt vain kaksi tansseista aiemmin, joten muut olivat uusia. Sensei harmitteli, ettei voinut olla selittämässä muita, mutta onhan katsominenkin tärkeää. Bongasin myös muutaman tutun kasvon soittajissa. Tuli jotenkin nostalginen fiilis, että ei nämä sittenkään niin isot piirit ole, jos samat oniisanit on soittamassa nytkin kuin kaksi vuotta sittenkin. Mikäs siinä.
Onneksi ei ainakaan tullut mielihaluja mennä katsomaan muitakin näytöksiä. Ja muita teattereita.

Nyt alkaa olla sen verran aikaa käytetty tähän, että eipä muuta kuin hyviä öitä.
Muistakaa hyvät käytöstavat junissa tänäkin vuonna!

Pös pös