Japaniin iski eilen tymäkkä maanjäristys. Jälkijäristyksiä tässä on ollut pitkin eilisiltaa ja aamua, mutta täällä Tokiossa lähinnä pieniä.
Täällä on sujunut rauhallisesti, joten ei tarvitse hätäillä.
Eilinen päivä alkoi mukavasti, vaikka aamulla kuulutettiinkin, että suihkuja ei saa käyttää jonkun tarkastuksen aikana. En kuullut mihin asti kielto oli voimassa, mutta muutaman kerran kuuluttivat siitä, ja kerran tuli vielä kuulutus 'te, jotka olette nyt suihkussa, lähtekää heti' :D
Olin varannut eiliselle treenit itsekseni tuonne alakerran saliin.
Aurinko paistoi mukavasti, joten avasin verhot. Istuessani siinä keskellä lattiaa spagaatissa huomasin, että nämä suihkuntarkastajatyypit kävelevät suoraan siitä ikkunoiden ohi. En olisi välittänyt asiasta, mutta kun tuijottavia jamppoja alkoi kulkea vähän enemmänkin siitä ohi, ajattelin sulkea vähän verhoja.
Olin jonkun aikaa treenannut, kun huomasin tuossa ennen kolmea, että lattia tärisee. Mietin ensin kuvittelenko, mutta keskeytin ja menin sulkemaan läppärin kannen alas, ettei se täristessään lennä pöydältä. Odottelin vähän aikaa, mutta tärinä voimistui, joten katsoin parhaaksi istua alas. Tämä oli siis tähänastisiin maanjäristyksiini verrattuna ehdottomasti voimakkain. Mietin kaikkia kuulemiani ohjeita maanjäristyksenaikaisesta käyttäytymisestä, mutta tulin tulokseen etten mene istumaan pöydän alle, kun sali ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään vaaralliselta paikalta. Esineitä ei ole paljoa eivätkä ne pääse lentelemään ympäriinsä. Kaiken lisäksi niitä suihkuntarkastajia käveli rauhallisen näköisenä ikkunoiden ohi. Aikansa heilutettuaan maanjäristys loppui, ja jatkoin treeniäni. Aulan tädit kuuluttivat maanjäristyksestä, ja kysyivät ovatko kaikki kunnossa, mutta sen enempää asiasta ei kuulunut.
Puolen tunnin sisällä edellisestä rupesi taas tärisemään uudestaan. Tein saman kuin äskenkin, samanlaisella epäuskoisella ilmeelläkin, mutta sijoitin itseni tällä kertaa vähän kauemmas kattolampusta. Järistys loppui taas vähän ajan päästä, ja jatkoin taas treeniä.
Olin takaisin tullessani siis vähän ulalla siitä, mitä oli tapahtunut. Aulassa oli porukkaa katsomassa uutisia. Mona tuli selittämään jotain epämääräistä passeista, ilmeisesti jossain oli pyydetty pitämään tärkeät tavarat käden ulottuvilla. Puoli viideltä oli kuulemma myös luvattu uusi, vähän isompi tärinä.
Palautin avaimen tädeille, sain vastaukseksi yllättyneen 'hee' ja kysymyksen 'olitko koko ajan siellä'. Lisäksi vähän naureskelivat, että olinpa reipas, kun olin yksin vielä. Kysyin isommasta järistyksestä ja passisysteemistä, mutta tädit eivät olleet kuulleet koko asiasta, joten jatkoin matkaani huoneeseeni vaihtamaan vaatteita.
Odotin oikeastaan vähän jotain kaaoksentapaista huoneessani, sillä jos ykköskerroksessa oli heiluttanut niinkin rankasti, kuvittelin mitä se olisi voinut olla täällä kolmosessa. Aiemmissa pikkujäristyksissä olen vähän pelonsekaisin tuntein katsonut kirjahyllyäni, joka ei ole mitenkään erityisen tukevasti kiinni missään. Avasin oven varautuneena suunnilleen raportoimaan respaan rikkoontuneesta kirjahyllystä, mutta ilokseni täältä oli vain muutama tavara tullut hyllystä alas. Jätin nuo painavimmat purnukat vielä maahan, etteivät ne koko aikaa uhkaile pyöriä silmille sieltä. Tässä kuvat 'vahingoistani'. Näiden lisäksi sateenvarjoni oli kaatunut ja matkallaan kaatanut kenkäni. Mutta siinä se.
