Kulttuuriaktiviteetteja

Aika on mennyt tässä säätäessä nopeasti.


Olen siis jatko-opiskelijoiden kanssa samalla kurssilla, aiheena perinteinen japanilainen näyttämötaide (tällä kertaa käsitellään enimmäkseen perinteistä japanilaista teatteria - kabukia 歌舞伎). Tässä vaiheessa alkaisi näyttää, että kurssi pidetään perinteisellä kaavalla, jossa oppilaat itse selvittävät juttuja, jotka sitten esitellään muille. Olin itse odottanut tai ainakin toivonut luentotyylistä kurssia, joten pienoinen isku vyön alle tälläinen järjestely. Varsinkin, kun meidän amatöörien jutut on niitä samoja perusjuttuja, joita voi lukea mistä tahansa kabuki-aiheisesta kirjasta. Elättelen silti toivetta, että muutamalla kerralla on aikaa sensein jutuillekin.
No, joka tapauksessa. 
Koska itse en ole jatko-opiskelija, en voi suorittaa kurssia virallisesti (= en saa opintopisteitä) eli käyn tunneilla kuunteluoppilaana. Tosin näköjään joudun tekemään itse myös saman verran töitä kuin muutkin, joten se siitä pelkästä kuuntelusta :D. Mikäli kyseessä olisi mikä tahansa toinen aihe, saattaisin oikeasti mussuttaa asiasta, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että tämä on kivoin 'vastentahtoinen' koulujuttu tähän asti.


Tästä pääsen siis keskustelun pointtiin (ohoh). Meidät jaettiin ryhmiin kunkin kiinnostusten mukaisesti, ja itse päädyin siis kolmen senpain (syyslukukaudella käymältäni Furuido-sensein kurssilta) kanssa ryhmään aiheesta kabukitanssi (歌舞伎舞踊）. Sovimme tekevämme kukin tykönämme esitelmät, mikä sopi vallan mainiosti, ettei tarvinut ruveta sumplimaan yhteisiä aikatauluja. Viikkoa ennen esitelmiämme sovimme aiheet kaikille. 
No, itse olin (sattuneesta syystä) miettinyt jo vähän aikaa roolityyppejä (enkä siis kabukin roolityypeistä vaan sen tanssin), joten halusin selvittää niitä tarkemmin. Huvikseni. 
Pienellä ja hieman isommalla säätämisellä selvittelin sitten juttujani, ja mukavasti melkein se viikko siinä vierähtikin. Törmäsin sattumalta yhteen senpaista esitelmää edellisenä päivänä, ja juttelimme hetken kopioiden määrästä (olin menossa kopioimaan). Senpai sanoi, ettei ollut aloittanut vielä esitelmää. En kehdannut tunnustaa, että itse olin säätänyt esitelmääni viikon, joten muikisteltuani hetken aikaa ja nurkan taakse päästyäni saatoin hieman naureskella asialle.


Itse esitelmä(t) meni ihan kohtuullisesti. Sensei sattui vain olemaan yli vartin myöhässä, joten vaikka yritimme suoriutua nopeasti omistamme, viimeinen senpai ei kerinnyt pitää esitelmäänsä. Seuraavalla kerralla sitten.
Olin tässä vaiheessa jo tutustunut japanilaiseen esitelmänpitotyyliin: luetaan suoraan paperista eikä katsota yleisöön (ja mahdollinen lisätekniikka: mitä pienempi ääni, sitä parempi). No, senpait kuitenkin selviytyivät keskivertoa paremmalla yleisökontaktilla. Vuorollani esitelmöidä sain tutustua perinteiseen esitelmänkuuntelutyyliin: luetaan suoraan paperista eikä katsota esitelmöijää. Ja yllätyksekseni suurimpana motivoinninviejänä tähän kuului myös sensei. Eihän tässä muuten mitään, mutta minulla oli demonstroitavaa käsillä näyttäen..Kaiken kaikkiaan plussana täytyy kyllä mainita, etteivät sentään nukkuneet.
No, esitelmä olisi voinut sujuvamminkin mennä, mutta ilmeisesti se oli 'ihan hyvä' ja sensei näytti vaikuttuneelta yksityiskohtaisuudestani. Seuraavalla kerralla täytyy vain muistaa tarkistaa ennen kopioimista, ettei keksi itse uusia aikakausia Japanin historiaan :D Onnekseni huomasin tämän ennen esitelmää ja kerkesin pyytää, etteivät välittäisi pikku kirjoitusvirheestäni.


