Kioto-päivä

Tervehdys taas.

Viime viikko hävisi johonkin yllättävän nopeasti. Siitä huolimatta päätin jatkaa matkakertomusta kronologisesti eli Kansain reissulta vuorossa päivä Kiotossa. Tai puolikas. Tai jotain.

Meillä siis venähti lähtö vähän, ja olimme Kiotossa perillä vasta joskus yhden maissa - tiedossa ei siis olisi kovin paljon tehokasta turisteiluaikaa. Ei sillä, että olisin muutenkaan tehnyt kovin kunnianhimoisia suunnitelmia: parilla temppelillä jos kävisi, niin olisin taas hetken aikaa onnellinen.

Halusin myös käydä tervehtimässä 'Jotain kuuluisaa kabukimestaa' (niinkuin eräs suuri ajattelija on sanonut) eli Minamiza-teatteria.

Minamizan edustalla oleva suuri lyhty

Suunnaksi tuli siis itäinen Kioto. Herraseurani ei ollut käynyt missään itäisissä temppeleissä, joten päätösvalta jäi senpain oikeudella minulle.
Lähdimme Minamizalta käpöstelemään Gionin pikkuteitä Kôdaiji-temppelille.

Kaupungin suojelema Nenen tie

Higashiyamalla eli itäisessä Kiotossa on enemmänkin näitä tienvarsi-boddhisatvoja, joilta voi 'hipelöimällä' pyytää suojelusta erilaisiin asioihin. Tämä kaveri osui silmiin matkalla, Hôtei-niminen kaveri pitää huolta varallisuudesta. Ohjeet löytyy myös englanniksi.

Kôdaiji on rakennettu Toyotomi Hideyoshin muistoksi, ja tämän jampan rakastettu eli Nene-sama (jonka mukaan kävelemämme tiekin on nimetty) lepää mäenrinteelle rakennetussa mausoleumissa. Kivipuutarha oli harmiksemme jonkinlaisessa järjestelyvaiheessa, joten lähinnä rakennustyömaalta näyttävä läjä kiviä ei tällä kertaa päätynyt kameran ikuistamaksi.

Bambumetsikkö ja muutamia viimeisiä syksyisiä lehtiä

Ruohokattoinen maja

Puutarha

Temppelin vahtikilpikonna

Kaksikerroksinen teemaja - ovat kuulemma aika harvinaisia

Täällä lepää Nene-sama

Katettu silta

Lisää bambumetsikköä

Näkymä mäeltä

Lähdimme suunnistamaan takaisin pohjoiseen päin, ja matkalla vastaan tuli pari maiko-tyttöäkin.
Tarkoituksenamme oli ollut jatkaa suoraan matkaa, mutta oli pakko pysähtyä syömään välillä. Pienen tankkausoperaation jälkeen jatkoimme käpöstelyä. Alkoi olla sen verran myöhä, että temppeleiden sulkemisaika alkoi lähestyä, joten muutimme alkuperäistä suunnitelmaa ja poikkesimme Nanzenji-temppelille. Itse temppelin turisteilupaikat (puutarhaa lukuunottamatta) olivat kiinni uudenvuoden valmisteluita varten, joten käpöstelimme pihalla katselemassa rakennuksia ulkoa päin. Olen käynyt jokunen vuosi sitten Nanzenjilla aiemminkin, mutta yhtä mukava tuota oli nytkin katsella.

Ison portin edessä

Yksinäinen punainen syksyn lehti

Päätemppelirakennus

Akveduktimainen siltarakennelma

Ilta-auringossa

Muutaman tunnin tehokkaan kävelyn jälkeen alkoi ainakin allekirjoittaneen jalat olla sitä mieltä, että ei pysty enää. Lähdimme käpöstelemään lähimmälle asemalle ja sitten suuntimat takaisin Osakaan ja hostellillemme viettämään rauhallista 'koti-iltaa'.

Harmi, etten tällä Japanin-matkalla ehtinyt kiotoilemaan enempää. Täytyy ilmeisesti tulla taas jossain vaiheessa uudestaan ja tehdä vähän monipäiväisempi pyhiinvaellus Kiotoon. Sitä odotellessa~

Uusi vuosi, vanhat kujeet

☆ Hyvää uutta vuotta! ☆

Kävin aamulla saattamassa pojat junalle ja jatkoin itse metrolla ensin Shin-Osakaan ja sieltä huristelin shinkansenilla takaisin Tokioon.

Täytyy kyllä tunnustaa, että ainakaan tuo Osakan metron Dôbutsuenmaen asema (JR:n Shin-Imamiyan aseman vieressä) ei hirveästi vakuuttanut minua. Mistään ei tuntunut löytyvän hissiä metron porteille katutasolta, enkä löytänyt edes alaspäin meneviä liukuportaitakaan - ylöspäin meneviä kyllä. Suunnistin siis laukkuni kanssa alakertaan portaita pitkin. 

   Katutason sisäänkäynnissä luki, että asemalta pääsisi myös Midosuji-metrolinjalle, mutta sisällä näkyi vain toisen metrolinjan opasteet. Menin kuitenkin portista sisälle ja suunnistin laiturille liukuportaita pitkin. Tässä vaiheessa aloin epäröidä suunnitelmani älykkyyttä, ja kysäisin joltain naiselta apua. Minun käskettiin kysyä aseman työntekijältä. Jamppa neuvoi minut lähimpään hissiin, joka veisi minut samalle laiturille, jossa äskenkin olin jo ollut, sitten kävelisin 30 metriä eteenpäin ja menisin toiseen hissiin niin olisin oikeassa paikassa. Hissin ovessa oli pieni lappu, jossa kerrottiin sama kuin minkä aseman jamppa oli neuvonut minulle, mutta enpä olisi tullut osanneeksi sitä etsiä siitä. OPASTEITA! Tahdon selkeitä opasteita!
 