 |
| Peilikaapin päältä putosi punaiset putelit ja oranssit tuosta altaan reunalta |
 |
| Lakkapullo oli karkaamassa, puhelin maassa ja vessan ovi auki |
 |
| Randomit tavarat: kaksi ompeluneulapakettia, kynttilänsytyttäjä ja kaksi hakaneulaa pudonneet kirjahyllystä.. |
 |
| Miten tämä hakaneula päätyi kaksi hyllyä alemmas lautaselle on silti arvoitus |
Lähdin alas katsomaan uutisia, ja otin varuilta sen passinkin taskuun, pankkikorttien ja 2000y kanssa aseistautuneena toivoen sortuvani hätävarjelun liioitteluun, toisin sanoen yritin lanseerata vanhaa hyvää menetelmää 'jos otat sateenvarjon aamulla lähtiessäsi, niin ei varmasti sada'.
Jossain tässä vaiheessa tuli se kuuluisa tsunami.
Olimme tunnin verran aulassa, ja jossain vaiheessa aloimme jo hermostua, että tuleeko se paukku vai ei. Vähän ajan päästä tädit kuitenkin sanoivat, että eiköhän nyt ole turvallista palata huoneisiinkin. Joten onneksi ei.
 |
| Auringonlasku maanjäristyksen jälkeen odotteli minua huoneeseen palattuani |
Istuinkin sitten loppuillan tässä koneella seuraamassa tilannetta. Feisbuukkiin ilmestyi harvinaisen paljon viestejä, lisäksi sain kaksi 'haastattelu'pyyntöä - Ylen Keski-Pohjanmaan Radioon sekä Keskipohjanmaa-lehteen. Runoilin sinne sitten päivästäni. Mietin kyllä, mistä kautta ne tiesivät juuri minun olevan täällä. No, eipä se kai noin suuressa Vetelin kokoisessa metropolissa kovin salaisuudeksi jää.
Puhelinliikenne oli eilen tukossa (mikä on ihan loogista jos kaikki yrittävät samaan aikaan soittaa), joten en yrittänyt väenvängällä soitella ja viestailla ihmisille. Meillä onneksi on toiminut koko ajan netti, sähköt (sekä vesi). Netitse siis tavoitin kaikki paitsi tanssi-senseini ja Aya-senpain. Chie-senpain kanssa juttelin pikaisesti, ja koska ei jutellessamme maininnut Aya-senpain yhteydessä mitään, että olisi huolissaan, en minäkään hirveästi huolestunut. Ainoa vain, että senpaitten perheet ovat tuolla vähän pohjoisemmassa, ja yhteydet eivät olleet toimineet siihen mennessä. Äsken kuitenkin ainakin Chie-senpai laittoi, että perhe on kunnossa Sendaissa. Jeh :)
Uskaltauduin illalla suihkuunkin pitkällisen miettimisen jälkeen. Onneksi ei tarvinut pestä tukkaa, joten muistutin varmaan enemmän viuhahtajaa tuossa käytävän toiselle puolelle pyrähtäessäni.
Eipä ainakaan ollut jonoksi asti suihkuilijoita, kerroksessamme oli vain muutama tyttö paikalla koko iltana. Lin sai jossain vaiheessa puhelunsa läpi minulle, olivat kuulemma aikomassa nukkua aulassa, mutta en itse jaksanut mennä sinne, arvelin etten saa nukuttua kuitenkaan siellä(kään).
Käydessäni nukkumaan, tärinät olivat vähän harventuneet jo. Olin saanut nukuttua tunnin, kun puhelimeni rupesi ottamaan vastaan viestejä. Tanssinopettajani oli laittanut aiemmin illalla viestin olenko kunnossa (hyvä ruveta vastailemaan ennen viittä aamulla..), ja samalla sain vastauksen aiemmin lähettämääni viestiin. Yritin jatkaa untani, mutta havahduin puhelimestani kuuluvaan hälytykseen. Puhelimessani näköjään on joku automaattinen maanjäristystiedote-viestityssysteemi (Japanin meteorologisesta toimistosta). Viestissä sanottiin, että jossain pohjoisempana on ollut maanjäristys, joten varautukaa. Täällä onneksi tuntui vain pieni järistys.