Samalta kurssilta meillä oli mahdollisuus käydä katsomassa bunrakua (文楽） eli japanilaista nukketeatteria. Alkuperäinen päivä olisi ollut nyt maanantaina, mutta minulla oli koulua. Senseillä oli kuitenkin muutama ekstralippu muutamalle eri päivälle, joten pääsin vihdoinkin käymään katsomassa bunrakua viikkoa aikaisemmin.
Suunnistin siis eräänä lauantaina kansallisteatterille. Kaksi näytelmäpätkää ja plussana shuumei (襲名), eli uuden nimen saaminen. Shamiseninsoittaja ja kertoja (gidayû) - poika ja isä - ovat Tokiossa juhlistamassa uusia nimiään, ja sen kunniaksi kansallisteatterilla on 'juhlanäytös' toukokuun ajan. 

Perinteisissä japanilaisissa taiteissa käytetään usein 'taiteilijanimiä' eli esim. kunkin koulukunnan perustajan tai muuten merkittävän henkilön mukaan saadaan nimi sitä mukaa, kun yletään 'asteikolla' eli kehitytään. Itse en ole hirveän tarkasti kärryillä, minkälaisia oikeuksia minkälaisiin nimiin kuuluu (edes omassa lajissani), mutta esim. jos haluaisi itse ruveta opettamaan, täytyisi suorittaa tietyn verran juttuja sitä varten. Jos tarkempaa esimerkkiä haluaa, niin itsehän olen rankingissa 'oppilas' (レッスンさん), ja tästä seuraavana olisi 'nimen saaminen' eli 'natori' (名取さん). Joten jos joskus selviäisin nimenottokokeeseen asti, saisin siis sukunimen Mizuki, ja etunimeksi jonkinlaisen kombon sensein nimestä sekä koetuomariston päättämästä nimestä. Mutta sitä voidaan katsoa sitten uudestaan, jos/kun se tulee ajankohtaiseksi.  


Takaisin bunrakuun hetkeksi vielä. Näytöksessä siis Genpei nunobiki no taki (源平布引滝), jossa yllätyksellisenä aiheena Minamoto-Taira -asetelma, sekä Keisei koibikyaku (傾城恋飛脚), jossa viedään miniäehdokas isää tapaamaan.


Selvisin istumaan paikalleni, ja kuuluttivat silloin, että on saatavilla myös earphone guide = kuuloke, jossa on tapahtumia ja muuten esitykseen liittyviä asioita selitettynä. Isommissa esityksissä niitä on myös englanniksi, ainakin kabukissa. Mietin siinä, lähtisinkö hakemaan, mutta tulin tulokseen, että aula näytti sen verran tungokselliselta, etten viitsinyt lähteä siinä vaiheessa juuri ennen verhojen avaamista palloilemaan sinne. Asia vaivasi hetken aikaa, mutta näytöksen alettua huomasin seinässä taulun, johon tuli kerronta tekstinä. Hehei, eipä sitä kuulokkeita tarvinutkaan. Näin jälkiviisaasti ajateltuna olisinkin varmasti missannut jotain oleellista, jos olisin yrittänyt kuunnella toisella korvalla selitystä ja toisella repliikkejä ja musiikkia, saati bongailla kaikkea mitä lavalla ja vieressä tapahtuu.


Kuviahan jostain syystä esityksistä ei saa ottaa, mutta aulassa oli maanjäristyksen avustuksia vastaanottamassa tälläinen neito:

Minulla oli paikka hyvällä kohdalla - näin läheltä lavalle ja shamiseninsoittaja ja gidayû olivat melkein vieressä. Lisäksi tekstitaulu oli lähellä. Minulla ei ole epäilystäkään, ettenkö olisi pitänyt enemmän kabukiversiosta, mutta tässäkään ei todellakaan ollut mitään vikaa. Nuket liikkuivat taitavasti, niiden ilmeetkin olivat hyviä, sekä lavasteet oli kivoja katseltavia. Kertoja ja shamiseninsoittaja vaihtuivat kohtauksittain. Parin kohtauksen jälkeen oli 'shuumei', eli viitisen setää istui näyttämöllä ja kertoivat lyhyesti tilaisuudesta ja kiittivät yleisöä. Yksi sedistä muisteli hieman juhlakalujen aikaisempia vaiheita. Sitten taas jatkui.


