Ruuhkapäivitys

Helou

Rykäisenpä tästä vähän isomman blogin tällä kertaa. Kuviakin tulee muutama, joten koittakaa kestää.

Olen ollut harvinaisen paljon liikenteessä viime aikoina, viikon sisään peräti kahdella ekskursiolla. Mitäs tämä nyt on..

Pari päivää viimeisestä bloggauksestani satoi taas lunta.

Kyllähän tuo päivän pysyi maassa. Muutamana päivänä oli jonkinlainen lumikasakin jossain nurkassa.

Luonnollisesti olin huolissani kirjaston kilpikonnista. Otin kirjastoreissulla asioikseni katsoa miten ne jaksavat. Eipä sitä paljoa tarvinut katsoa.

Hyvinhän konnaset näyttävät pärjäävän <3

Pikkukonnakin näyttää ihan tyytyväiseltä oloonsa

Tässä pari viikkoa sitten minulla oli vapaapäivä lauantaitreeneistä, ja jotain virikettä suunniteltuamme ampaisimme muutaman muun vaihtaritytön kanssa ume-matsureille eli luumu-festivaaleille.

Ume-mässyä

Sananvääntelyä. Toinen kysyy 'unmei' (kohtalo), toinen vastaa 'umee' (luumu~ / hyvää)

Ajattelimme käydä katsomassa jotakin uutta 'puistoa' tällä kertaa, joten suunnistimme siis Yushima Tenjin Shrinelle (Tenjin on siis se, jota yleensä käydään tervehtimässä koulumenestyksen saamiseksi. Heian-kaudella luonnonmullistusten katsottiin johtuvan kaltoin kohdellun Sugawara no Michizanen hengestä, joten keisari määräsi herra Michizanen palvottavaksi Tenjininä. Kyseinen herra oli maallisina aikoinaan pitänyt kovasti luumupuista, joten pyhättöihin yleensä liittyy myös ne konkreettisesti. Luumut kukkivat sopivasti samoihin aikoihin kuin kokeiden hyviä tuloksia voi toivoa, joten soppa onkin siinä)

Pyhättö

Asetelma

Ume

Olin odottanut vähän kovempaa tungosta, mutta onneksi mahduimme hyvin tallustelemaan ja pällistelemään ympärillemme. Siellä oli kaikennäköisiä kojuja tarjoamassa herkkuja. Pyhätön takana oli pieni lava, jossa oli ohjelmaa koko päivän.

Setä heiluu katanan kanssa tädin laulaessa enkaa

Tädit tanssahtelee

Yakisobaa

Lyhty

Tapahtuma oli kuitenkin aika pieni, joten muutaman tunnin jälkeen lähdimme jatkamaan matkaamme.

Koska Yushima oli kivenheiton päässä Uenon puistosta, päätimme urheilla sinne kävellen. Kerkesimme pyörimään jonkun aikaa, mutta sitten alkoi tulla sen verran kylmä, ja osan meistä jalkoja särkeä, joten katsoimme parhaaksi suunnistaa asuntolalle takaisin.

Kiireinen sakura päätti kukkia jo nyt

Pudonnut sakura

Umeja Uenon malliin

Plip plop

Pagoda

Toinen mainitsemani ekskursio oli 'jokohama humahutan' (terveisiä isälle) – kyllä – Yokohamaan.

Viime viikolla oli poikkeuksellisen kesäistä helmikuuksi. Olimme suunnitelleet menevämme johonkin sen kunniaksi, että oli luvattu +19 astetta. Päämääräksi asettui siis Yokohaman sataman alue Minato mirai (tulevaisuuden satama) ja kiinalainen kaupunginosa.

Museolaiva Nipponmaru

Sympaattinen kaveri

Maailman suurin kello

Kelluva ravintola

Rantalinjaa

Punatiili-varastot

Tämän nähtyämme huusimme kaikki 'miksi Steven Seagull on harppu?'

Vedenpitävä läppäri?

