Lomailua - osa 2

Tapahtui edellisessä jaksossa:
Lomareissulla Izussa. Tukikohtana Usami.

Maksettuamme majapaikkamme isäntämme sanoi lähtevänsä heittämään meidät asemalle. Se ei erityisemmin haitannut, sillä oli edelleen kuuma, joten kärryyn vain ja menoksi.
Olin selostamassa, että suuntaamme sitten seuraavaksi Matsumotoon, jolloin varmistui, että isäntämme ei puhunutkaan niin hyvää japania (majatalo on siis mukavan kiinalaispariskunnan pyörittämä), sillä vastauksena oli 'kiitos'. Eipä mitiä.

Olimme asemalla hyvissä ajoin, ja valmistauduimme istumaan junassa puolet päivästä. 

Usami-Atami-Fuji-Minobu-Kôfu-Kobuchizawa-Matsumoto. 8h.

Matsumotoon menevä juna

Muutamassa junanvaihdossa aikaa oli ruhtinaallisesti, mutta junat olivatkin yleensä valmiiksi asemilla odottamassa, joten sisälle pääsi istumaan. Niissä näytti myös olevan erilainen ovisysteemi Tokion juniin verrattuna: joissain junissa vain vaunun ensimmäinen ovi aukeaa tietyillä asemilla, ja joissain junissa matkustajan pitää avata ja sulkea ovet itse.

Fuji-Minobu -välillä junavaunuumme ilmestyi riemuksemme kaksi pahannäköistä ampiaista. Spottasin toisen niistä vierestäni, ja matkaseurani saattoi herätä siihen. Meillä kerkesi olemaan pieni 'nyt sinä kuolet – minä kuolenkin itse' -tilanne, sillä aseella iskemisestä huolimatta ampiainen ei kuollut (mutta jostain syystä se ei suuttunutkaan). Onneksi kuitenkin olimme jo lähellä pääteasemaa, joten ovien auettua äkkiä ulos.

Samalla Minobun asemalla istuimme penkille hetkeksi odottamaan seuraavaa junaa. Yhtäkkiä joku jamppa tuli vaunusta siivoamasta ja sanoi että Kôfun juna meneekin eri raiteelta (vaikka siinä raiteella luki että Kôfuun menevät junat lähtee siitä). Äkkiä vaihdos ja kerkesimme junaan.
Tästä yhdestä hieman epäonnisesta välistä huolimatta junanvaihdot sujuivat kaikenkaikkiaan hyvin. Viimeistä junaa odotellessa alkoi vähän jo kypsyttää junassa istuskelu, mutta tarpeeksi sinniteltyämme selviydyimme vihdoinkin Matsumotoon illalla. 

Kobuchizawasta lähdettyä maisema näytti tältä

 

Matsumoton aktiviteettipäivä alkoi vähän huonoissa merkeissä pienen terveydellisen tilanteen takia, mutta pääsimme vihdoin puolenpäivän jälkeen lähtemään matkaan. Olin etukäteen kuullut useammasta lähteestä, että 'ei siellä Matsumotossa oikein mitään ole – eikä se linnakaan niin ihmeellinen ole'. Täytyy kyllä tunnustaa, että minusta Matsumoto oli kyllä ihan mukava paikka (jos joka paikassa olleita hämähäkinseittejä ja vähän turhan isoja hämiksiä ei lasketa).

Turistikohteenamme oli siis pääasiallisesti Matsumoton linna. Saimme hotellilta sisäänpääsyliput puoleen hintaan, ja hilpaisimme naapuriin eli linnalle. Pihalla tosin oli kyltti: 'odotusaika 40min, kierroksen kanssa yhteensä 110min'. Kävimme ostamassa evästä ja menimme jonon jatkoksi. Olivat kyllä järjestäneet sinne puiden suojaan katoksen ja penkkejä, ja jono liikkui ryhmittäin jopa suht nopeasti, joten ei se niin pitkältä odotukselta tuntunut. 

 

Kuunkatselua varten tehdystä huoneesta

Olin koko ajan luullut, että linna on musta (yleensä ne ovat valkoisia), mutta se olikin osittain valkoinen. Sisältä se oli ihan hieno, porukkaa oli vain 'hieman' tungeksimassa kaikissa portaissa. Olen edelleen vaikuttunut linnan kerroksista, ulospäin se näyttää viisikerroksiselta, mutta kolmas kerros on hieman tavallista matalampi eikä siinä ole ikkunoita, joten oikeasti siinä on kuusi kerrosta. Ovelaa.
 