Sekä menoni että lähtemiseni olivat hieman vauhdikkaita (varsinkin, kun olin menossa suoraan treeneihin sieltä) joten en hirveästi kerennyt pällistelemään ympärilleni. Spottasin kuitenkin tämän nuoremman shuumei-jampan aulassa. En tiennyt olisiko minun pitänyt sanoa jotain vai ei, joten tyydyin vain hymyilemään ystävällisesti ja nyökkäämään nopeasti. Mitä sitten tämä kohde ikinä ajattelikaan, kun pitkä hölmistyneen näköinen länkkäri kävelee ohi ja hymyilee kuin Hangon keksi aina ohi mennessään. No, toivottavasti tarjosin edes jotain huvitusta päivään.


Vaihtaakseni vihdoinkin aihetta, meillä oli myös tilaisuus osallistua ikebana-tunnille. Kukkienasettelua siis. Koulun globalisaatio-keskus oli järjestänyt sen pelkästään vaihtareita varten, ja meitä oli noin 12 ilmoittautunut sinne. En kuollaksenikaan muista senseimme nimeä, mutta Ohara-koulukunnan kukkienasettelusta oli kyse kuitenkin. Eipä siinä lyhyessä ajassa hirveästi kerennyt oppimaan, mutta oli kivaa vihdoin päästä kokeilemaan sitäkin lajia. Kokeilimme pysty-, ja vaakamallisen asetelman. Saimme lähtiäisiksi mukaamme vielä ikebana-vihkoset ja käyttämämme kukat. 

Sensei oli vähän liian nopea käänteissään, joten paras kuva tässä

Pystymalli

Vaakasuuntainen hengentuotokseni vähän epämääräisestä kulmasta

Huomasimme pienen ongelman Magdan kanssa lähtiessämme. Meillä ei ollut kotona maljakoita tai mitään sinne päinkään. Sitten tajusimme, että muovipulloista voi leikata pään pois ja niistä saa nätit vaasit. Nageire eli 'vaasiin viskattu' (lainatakseni sensein suomennosta). Tosiaan.

Ja seuraava aihe.
踊り、絵尽くし
Eli japanilaisen tanssin näytös tänään. Aiheena kuvista innoituksen saaneet tanssit.

Hanabusa Itchôn teoksesta:
Asazumabune (浅妻船）

Ôtsue-setti:
Zatô　（座頭）
Fuji musume　（藤娘）
Sendô　（船頭）


Pari vähän uudempaa teosta:
Harunobu gensôkyoku　（春信幻想曲）


Sasurai　（さすらい）


Katsushika Hokusain teoksia ryhmätanssina:
Edofûryû　（江戸風流）


Sensei oli vähän pahoillaan, kun ei ollut saanut meille lippuja yhtään kauempaa - 3. rivi. Tuli vähän takaumia Snellman-salin loistavasta lavasuunnittelusta, mutta onneksi olin sen verran pitkä, että vain tanssittaessa näyttämön takaosassa en nähnyt jalkateriä. 
Sensei esiintyi siis ensimmäisenä, ja loput esiintyjät olivat muista koulukunnista. Sensei oli ilmeisesti nuorin (solisteista), mutta näin puolueettomasti voisin sanoa, että sensei oli paras.
<3

Pääsiäinen, vappu ja Golden week

Ajattelin tällä kertaa tehdä juhla-aiheisen bloggauksen näin Golden weekin kunniaksi.

Golden week on rypäs kansallisia vapaapäiviä: perjantaina oli Showa no hi (aikaisemman Showa-keisarin päivä), tänään Kenpo kinenbi (perustuslain päivä), huomenna Midori no hi ('Vihreä päivä' eli päivä luonnolle) sekä torstaina Kodomo no hi (Lasten päivä). Tyttöjen päivää vietetään aikaisemmin keväällä maaliskuun alussa, joten tämä lasten päivä on enimmäkseen poikien päivä.
Golden weekin kunniaksi siis ihmiset pitävät pikku lomia, joten näinpä meilläkin on koulusta vapaata viikon verran.