Punakenkäinen tyttö

Satamassa muutaman miljoonaa kuvaa otettuamme menimme Chinatowniin. Kävimme syömässä eräässä lukuisista ravintoloista, jonka tarjoilijatäti näytti siltä, ettei asiakkaat voineet vähempää kiinnostaa, mutta ruoka oli silti hyvää. Ja sitä oli riittävästi. 

Tälläisiä katutiiliä tuli välillä vastaan

Kilpikonnia~

Tässä vaiheessa meillä ei vielä ollut nälkä, joten kävelimme etsimään toista ruokapaikkaa..

'Kesän ensimmäiset irtojäätelöt!'

Lyhtyjä

Temppelin portti

Itse temppeli

Monenvärisistä lohikäärmeistä tämä oli ainoa terävä

Kilpikonnaotus

Pyörimme katsomassa lisää kiinalaisia juttuja, ja suunnistimme sitten takaisin satamaan ottamaan toiset muutama miljoona kuvaa lisää, tällä kertaa iltavalaistusta Minato miraista. Kävimme myös 'valaan selässä' eli Ôsanbashilla, sellainen puulla päällystetty näköalapaikkaniemi. Tuuli aika reippaanpuoleisesti, mutta saimme tunnin pyörittyä siellä. Sitten lähdimme etsimään tietämme takaisin kotia kohti.

Veden vartija

Yövalaistu Yokohama

Hassu sininen käytävä, jossa kaikuu

Paatti

Kävin tässä välillä katsomassa Kansallisteatterilla Japanilaisen (perinteisen) tanssin yhdistyksen vuosittaista näytöstä. Olin hieman etsinyt netistä etukäteen, mistä tanssit oikein kertovat, mutta loppujen lopuksi asiat olisi ymmärtänyt ilmankin. Sensei esiintyi viimeisessä ryhmänumerossa, mutta halusin mennä alusta asti katsomaan (tanssiesitykset saattavat kestää jopa koko päivänkin, eikä ole mitenkään ihmeellistä, jos ihmiset menevät katsomaan vain tiettyä numeroa), kun ensimmäisenä oli kabuki-versio Hagoromosta, josta olin nähnyt pätkän nô-versiona Suomessa (kiitos sensei <3 ). Tapasimme Chie-senpain kanssa Nagata-chôn asemalla, ja hilpaisimme teatterille, jossa ei tarvinutkaan kauaa odotella näytöksen alkua.

Ohjelmassa oli siis useampia tanssinumeroita, Hagoromon Taivaallinen neito (joka tanssii saadakseen sulkaviitan takaisin sen löytäneeltä yksinäiseltä kalastajalta) oli uskomattoman kaunis, ja Kamuron (joka itsellänikin oli työn alla) esittänyt 'tyttö' oli 7-kymppinen pirteä sensei (oma senseini puhui aiemmin tästä), joka näytti ehkä minun ikäiseltäni. Epäreilua :D

Sensein esityksen lisäksi pidin eniten numerosta Migawari Zazen 身替座禅. Siinä oli 'oikea kabukinäyttelijä' Bandô Mitsugorô (joka itse asiassa tuurasi viimeisessäkin numerossa sairastumisen takia pois jättäytynyttä Bandô Mitsujirôta. Kuulin tämän insidena etukäteen senseiltä. Njäh njäh niille, jotka lähtivät väliajan jälkeen pois). Olin nähnyt kyseisen herra Mitsugorôn esiintyvän aikaisemminkin eräällä kabukireissuillani sensein kanssa.

