Köh
En ole viime aikoina kerennyt päivittelemään blogia, johtuen osaksi läksyjen määrästä, ja osaksi siitä, että silloin kun en ole läksyjä tehnyt olen puristanut itselleni sitruuna/mandariinimehua tai vaihtoehtoisesti keittänyt inkivääri-potionia.
Meillä oli koulusta vapaata perjantai 12. päivä, joten olin alunperin suunnitellut meneväni Kamakuraan&Enoshimaan Zuzan ja Magdan kanssa. Olin kyllä käynyt aiemmin Kamakurassa, mutta olin jo ikäänkuin päättänyt silti lähteä. Ainoa vain, että olin onnistunut rikkomaan kenkäni. Käsittämätöntä. Kangas revennyt. Joten pääasiassa siitä syystä (ja siitä että minun piti säästää rahaa :D ) peruin Kamakura-keikan, ja lähdin Linin ja Dunjan ostosreissulle. En muista mitä alunperin lähdimme etsimään Ikebukurosta, mutta emme löytäneet sitä kuitenkaan. Kävimme syömässä (jopa ihan halpaa) italialaista ruokaa ja me jatkoimme Linin kanssa Harajukuun missionamme löytää kengät ja mekko. Sovittelimme puolet yhden kenkäkaupan kengistä vain siksi, että ne olivat hassuja. Japanilaisten talvimallistossa on esimerkiksi avokkaita, joissa on karvareunus. Tai Crocseja, joissa on karvareunus. Tai Chewbaccan jalkoja muistuttavia saappaita. No mikäs siinä. Sieltä kaupasta ei tärpännyt. Tai monesta muustakaan. Käytännössä kiersimme kaikki paikan kenkäkaupat. Viimeisestä löytyi! Ylläri.
Mutta Linille emme löytäneet mekkoa.
Yliopiston tanssiosaston Izaki-sensei sanoi tavatessamme pari viikkoa sitten, että voisin kuulemma mennä jatko-opiskelijoiden tunnille kuunteluoppilaaksi tanssiaiheisten lopputöiden tunnille. No mikäs siinä, mutta jouduin odottamaan viime viikkoon. Onnistuin kuitenkin vilustuttamaan itseni. Tai en oikeastaan edes pahasti, sen verran kuitenkin, että flunssa oli monta päivää alkamassa (olisi mieluummin alkanut kunnolla). Tulin torstaina neljättä päivää flunssastellessani siihen tulokseen, että normaalilla sairastelutyylilläni olen kipeänä koko loppuvuoden, joten päätin pitää rauhallisen kotipäivän. Laitoin Mizukuchi-senseille viestiä, saisinko olla pois tunnilta. Tein kuitenkin pienen ekskursion ulos, uskaltauduin apteekkiin. Olen sen verran kuullut juttuja, ettei ihan mitä tahansa kannata ottaa sieltä, joten kyselin varovasti mitäköhän voisin ottaa. Sain Bafucinin tapaisia kurkkua desinfioivia tabletteja, sekä jotain mystistä nestettä alkavaan flunssaan. Mystinen neste paljastui vitaminoiduksi porkkana/piispanhattu(?)-tiivisteeksi. En tiedä miten se tehosi, mutta ei siitä ainakaan pahentunut olotila. Kävin myös ostamassa pari sitruunaa, inkivääriä ja hunajaa. En sentään kokeillut kopauttaa kantoja kolmesti yhteen, pyörähtää myötäpäivään sekä hypätä yhdellä jalalla flunssan torjumiseksi.
Perjantaina piti kuitenkin mennä tutustumaan koululla vain tämän lukukauden olevaan Furuido-senseihin ja kysyä voisinko mennä sinne jatko-opiskelijoiden tunnille. Olin sopinut Izaki-sensein kanssa, että menen sinne, mutta en ollut ihan varma pitikö Izaki-sensein tulla myös esittelemään minut. No, Izaki-sensei ei ollut työhuoneessaan, joten odotin ulkopuolella. Tunnin piti olla viereisessä huoneessa, mutta se oli kahden ihmisen kokoinen kaappi, ja jonkun sedän ilmestyttyä sinne kysyin että missähän minä olen. Minut ohjattiin muutaman luokan päähän, ja sitten Furuido-sensei ilmestyikin. En tiennyt mitä sanon, koska en ollut varma oliko Izaki-sensei kerinnyt kertoa että joku länkkäri tulee sinne. No esiteltyäni itseni, sensei sanoi kuulleensa jutusta, ja sain tulla kuunteluoppilaaksi.
Muut (neljä) olivat lukeneet tekstikirjastaan pätkän, ja minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta missä mennään. Jossain vaiheessa sain ahaa-elämyksen, että ollaan käymässä niitä juttuja, mitä käytiin Zeamin tanssija-ideaaleista läpi näyttämötaidekurssilla Fkfllä. Sen jälkeen tunti meni vähän vähemmän angsteissa, varsinkin kun kaikki keskustelivat nihonbuyôsta ja baletista koko ajan. Jeh <3
Tein tuossa eilen nikkensei-raporttia varten tehtävää, ja ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun huomasin, että yksi käyttämistäni kirjoista on Furuido-sensein kirjoittama.