Olin tosiaan suunnitellut käyväni maksamassa nettilaskun perjantaina, mutta en selvästikään ajatellut asiaa loppuun asti, sillä posti oli kiinni. No ei hätää, kävelin Happy roadin toiseen päähän toiseen postiin, ja sekin oli kiinni. Tajusin sitten myöhemmin, että olisi tosiaan kannattanut katsoa kalenterista sitä punaista väriä merkkaamassa juhlapyhiä. Onneksi eilen oli normaali arkipäivä, joten sain laskuni maksettua.

Ei sujunut perjantain asiointi muutenkaan ihan putkeen. Matkalla postiin piipahdin apteekissa ostamassa puuteria. Se sattui olemaan vain loppu. No sain muutaman anteeksipyynnön kera paperisuikaleen johon täytin nimeni ja puhelinnumeroni ja kuulemma tiistaina voisin käydä uudestaan kysymässä. Lupasivat vielä alennusta mukavat -30% ja 10% enemmän pisteitä (apteekin point cardille). Menin sitten tuossa hetki sitten uudestaan apteekkiin, ja tällä kertaa jopa onnistuinkin. Jostain syystä kuitenkin tähän tarvittiin vielä toinen myyjä käyttämään kassakonetta. Kassan rouva kävi huikkaamassa toiselle työntekijälle, että tulisi avaamaan kassan (erillisellä avaimella). En käsittänyt mitä varten se oli, mutta ilmeisesti tämä on käytäntö heillä, jos käy hakemassa tilaamansa tuotteen jossa on vielä joku alennusjuttu. Maksettuani rouva kysyi olisiko minulla jotain erityistä tuotetta jota haluaisin kokeilla (antavat aina pieniä näytepakkauksia bonuksena jotain ostaessa). En ollut ihan varma miten paljon minulla on varaa toivomuksille, joten sanoin jotain ympäripyöreää ja sitten keskustelimme hetken aikaa ihosta. Olisi tarjonnut jonkinlaista ihoskannausta, mutta siinä oli muitakin asiakkaita, joten epäröinnin jälkeen kieltäydyin kunniasta. Sain sitten näyttepakkauksen jostain kasvovedestä ja voiteesta, selitys meni kyllä aika lailla ohi kosmetologisine termeineen (näytinkin varmaan siltä, ettei nyt ihan mennyt jakeluun :D), mutta ihan hyvältä tuo bonus vaikutti. Sen verran mitä tajusin. Eli sain tämän missioni onnistuneesti vihdoin ohi.
Ihan hyvä systeemi tuo: asiakas sattuu menemään 'väärään aikaan' kauppaan, kun tuote on loppu. Anteeksipyyntöjen lisäksi saa alennusta ja plussapisteitä sekä vielä ilmaisia näytteitä. Kelpaisi Suomessakin ottaa mallia.

Sain kurssini valittua ja pääsin haluamilleni kursseille. Yksi kurssi siirtyi toiselle päivälle, joten olisin saanut vielä otettua yhden kiinnostavan kurssin, mutta tulin tulokseen, että tällä lukukaudella en hamstraa liikaa tekemistä itselleni.

Täytyy kyllä myöntää, että hihittelen itsekseni edelleen lukujärjestykselleni. Paras kaikista on ehkä rytmisen kilpavoimistelun kurssi :D Löysin sen oikeastaan vahingossa, kun piti keksiä yksi opintopisteellinen kurssi lisää sen siirtyneen balettikurssin tilalle, ja jotain sen tyylistä harrastettuani se näytti oikeasti mielekkäältä. Ainoana miinuksena, että olen noin 10 vuotta vanhempi, vähintään puolet isompi sekä pituus- että leveyssuuntaan, ja huomattavasti kankeampi kuin kurssin muut tytöt (pakkoko kaikkien esiintymishaluisten akrobaattien on tunkea samaan aikaan samalle kurssille). Tulin kuitenkin tulokseen, että olen liian vanha olemaan kiinnostunut siitä, varsinkin kun vaihto-opiskelija -statukseni ja eksoottinen rusketukseni eroaa paikallisesta populasta.