Selvisin kuitenkin shinkanseniin mukavasti. Ostin lipun tiskiltä, ja epäilin etten ehtisi seuraavaan, joten kysyin mihin aikaan sitä seuraava juna lähtisi. Tiskin setä ei halunnut myydä minulle lippua siihen, koska 'se seuraava on vähän myöhässä...'. Otin neuvosta vaarin ja päätin ehtiä aikaisempaan (ehdinkin lopulta sitten ihan loistavasti siihen). Loppujen lopuksi kävi niin, että meidän junamme lähti 7 min myöhässä, koska jouduimme päästämään enemmän myöhässä olevan junan ohitsemme - matkalla saimme kyllä pari minuuttia kiinni. Pahoittelivat taas kovasti miten kauheasti myöhästyminen aiheuttaa vaivaa meille matkustajille. Jotenkin taas nauratti.

Löysin asumuksellenikin - suurin ongelma oli löytää hissi eri juna-asemilla. Olin vähän liian aikaisin taas liikenteessä, mutta huoneeni olikin jo valmiina ja pääsin suoraan kirjautumaan sisään. Uusi huoneeni on ehkä vielä vähän näppärämpi kuin edellinen - täällä on jopa mikrokin ja herätyskello. Eikä japanilaista vessaa, jee!

En tainnut ehtiä kertomaan vielä kaikkea Osakan seikkailuista. Tässäpä vähän jatkoa niihin näin lopuksi. 

Viime perjantai oli suunniteltu aktiviteettipäiväksi Tennôjin eläintarhaan (joka oli ihan kulman takana) ja Spa Worldiin (joka myös oli ihan kulman takana), mutta koska olimme sopineet tapaavamme jonkin sedän Kiotossa kuudelta ja meillä meni mukavasti aikaa eläintarhassa, päätimme siirtää kylpyläreissua toiselle päivälle (emme tosin koskaan ehtineet sinne asti). Eläintarhakin oli sitäpaitsi viimeistä päivää auki ennen uudenvuodenlomaa, joten pitihän siellä käydä, vaikka olin käynyt aiemminkin siellä katselemassa eläimiä. Ihan mukavaa siellä oli pyöriä kyllä toisenkin kerran. Osa eläimistä, kuten esim. kirahvi, tosin oli jo lomalla. Valitsemamme päivä ei muutenkaan ehkä ollut kaikkein paras: satoi ja oli kylmä. Jotenkin onnistuimme kuluttamaan silti yli kolme tuntia siellä. Söimme välillä lounasta ruokalassa, joka näytti olevan peräisin suoraan 80-luvulta. Olin kyllä ainakin itse tyytyväinen udon-nuudelikeittooni, se oli sellaista perus ruokalaruokaa.

Tässä muutama kuva. Ei taida olla vaikea arvata mistä eläimistä allekirjoittanut piti eniten..

Pikku konna lepuuttamassa kaulaansa

42-vuotias alligaattorinäykkijäkilpikonna on eläintarhan kolmanneksi vanhin asukas!

Parempi puolisko tarjosi syötävää luppakorvavuohelle

Sarvikuonon kuonoa kutitti

Konnaläjässä on mukava pötkötellä

Palasimme hetkeksi hostellille lepäämään ja lähdimme tapaamaan poikien mystistä tuttava-setää Kioton asemalle. Kävimme yhdessä syömässä sushia jossakin aseman sushiravintoloista. Jouduimme odottelemaan parikymmentä minuuttia vapaata paikkaa, mutta hyvältähän tuo ruoka maistui sitten. Pojat uskaltautuivat maistamaan pallokalaa eli fugua. En jaksanut itse enää syödä, joten (olin jänishousu ja) kieltäydyin. Kukaan ei kuitenkaan kuollut, eli ihan hyvin se taisi mennä sitten. Itse kala ei hirveästi kuulemma maistunut miltään.

Setä olisi kovasti halunnut toimia oppaanamme esittelemässä nähtävyyksiä, ja olimmekin oikeastaan jo kävelemässä Kiyomizuderan temppelille, kun rupesi satamaan sen verran reilusti, että puoli tuntia sateessa kävellen ilman sateenvarjoja alkoi kuulostaa vähän vähemmän hyvältä idealta. Myöhemmin selvisi, että Kiyomizudera olisi ollut kiinni juuri ennen uutta vuotta - ihan hyvä ettemme seikkailleet sinne asti. Korvaavana suunnitelmana kävimme sitten katsomassa maisemia ja jouluvaloja asemarakennuksen näköalatasanteelta, ja esittelipä setä meille yhden ravintolakerroksen, joka oli omistettu pelkästään raamenille.

Näköalatasanteen lasin takaa otettu kuva

Kyoto tower

Juhlavalaistukset käytävässä

Jouluista tunnelmaa vielä

Lisää valaistuksia

Lähdimme turisteilun jälkeen takaisin hostellille. Vaikka kylpylä jäikin välistä, kerkesin tällä kertaa testaamaan edes hostellin kylpyä, joka oli ihan mukava kun kylpijöitäkään ei altaassa ollut kuin kaksi itseni lisäksi. Sitten alkoikin olla jo aika katsoa telkkaria mässyä syöden ja suunnitella seuraavan päivän ohjelmaa.