Spottasimme myös kilpikonnan eräästä linnan ikkunasta. Niitä ei näyttänyt kovin montaa olevan, ja yritimme jälkeenpäin bongailla niitä lähempää. Niillä parilla kaverilla taisi olla aika rauhallista menoa privaatti-altaassaan. Perinteiseen tapaan lammessa kyllä oli karppeja vähän enemmänkin. Parempi puoliskoni oli selvästi ottanut elämäntavoitteekseen silittää karppia, ja muutaman hetken vietimmekin katsomassa kaloja. Jossain vaiheessa silitys melkein onnistui, mutta kala säikähti ja molskautti itsensä piiloon. Tämän jälkeen huomasin, että lähistöllä ollut pikkuinen japanilaispoika otti mallia vaaleasta länkkäriherrasta ja kyykistyi lammen reunalle sormet pitkällä :D

Tässä vaiheessa kalat ei vielä molskinu

 

Linnan takana oli museoksi säilötty vanha koulu, joten suuntasimme sinne sitten. Siellä oli kaikenlaista infoa Japanin kouluhistoriasta sekä kyseisen Kaichi-koulun historiasta. Tuuletusta siellä puolestaan ei kummemmin ollut, mistä johtuen etenimme aika vauhdikkaasti eteenpäin. Saattoi johtua myös nälästäkin, eli seuraavana ruokapaikkaa etsimään, ja sitten ruokalevolle hotellille.

Kamerani muistikortti alkoi täyttyä uhkaavasti, joten tietokoneellesiirtämisoperaation jälkeen olikin jo taas illallisaika. Hotellille palattuamme olikin sitten taas aika valmistautua Tokioon paluuseen.

Keräsimme kimpsut ja kampsut aamulla, ja asemalla eväsostosten kautta junailemaan taas muutamaksi tunniksi. Pikkuinen maanjäristys toivotti tervetulleeksi Tokioon eräällä asemalla.

Tukikohta tällä kertaa Ikebukuroon, mutta edelleenkään 'to do'-lista ei ollut turhan kiireinen: cosplay otsukare -kemut ja Ikebukuron Sunshine City Aquarium. Viikonloppuna Aape tuli suomalaisvahvistukseksi ryokaniimme, ja kuljimmekin loppuloman vähän suuremmalla jengillä.

Kemut meni ihan mukavasti. Kävimme istumassa seuraavana iltana Eekkulla ja Yoshilla, ja lähtiessä roudasimme siellä säilytetyt poikien isot pakaasit Ikebukuroon. Jostain syystä 20-kiloiset matkalaukut alkavat ikävästi muistuttaa omasta laukustani, jonka kanssa todennäköisesti joudun tappelemaan parin viikon päästä..

Poseeraava pingviini

Akvaarioreissu alkoi hienosti: 'jonotusaika 90min'. No ei muuta kuin juomista, vessatauko ja jonottamaan. Jonon hännälle mennessä (japanilaiset osaavat onneksi laittaa jonkun tyypin seisomaan 'jonon pää'-kyltin kanssa jonon hännälle) oli pakko kyllä varmistaa, että eihän meillä vielä tarvitse olla lippuja ikävien välikohtausten välttämiseksi :D.
Akvaario oli siis juuri avattu remontin jälkeen, ihan hienoltahan tuo näytti. Ihmisiä oli vain ihan tarpeeksi asti. No, mitäs menimme loma-aikana sinne.

Terveisiä möhkökalalta

Lauma tälläisiä pikku söpöläisiä toivotti tervetulleeksi akvaarioon

Aape ja Eekku olivat suunnitelleet viimeiselle päivälle aktiviteetteja, ja mekin saimme kutsun mukaan tutustumaan ensin erääseen käsityö/kangasliikkeeseen Shinjukussa, ja sieltä Ryôgokuun. Ryôgokussa on sumo-areena, ja meidän lounaammekin taisi olla sumo-kokoa. Matka jatkui Edo-Tokyo -museoon, joka olikin astetta isompi museo. Siellä oli kaikenlaista vanhasta pääkaupunki Edosta sekä senjälkeisestä Tokiosta. Jostain syystä Edo-kauden kabukiteatteri-osasto oli oma suosikkini (yllättävää), mutta siellä oli kaikenlaisia muitakin kivoja paikkoja. Kummasti saimmekin aikaa kulutettua siellä.

Rekonstruktio Nihonbashin sillasta

Tämän päivän loput kuvat löytyvät paremman puoliskon kameralta, joten niitä odotellessa.