Spottasin kurssilistasta myös japanilaisia perinteisiä näyttämötaiteita käsittelevän jatko-opiskelijoiden kurssin. Koska kyseessä on siis ylemmät opinnot, en voi varsinaisesti suorittaa kurssia, mutta senseillä ei ollut mitään sitä vastaan, että istun 'kuunteluoppilaana'. Kurssin esittelyssä siis mainostettiin kurssin keskittyvän kabukiin (perinteistä japanilaista teatteria) ja bunrakuun (perinteistä japanilaista nukketeatteria), mutta suurin painopiste näyttäisi olevan kabukissa. Sekös minua haittaa. Ehdottomana plussana on, että kurssilta on mahdollisuus käydä katsomassa kabuki-näytöstä. <3 . Maksaa hieman, mutta väittäisin kaikkea muuta kuin kalliiksi.
En ole ihan varma, miten tälle käy vaihtareita varten tarkoitetun kabukiin tutustumis -intensiivikurssin kanssa, mutta tällä hetkellä elän siinä toivossa, että vaihtareita varten on erillinen kurssi = pääsisin kahdesti. No, paikan päällä se selviää.
Olivat menossa katsomaan bunraku-esitystä, mutta minulla on koulua sopivasti silloin. Viime tunnilla kävi tosin ilmi, että senseillä on muutama ylimääräinen lippu muutamalle eri päivälle, joten viattoman toiveikkaasti kävin tunnin jälkeen kyselemässä niistä. Ja pom - ensi viikolla ensimmäistä kertaa bunrakuun. Jeh!

Eli nyt minulla on siis pari tanssillista kurssia, pari vaihtareille tarkoitettua japanin kielen ja kulttuurin tuntia, tuo jatko-opiskelijoiden kabukikurssi, plus nikkenseiden loppuraporttia ohjaava tunti. Ja perjantai vapaa. Voin vain kuvitella (akateemisen ohjaajani) Kagami-sensein ilmeen, kun pyysin hyväksymään kurssini rekisteröitymistä varten. Hyväksyi kuitenkin.

Äiti ja isä piipahtivat tosiaan visiitillä tuossa pääsiäisen aikaan. Sää ei ollut mikään mainioin, mutta muutama aurinkoisempi ja lämpimämpi päiväkin mahtui sekaan. Vaikuttivat selvinneen ihan hyvin kaksistaankin turisteilemassa sillä välin, kun itse olin koulussa. Teimme muutaman turistireissun, mutta Kamakuraa kauemmas emme tällä kertaa selvinneet. Muutama pikku maanjäristyskin suostui ilahduttamaan läsnäolollaan, mutta onneksi ei mitään isompia. Eikä tarvinut käydä maanjäristysmuseossa kokeilemassa maanjäristyssimulaattoria (Ikebukurossa on kuulemma sellainen. En itse tunne kyllä tarvetta käydä siellä simulaattorissa ainakaan. Jostain syystä..).

Vapun puolestaan vietin vähän vähemmän suomalaisissa merkeissä treeneissä. Suurin osa normaalista hengailuporukastani oli mennyt pikavisiitille Kiotoon kansainvälisiä tapahtumia järjestävän TEA-kerhon (tällä ei siis ole mitään tekemistä teen kanssa, en nyt muista mistä tuo nimi oli lyhenne) ekskursiolle. Ilmeisesti kuitenkin kansainvälisiä opiskelijoita oli 7, ja loput 40 oli japanilaisia, että se siitä kansainvälisyydestä.
Vappu meni siis rauhallisesti.

Kävimme tänään hakemassa lounaat Zuzan ja Dunjan kanssa paikallisesta taco-paikasta. Kiinnostavana bisnesideana: ravintolaan saa tulla myös koirat :D. Minulla on vielä vähän epäselvää, onko koirille oma ruokalista, vai tuovatko omistajat mukanaan eväät koirille. Kaikki pöydät oli täynnä, ja muutama koirakin per pöytä. Istuimme selailemassa koira-aiheisia lehtisiä ruokaa odottaessamme, ja mietimme, mikä pakkomielle japanilaisilla on pukea koirat vaatteisiin. Emme keksineet ratkaisua tähän, joten annostemme valmistuttua kävimme ostamassa ruokajuomat ja jäätelöt vielä jälkkäriksi, ja suuntasimme takaisin asuntolan aulaan syömään eväämme. Hyvää.

