Ankeksi, että olen olemassa

Pitkästä aikaa randomuuksia tarjolla.

Vietän kohtuullisen paljon aikaa jonkinnäköisen ruudun edessä, jos ei ihan katsomalla katsoen niin ainakin jonkinsortin ohjelma taustalla pyörien. Japanilaiset sarjat, leffat ja tv-ohjelmat ovat jokaisen japanistin salainen ase kielen ja kulttuurin opiskelussa, ja samalla oivallinen (teko)syy lahnata ruudun edessä. Mikäli tällä kertaa kuitenkin unohdetaan animet ja draamat ja mietitään viihteellisiä kisailu-, visailu- ja mitä niitä nyt onkaan -ohjelmia, niitäkin löytyy Japanin telkkarista röykkiöittäin.

Viime reissulla epäilemättä Erittäin Sivistäviä Asiaohjelmia katsellessani opin Jännittäviä Juttuja mm. japanilaisista paikalliserikoisuuksista, joihin tuo otsikonkin sanaväännelmä viittaa.

Kanagissa Aomorin läänissä (ja näköjään nyt myös netissä) myydään kirjailija Dazai Osamulle omistettua riisikeksiä eli senbeitä: Umarete sumimasenbei 生まれて墨ませんべい. Ilahduttava fraasi umarete sumimasen ('olen pahoillani, että synnyin') kombotettuna senbei-keksiin saadaankin siis vapaasti, sukkelasti ja hivenen vaatimattomastikin hihitellen käännettyä suomeksi 'Ankeksi, että olen olemassa'. Höhöh.

Dazai Osamu nöyristelemässä. (Kuva Hachinoheyan sivulta)

 

(Kuten tarkkasilmäisimmät voivat huomata, taso on asteen kovempi kuin sananvääntelyä yli kaiken rakastava allekirjoittanutkaan kykenee kääntämään. Kyseinen senbei on värjätty mustekalan musteella mustaksi, ja siksi sumi on kirjoitettu mustetta tarkoittavalla kanji-merkillä.)

Häpeäkseni tunnustan, etten ole juurikaan tutustunut Dazai Osamun tuotannon sisältöön, mutta kyseiseltä herralta ei ainakaan dramatiikkaa puuttunut surullisenkuuluisasta elämästään. Kaikenlaisten kriisien - epäonnistumiset, pettävät vaimot, sairaudet, lääkeriippuvuudet yms. - koettelema jamppa yritti useasti itsemurhaa (yksin tai jonkin vaimoistaan kanssa) onnistuen siinä lopulta viidennellä kerralla vähän alle nelikymppisenä. Sikäli on siis helppo ymmärtää, mistä Kanagin-tuliaisen umarete sumimasen päätyi Dazai Osamun 二十世紀旗手Nijusseiki kishu -novellin nimen alaotsikoksi (löytyy englanniksi ainakin Amazonista Twentieth century standard-bearer -hakusanalla, mutta en tiedä onko novellia käännetty).

En kuollaksenikaan muista Erittäin Sivistävän ohjelman nimeä, josta välittömästi lempparikseni ampaissut senbei-tiedonjyvänen on peräisin. Siinä esitettiin kaksi väittämää Uskomattomista Asioista (en kuitenkaan tarkoita ohjelmaa ナニコレ珍百景 Nanikore chinhyakkei, jossa matkataan ympäri Japania ihmettelemässä keskeltä peltoa löytyviä foliosta rakennettuja ufoja, kulmakarvallisia shiba-koiria ja sellerillä syötäviä nuudeliannoksia) ja julkimoiden oli tarkoitus arvata kumpi oli tosi ja kumpi tuulesta temmattu. Koska en tähään hätään muista Umarete sumimasenbein hatusta repäistyä vertailupariakaan, vaihdan esimerkkiä.

Japanilainen maanviljely- ja ruokatutkimusjärjestö NARO (National Agriculture and Food Research Organization) on kehitellyt omenan, joka näyttää ulospäin normaalilta, mutta onko sisus eli hedelmäliha punaista vai vihreää?
Oikea vastaus on punainen, ja NAROn sivujen mukaan herkku ainakin piti lanseerata Suurelle Yleisölle syötäväksi viime syksynä nimellä Ruby sweet.

Ruby sweet. (Kuva NARO)

Mutta koska kaikki japanilaiset visailuohjelmatkaan eivät liity ainoastaan ruokaan, vaihdan aihetta vielä erääseen yllättäjään, jossa edelleen yhdistyy julkimot, jännyys, sivistävyys ja kirjallisuus – joista viimeksi mainittu ei ehkä (köh) liene ihan Dazai Osamun tasolla.

Eikun piirustelemaan! (Kuva Amazonista)

Yllättäjä siksi, että aurinkolasipäisen koomikkosetämiehen vetämä talk-show(ntapainen) タモリ倶楽部 Tamori club ei yleensä ole tehnyt suurta vaikutusta allekirjoittaneeseen, mutta törmäsin yhtenä päivänä kanavasurffatessa, öh, erikoisempaan jaksoon.
Aiheena oli eräs vastikään ilmestynyt kirja: 男のお尻の描き方 Drawing men's hips. Tamorin ja kumppaneiden luonnostellessa berberi-illustraatioita valtakunnallisessa televisiossa kävi selväksi, että tarkoitusta varten on kuin onkin julkaistu ihan oikea opaskirja eli ilmeisesti useampaakin on vaivannut kyvyttömyys piirtää kundien peboja. Realistisen tulkinnan onnistumiseksi ohjeita annetaan mm. eri-ikäisistä takamuksista. Näin vinkkinä muuten, että kirjaa saa esim. Amazonista, mikäli omaan piirusteluun kaipaa ammattimaisempaa otetta.

Lieneekin syytä lopettaa tämänkertainen postaukseni tähän, sillä sen taso on jo vajonnut näin alas (vyötäröstä). Ehkä viimeisenä sivistyneisyysvaikutelmani rippeiden kokoamisyrityksenä voisin kiteyttää tämänpäiväisen tarinani opetuksen: telkkarista voi oppia jännittäviä ja yleishyödyllisiä asioita arkielämän tarkoituksiin...

-M