Migawari Zazenissa on siis kyse pikku syrjähypystä. Miespääosan Yamakage Ukyô lähtee salaa vaimoltaan katsomaan rakastajaansa. Vaimo Tama-no-i on enemmän tai vähemmän pirttihirmu, joten kamalan vihan kohteeksi joutumisen pelossa Ukyô laittaa palvelijansa Tarôkajan teeskentelemään itseään reissunsa ajaksi. No, tästä voi päätellä jo, että nyt ei käy hyvin. Vaimo huomaa, että isäntä on väärä, ja lopulta jää odottamaan puolisoaan kotiin teeskennellen itse olevansa Tarôkaja. Jottei tässä olisi vielä tarpeeksi odotettavaa, Ukyô tulee kotiin ja rupeaa leveilemään saavutuksistaan 'Tarôkajalle' ('parempi että olet vielä siellä, tämä saattaa olla muuten liian hävettävää kuunneltavaa'). Ja, no, eihän tässä hyvin voi käydä :D.

Olin vähän varautunut tyyliin 'no jes, ei yhtään kivasti tehty vaimolle', mutta samalla hetkellä kun esitys alkoi olin muuttanut jo mieltäni siitä mitä ikinä olinkaan ajatellut. Ihan käsittämättömän hauska. Tulin kotiin illalla niin meikkivoiteeni oli kasaantunut hymykuoppiin siitä kaikesta nauramisesta, ehkä tämä kertoo jotain.

Kabukissa jostain syystä aina naiset ovat kaikkein ovelimpia. Vaikka pelkästään jo silloin sunnuntainakin miehet törttöilivät kuinka paljon tahansa, naiset olivat aina niitä, jotka voittivat. Yksi oli niin ihastuttava, että sai viittansa takaisin. Yksi esti rakastaan tekemästä seppukua. Ja tämä Migawari zazenin Tama-no-i, no, aika selvää :D.

Jotenkin hauska asetelma vielä kun ajattelee, että kabukin näyttelijät ovat kaikki miehiä (perinteisen tanssin 'harrastajat' saavat siis kuitenkin olla naisia tai miehiä).

Näytös kesti sen verran myöhään, ettemme uskaltaneet Chie-senpain kanssa mennä enää siihen aikaan onnittelemaan senseitä pukuhuoneeseen. Oli kaiken lisäksi alkanut sataa, joten hipsimme hyvin nopeasti asemalle ja kotiin päin.

Oli kyllä tosi kivaa. Seuraavaa näytöstä odotellessa <3

Onnistuin hajottamaan (taas) kenkäni Yokohaman reissulla. Korkolaput siis.

Kävin viemässä ne suutarille. En ole koskaan Suomessakaan hajottanut kenkiä/vienyt korjattavaksi (miten ihmeessä olen täällä onnistunut hajottamaan kolmet kengät..), niin minulla ei sen kummemmin käsitystä mistään ollut, mutta tuollainen korkolappu ei onneksi vaikuttanut isolta jutulta. Olin suutaria netistä etsittyäni löytänyt kaksi liikettä tästä aika läheltä, ja toisessa oli hieman jo osviittaa hintahaitarista ja kauanko kestää.

Uskaltauduin siis liikkeeseen - kaksi mukavanoloista naista oli tiskillä, ja taaempana ilmeisesti itse suutari-setä. Sain jätettyä kenkäni, ja maksoinkin. Otin vielä point cardin itselleni, saanpahan alennusta kun tarpeeksi rikon kenkiäni :D. Olin odottanut n.1200y (reipas kymppi), joten äimistyin kun täti sanoi 800y. Äimistyin lisää tädin kysyttyä 'käykö jos saat ne tänään', koska olin odottanut saavani ne seuraavana päivänä. Tottahan toki se kävi, ja seuraavaksi 'tässä menee noin tunti'. Olin menossa koululle ja kirjastoon, joten olin että MINÄ en kerkeä tunnissa :D

Sain kuin sainkin kenkäni takaisin korkolaput siististi vaihdettuina. Olin vilpittömän onnellinen, kun sain kenkäni kuntoon, ja palvelukin oli hyvää. Täti jutteli mukavia, kyseli mistä olen kotoisin ja mitä teen Japanissa, ja kehui vielä sadanjenin kaupan kynsilakalla lakkaamia kynsiäni :D. Japanilaiset <3

Korjattu korkolappu! ^___^

Sen pituinen se.