Parhaimpia paloja kuvista tässä.

Asakusan Sensôji

Kerkesivät muutaman kirsikankukankin näkemään

Rikugienin puistosta

Kilpuja

Lisää kilpuja

Koishikawan kasviteteellisestä puutarhasta

Visteria

Konna

Kamakuran Suuri Buddha ja kengät

Lisää visterioita

Kaivo

Syksyinen kuva keväisestä päivästä

Lisää patsastelevia konnia

Päivän sana: visteria

Hasederan lampi

Pikku bambumetsikkö

Karppi

Luola

Nyt tästä jatkamaan sateisen iltapäivän viettoa. Heipä hei vaan.

Kevätloma ja evakkoreissu

Huhhuh, että onkin vierähtänyt kauan viimeisestä.

Kevät

Maanjäristyksen (puhuessani maanjäristyksestä, tarkoitan Sitä Isoa, 11.3.2011) jälkeen tässä onkin ollut kaikenlaista aktiviteettia. Kävimme silloin maanantaina Linin kanssa visiitillä suurlähetystössä haistelemassa tilannetta, mutta siellä vaikutettiin rauhallisilta. Sanoivat, että kannattaa seurata tilannetta ja että suurlähetystön Facebook-sivuilla ehkä nopeiten tieto leviää. Pyysimme siellä kerran ollessamme varuilta joditabletit – lähinnä Suomessa olevien sukulaisten rauhoittelemiseksi (eli siis yksi annos = yksi tabu) - ja jatkoimme matkaamme.

Siinä tapahtui sitten vähän kaikenlaista. Jälkijärinöitä oli ihan kiitettävästi vielä, ja eurooppalaisesta mediasta löytyi vähän enemmänkin ylilyöntejä tilanteesta, joten 'kaikenlainen' on ihan hyvä sanavalinta tässä tilanteessa.

Yritimme Linin kanssa säilyttää selväjärkisyytemme (tai sen vähän mikä siitä on jäljellä..). Tässä seuraus foliohattutyöpajasta. Lentolisko ja jättiläismuffinssivuoka.

Olin aikonut jo kauan käydä Kansaissa tilaisuuden tullen, reissun tähtäimenä Kioton kirpputorit ja käytetyt kimonot. Olin suunnitellut reissun maaliskuun lopulle, mutta tärinöihin hermostuttuani kysyin isäntäperheeltäni voisinko tullakin vähän aiemmin ja lähdin Osakaan 16.3. Se olikin itse asiassa ihan hyvä ajoitus, sillä siinä tietämillä Tokiossa tai pohjoisemmassa olevia suomalaisia suositeltiin (huom. siis suositeltiin) lähtemään hetkeksi Nagoyaan tai etelämmäs. Eikä ollut pelkästään suomalaiset. Lopulta siis kävi niin, että meitä Ochanomizulaisia siellä oli vähän suunniteltua enemmän.

Pari päivää Osakan nähtävyyksiä: Osakan linna, Tennôjin eläintarha, Namba, Floating garden, sekä Shitennôjin kirpputori.

Jeesasin myös parina sunnuntaina englanti-kahvilassa (Space Freedom, Hirakata-shi).

Linna

Yksi eläintarhan konnasista

Namba

Shitennôjin temppelin vartijakonnat

Sky towerin yömaisema

Ja suurin osa sitten Kioton nähtävyyksiä – enimmäkseen temppeleitä ja pyhättöjä. Tôji (+kirppari), Honganji, Ryôanji, Ninnaji, Daitokuji, Imamiya jinja, Kitano Tenmangu, Kenninji, Yasaka jinja, kävelyä Gionissa ja Minami-za kabukiteatteri.

Tässä muutama kuva vain.

Daitokujilta

Kitanolla yksi pikkupyhätöistä

Kenninjiltä

Haikara tutustuu ravintolan tarjontaan

Shirakawan yanagit ja sakurat

Minami-za

Isäntäperheen isä vei meidät yhtenä iltana läheiseen kylpylään, joten tulipahan lilluttua rotemburo-ulkoaltaassa tähtien alla pitkästä aikaa. Käytiin vielä sen jälkeen hieronnassa kahdelta yöllä :D Kuulostaa sangen epämääräiseltä, mutta kyseessä on viime aikoina tosi suosituksi tullut ketju, joka on auki johonkin kolmeen asti yöllä, tunnin hieronta on 3000y (eli n. 30e). Eli ei paha. Ei näillä jumituksilla.