Päätimme vielä kokeilla pyörähtää Kudanshitassa Yasukunin pyhätöllä, vaikka olikin vähän myöhä jo. Muutama miljoona hyttystä päätti myös pyörähtää siellä, joten meidän pyörähdyksestämme tuli aika vauhdikas ja jatkoimme takaisin Shinjukuun läksiäisillalliselle Yoshin liittyessä seuraamme. Ei sitten muuta kuin aamupalaostosten kautta ryokaniin, sillä aamulla oli tiedossa 'herätys ennen ylösnousua' pakaasivuorta roudattaessa poikien mennessä kentälle.

Ei tässä sitten mitään hirveän ihmeellistä olekaan tapahtunut sen jälkeen.

Tai 27.8 oli Sumidagawan ilotulitukset, mutta se reissu vähän epäonnistui osaltani. Minulla oli treenit iltapäivällä, mutta ne siirtyivät vähän myöhemmälle edellisten oppilaiden myöhästyessä, joten olin jo hieman varautunut siihen, ettei mene ihan putkeen. 

Wikipedian kuva aiheesta

Tälläisestä jutusta on siis kyse: 

http://sumidagawa-hanabi.com/index_eg.html

Näköjään 900000 ihmistä ollut katsomassa. Maanjäristyksen takia siirtyi kuukaudella.

Tytöt olivat kyllä menneet Asakusaan istumaan hyvissä ajoin iltapäivällä, ja sinne minunkin oli tarkoitus löytää, mutta saapuessani asemalle teitä oli vähän enemmänkin suljettu ja ensimmäisiä paukkuja jo posauteltiin. Kysyin poliisilta, pääseekö kavereitteni luokse kävelemällä jostain, ja hän näytti mihin suuntaan minun pitää mennä. Minua hieman epäilytti kulkemani suunta, joten kysyin toiselta poliisilta. Tämä poliisi tosin näytti täysin vastakkaiseen suuntaan, joten tilanteen epämääräisyyden takia katsoin parhaaksi etsiä itselleni paikan, josta näen jotain sen sijaan, että menen moneksi tunniksi seikkailemaan rakennusten väliin, jolloin en näe koko tulituksia (nimim. kokemusta on). Löysinkin jossain vaiheessa hyvän paikan – tai hyvän ja hyvän, jos isoa rakennusta osittain edessä ei lasketa – ja koska tämä oli kaikista aukein paikka, joka sillä kohdin oli käytettävissä, jäin siihen katselemaan. Minulla oli pala aitaakin takanani, joten pystyin istumaan siinä. Hienoiltahan nuo tulitukset näytti rakennuksesta huolimatta. Tyytykäämme tällä kertaa netin tarjoamiin kuviin, sillä oli sen verran tuulista ja olin tosiaan sen rakennuksen takana, että päätin mieluummin katsoa sitä mitä näen kuin hermostua sille, kun kuvat ei onnistu :D

Sain silti matkamuistoksi mukavat tulipunaiset hyönteisenpistot vasempaan jalkaani. Hyvänmakuinen vasen jalkani.

Toinen 'hirveän ihmeellinen asia' oli valmistujaiset eli stipendin päättymiskemut viime viikolla.

Meille nikkenseille oli järjestetty oma todistustenjakotilaisuus – lyhyt tosin, koska meitä oli vain viisi. Menimme hieman aikaisemmin paikalle, sillä meidän piti harjoitella. Eipä siinä paljoa harjoittelemista ollut. Kävele, kumarra, kumarra, astu eteen, kumarra, astu taakse, kumarra, kumarra, kävele pois. Rehtori piti pienen puheen, ja sitten istuimme pöydän ääreen (pöytä oli erikseen nimetty istumajärjestyskarttaamme) juomaan teetä opettajien kansssa.

Kävimme ehkä-viimeisellä koululounaalla, jonka jälkeen suuntimat takaisin asuntolalle. Käyn myöhemmin hakemassa muutaman kuvan vaihtaritoimistoltamme, katsotaan sitten kehtaako niitä tänne laittaa.

Aloitin valmistujaisten jälkeen yukatanompeluprojektini. Sain itse tänä vuonna ensimmäistä kertaa Mizukin yukatan, ja koska sensei tietää masokistiuteni, sain tilaisuuden ommella sen itse (teetätys olisi ollut 8000y). Sain lainaan sensein yukatanompelukirjan, joten minulla menikin viime viikko mukavan tiiviisti nenä kirjassa ja neula sormessa (pun intended). Nyt yukata on kuitenkin valmis, joten pitäisi varmaan keksiä uusi tarkoitus elämälle :D

Elämän tarkoitusta miettiessä (pitäisi luultavasti joskus ruveta miettimään tavaroiden keräilyä suomeutumista vartenkin..)

Heips.