Etsin sitten koneella infoa olisiko vielä tulossa lisää, mutta sen kummempia varoituksia ei ollut. Jatkoin nukkumisyritystäni. En päässyt kovin pitkälle siinä, kun sain puhelimeeni taas hälytyksen. Se ilmeisesti oli väärä hälytys. No, uudestaan nukkumisyritystä. Ja sama taas toistuu. Taas onneksi väärä hälytys. Jossain vaiheessa onnistuin nukahtamaan, vain herätäkseni siihen, että vartijasetä kuuluttaa jotain, mitä en ihan kunnolla kuullut, mutta erotin lopusta ainakin '..te jotka nukutte vielä. On tärkeää levätä kunnolla, joten nukkukaa hyvin'. No yritin vielä ottaa neuvosta vaarin, mutta sitten meidän 'länsimaalaisten edustaja' kuulutti englanniksi, että välttäkää turhia asuntolasta poistumisia tänään.
Kyllästyin sitten ja nousin pirteänä ylös kahden tunnin yöunien jälkeen.
Olin juuri pessyt naamani, kun tutorini koputti ovelle. Oli vasta päässyt takaisin asuntolalle. Kysyi olenko kunnossa. Täällähän minä.
Vastasin sensein viestiinkin, että olen kunnossa. Sensei sanoi, että voisin toki tulla sinnekin, jos haluan, niin voidaan katsoa vaikka telkkaria (<3). Oikeastaan minullahan piti olla treenit tänään. Sanoin, että tulisin kyllä mielelläni, mutta meitä on käsketty pysyttelemään asuntolassa.
 |
| Aamullakin kaikki näyttää samalta kuin ennen. Näin hieno päiväkin. |
Kävin tuossa vähän aikaa sitten pyörimässä aulassa. Vaihdettiin kuulumisia Linin ja Dunjan kanssa. Varsinainen zombie-kokous. Telkkari oli ollut koko yön auki, ja osa porukasta oli koko ajan panikoinut, joten yöunet olivat alakerran jengilläkin jääneet vähille.
Olin itsekin siis tuossa katsonut uutisia käytännössä koko yön, ja tulin tulokseen, että parempi pitää taukoa siitä tai muuten tulee vain sellainen kammotus-olo. Meillä täällä on kuitenkin ollut niin hyvin asiat, että ei ole mitään syytä panikoida muutenkaan (ainakaan omasta kohtalosta).
Toinen panikoiva ryhmä oli toimittajat. Suomalaiset. Dramatiikkaa. Tässä yksi esimerkki uutisotsikosta suomalaisessa verkkolehdessä 'Pilvenpiirtäjät huojuivat'. Niin no, kyllähän korkeissa rakennuksissa tuntuu se pelkkä tuulikin, niin miksei maanjäristyskin..
Vertailimme Linin kanssa omia haastatteluitamme, ja ne pitivät sisällään samanlaiset asiat 'vallitseeko siellä kaaos' 'ovatko omaisesi olleet huolissaan' 'miltä siellä näyttää'.
Omasta haastattelustani huomasin ainakin, että vaikka teksti olikin omakirjoittamaani, siinä oli vähän dramaattisempiakin poimintoja väliotsikkoina kuin mitä olisi tarvinut.
Minkähänlainen kuva sitten ihmisillä on ylipäätään näistä tapahtumista ja Japanin tilanteesta? Vaikka Tokiossakin on sattunut kaikennäköistä, ei täällä ihmiset kuitenkaan juokse kaduilla siinä paljonpuhutussa kaaoksessa ympyrää käsiään heilutellen (varsinkaan täällä Ooyamassa). Uutisointi on tärkeää tällaisessa tilanteessa, mutta ei se varmaan pahaa tekisi olla ihan kaikesta painottamatta pelkästään niitä huonoja asioita.
Junaliikenne on ilmeisesti palaillut jo lähes normaaliksi, muutaman linjan kanssa oli ainakin tuossa hetki sitten aikatauluja katsoessani jotain häiriötä. Ja ne puhelimet siis toimii taas.
Jälkijäristyksiä on ollut ehkä vähän harvemmin nyt tässä tätä kirjoittaessani. Joskohan tämä kohta menisi ohi.
Katsotaan nyt sitten mitä tuosta ydinvoimalasta seuraa.
*M