Tosin luulen, että hieronta olisi voinut olla paremmin ajoitettu, sillä seuraavana päivänä kanniskelin koko päivän Tôjin kirpputorilta ostamiani paria kimonoa sekä muutamaa kimonotakkia kädet kipeänä.

Käytettyjä kimonoita on vähän vaikeaa löytää minun kokoiselleni, mutta tarkoituksenani oli tehdä joka tapauksessa mekko, joten mitoilla ei niin paljoa ole väliä. Kirppareilla oli mukavia kimonokasoja, ja pengottuani löysin ihan tarpeeksi. esim. kaksi ostamistani maksoi 500y (n.5e)/kpl ja kalliimmat 1000y (n.10e)/kpl (tosin yksi niistä käytettyjen kimonoiden kaupasta). Joten tarttuipa mukaani muutama 'normaalikäyttöinen' kimonokin.

Kimonosaalis

Jos tässä vaiheessa ei ole vielä käynyt selväksi, pidän siis temppeleistä ja pyhätöistä. Daitokujilla (ei varsinainen temppeli, vaan temppelialue, jossa monta temppeliä) olisi tehnyt mieli käydä kaikissa paikoissa pyörimässä, mutta kaikki eivät olleet auki turisteille. Imamiya jinja Daitokujin takana osoittautui nätiksi pikku pyhätöksi, mutta reissun ehdottomasti paras 'kohde' oli Kitano Tenmangu. Luulen että kukkivilla luumupuilla oli paljonkin osuutta asiaan, mutta pidin paikasta kovasti jo ennen kuin osuin varsinaiseen puutarhaan. Kitanolla oli kirppari – ylläri - samana päivänä, joten porukkaa riitti ihan omiksi ja muidenkin tarpeiksi asti. Ei ehkä siis paras päivä turisteeraamiselle. Tällä kertaa olin päättänyt pitäytyä erossa kimono-ostoksista, sillä tavaramääräni oli jo ihan tarpeeksi iso.

Viimeisenä päivänä kävin vielä Kiotossa pyörähtämässä, sillä halusin kiertää Gionissa ja 'nähdä vielä kerran Minami-zan'. Suunnaksi siis Kenninjin kautta Yasaka jinjalle ja sieltä Shirakawan joen vartta pitkin Minami-zalle. Päivä oli onnistunut, vaikka yanagi-puut olivatkin vielä ruskeahkoja ja kirsikoitakaan ei kovasti joen varrella ollut.

Kioto <3

Mainos Minami-zan erityistanssiesityksestä, pääosissa Bandô Tamasaburô-san ja Nakamura Shidô-san

Alkuperäisen viiden päivän reissun venähdettyä kahdeksi viikoksi, palasin Dunjan kanssa päiväbussilla Tokioon. Vaikka meidän 23 kaupunginosaamme eivät paria lukuunottamatta kuulukaan sähkökatkoksien alueeseen (ainakaan vielä), sähköä säästetään vapaaehtoisesti osasta rakennuksia. Magda oli palannut hieman aiemmin Tokioon, joten tiesimme että Tokio on hieman 'creepy', mutta hämmästelimme silti miten oudon näköinen Tokio oli. Ei sillä, etteikö tämä vielä Suomea pieksisi valaistuksessa.

Kimalteleva bussimme Kirakiragô

Vettä oli jossain vaiheessa saanut kaupoista vähän nihkeästi, mutta tokioiduttuani sitä on kyllä saanut. Respan tädit olivat kyllä juoneet kuulemma hanavettäkin koko ajan normaalisti. Ja mikäpä siinä, vaikkei vettä joisikaan sellaisenaan, milläs tekee ruokaa, millä pesee kädet, millä käy suihkussa, millä pesee hampaat..

(Oli muuten Osakassakin vesitarjonta kuulemma vähän nihkeää, kun ihmiset lähettelivät pullovettä tutuilleen Tokioon ja ylöspäin.)

Ihan hyvin muitakin tuotteita on saanut kaupoista: vessapaperia, pattereita, maitoa, vihanneksia..

Eli normaalilla menolla mennään. Uutisia tulee silti seurattua, mutta sekin nykyään kerran päivässä.

Tässä oli parina päivänä vähän isompia järistyksiä, mutta nyt on taas pikkuisen rauhoittunut.

Meillä alkoi koulu tiistaina, ja sen kunniaksi sopivasti nikkenseiden orientaatiossa minun ja Magdan puhelimet alkoivat pitää meteliä, ja katsoimme siinä vähän aikaa heilutustilannetta opettajien kanssa. Mutta siitä se meni ohi.

Sakurat tervehtii koululla uusia opiskelijoita

Kultaset ei ole vielä muuttuneet mutanttininjakilpikonniksi

Tämä kaveri pitää yksityisyydestä

'Yökirsikat'

Keskiviikkona alkoivat tunnit, ja nyt on viikon verran aikaa valita kursseja. Jostain syystä ovat päättäneet laittaa kaikki mielenkiintoiset kurssit päällekäin. Esim. keskiviikko'aamuna' olisi samaan aikaan neljä kurssia jotka haluaisin ottaa: moderni tanssi, balilaiset tanssit, kokkauskurssi sekä ompelu. Maanantaina japanilaisten vaatteiden vanha historia ja näyttämötaiteen historia (tosin se on jatko-opiskelijoiden kurssi). Että joo. Balettikurssille kävi vähän huonosti. Sensei ilmeisesti kerkeääkin vasta helmikuussa pitämään tunteja, joten se siitä sitten.

Katsotaan nyt pääsenkö kaikille haluamilleni tunneille. Ensi viikolla selviää.

Luokan ikkunasta näkyy tälläistä

Jatkoin treenejäni suunnilleen heti tokioiduttuani. Tuntuu edelleen vähän pahalta, kun olin ollut Japanissa, vaikka sensei olisi halunnut, että käyn Suomessa välillä. Oli siis ollut huolissaan miten meillä kotona jaksetaan. Sensei oli kuitenkin aidosti ilahtuneen näköinen sanoessaan, että on iloinen kun näytän niin reippaalta :D.

Yritin myös aloittaa baletin itsekseni. Tällä kertaa siis yritykseksi se jäikin. Menin ensimmäiselle 'tunnilleni' vanhaan tuttuun saliin, jossa viimeksi olin viettänyt laatuaikaa maanjäristyksen kanssa, mutta kukaan ei ollut muistanut sanoa, että pois ja sisään muuttavien tyttöjen tavarat ovat siellä. Löysin kuitenkin pienen läntin treeneilleni. Menin seuraavana päivänä uudestaan ja pieni länttini oli hävinnyt. Lisäksi roudasivat lisää kamaa koko ajan sinne, joten hermostuin ja jouduin lopettamaan treenini lyhyeen (mitä en siis tehnyt edes maanjäristyksen kanssa, hassua). Voin kuvitella, miten omituiselta se on näyttänyt, kun 'hullu länsimaalainen' treenaa balettia keskellä laatikkopinoja ja kuljetuspalvelun jamppa roudaa kamaa sinne respan tädin kanssa.

Pieni länttini

Heihei, keskilattiaharjoitukset..

Olenkin siis suurimman osan ajasta istunut fiksaamassa kimonoitani ja laittamassa osaa tavaroista syrjään Suomeen kuljetusta varten, sekä lopun ajasta hengannut muiden vaihtareiden kanssa alakerrassa syömässä mässyä. Kävimme viikko sitten hanamilla (katsomassa kirsikankukkia) tässä läheisellä joella. Meillä oli eväänä korealaisen kaverin tekemää ruokaa, ja istuimmekin parisen tuntia kirsikkapuun alla kovasta tuulesta huolimatta.

Saattaapi tulla vähän taas päivitykseen taukoa, äiti ja isä tulevat huomenna kylään. Naureskelinkin tässä jo, kun maanantaina treenieni aikaan oli kamala ukkonen, ja sensei mainitsi japanilaisten top 4 pelottavat asiat: maanjäristys, ukkonen, tulipalo, isä – tällä viikolla siis jo näistä kolme. Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi pelkoa sitten ilman sitä tultakin.

Tässä siis jättiläispostaus tiivistettynä (minkähän kokoinen normaali sitten olisi ollut).

Heipä hei.