Kävimme Dunjan kanssa etsimässä jonkinlaisia vaatteita Linin lauantaisia synttäreitä varten, ja jatkoimme synttärilahjaostoksille. Lauantaina kipaisin treeneissä. Kävelin ekaa kertaa keikoballe. Olin kuvitellut matkan kestävän vähän kauemmin, joten olin paikalla puolisen tuntia liian aikaisin. Onneksi minulla ei ollut kiirettä.
Juttelin sensein kanssa, että menen kemuihin, ja joudun joko tulemaan ennen kahtaatoista takaisin (eli kerkeäisin vanheta kemuissa reilun tunnin..) tai jäisimme koko yöksi odottamaan, että portit aukeavat taas kuudelta. Sensei vain nauroi, että pistä lämpimästi päälle :D.
Sovimme tyttöjen kanssa, että katsotaan paikan päällä, lähdetäänkö aikaisin vai myöhään, mutta loppujen lopuksi kävi niin, että jäimme allnighteriksi. Menimme edeltä Roppongille junalla, kun muut jäivät vielä odottamaan osan töistä pääsyä Ikebukuroon (josta he aikoivat mennä taksilla). Ebisuun päästyämme olimme vaihtamassa junaa, kun joku tuli sanomaan että vaihtojunat eivät kulje enää. No pyh. Jouduimme lopulta ottamaan sen taksin sitten. Tosin olimme vain kahden aseman päässä, joten ei suurta vahinkoa budjettiin.
Ilta meni itse asiassa aika nopeasti, lähdimme siinä viiden aikaan tallustelemaan kohti asemaa, ja puoli kuuden junaan kerittyämme olimme kotona puoli seitsemältä. En kuitenkaan selvinnyt tukanpesuineni ja haahuiluineni nukkumaan ennen kahdeksaa, joten 'yö'unet jäivät hieman vähäisiksi.
Täytyy kyllä sanoa, että jouduin ehkä omituisimman iskurepliikin kohteeksi, mihin ikinä itse olen joutunut.
Kyseinen länkkärijamppa oli hetkeä aiemmin kysynyt, mistä Dunja on kotoisin, ja saatuaan vastauksen 'Kroatiasta' alkanut puhua venäjää Dunjalle. Kroatia, venäjä - sama asia.
Sama jamppa tuli siis juttelemaan minulle. Keskustelu eteni kaikessa kokonaisuudessaan näin:
Jamppa: 'Mistä olet kotoisin'
Minä: 'Suomesta'
J: 'Oletko hyvä heittämään keihästä'
M: 'Öö-mitä'
J: 'Suomalaisethan on hyviä keihäänheittäjiä'
M: 'Jaa, no minä en kyllä ole..'
J: *epätoivoisella äänellä* 'Olet nätti'
Vai että sellasta..
Sunnuntaina menin treenaamaan. Onneksi en ollut huutanut ääntäni käheäksi, joten pyytelin vähän aikaa anteeksi että kuulostan tavallista oudommalta. Treenit menivät kuitenkin ihan hyvin. Sain senseiltä pussillisen mandariineja läksiäisiksi.
Onnistuin myös lataamaan kuukausilippuni automaatilla itse! Mainitsemisen arvoinen suoritus :D
Tämän jälkeen kaunis ääneni alkoi vähitellen muuttua yskäksi. Onneksi yskäni eivät koskaan ole muuttuneet ikuisuusyskiksi, joten tässä mietin uskaltaisinko käydä hakemassa yskänlääkettä..
Eilen kävin sensein kanssa kimono-ostoksilla~ <3
Olimme sopineet jo aiemmin, että mennään jonain sopivana hetkenä, ja kun eilen pamahti vielä kansallinen vapaapäivä, se oli siinä. Joten puoliltapäivin kipaisin Ginzaan, ja kävimme etsimässä aluskimonoa ja kenkiä. Tosin kengät jäivät myöhemmäksi. Mikähän-sen-paikan-nimi-oli -tavaratalossa joku setä tuli sanomaan, että kun nyt olette täällä, niin tulkaa katsomaan Genji monogatari -obeja. Olimme, että hoo? ja menimme pieneen näyttelyhuoneeseen. Ensimmäisenä oli oikealla kullalla kudottu (käytetäänkö siitä sanaa 'kutoa'?) obi (=vyö). Se ei kuulemma muuta väriä ajan kuluessa, koska se on kultaa. Pikku näyttely oli omistettu obien tekijälle, joka muutama vuosi sitten oli poistunut tästä maailmasta 105-vuotiaana.
Näimme lisäksi kaksi muuta Genji-kuvitteista sekä pienen tekstipätkän sisältänyttä obia. Whoa. Kuulemma yhden niistä tekemiseen oli mennyt 37 vuotta. Olimme siinä vaiheessa vähän huulet pyöreänä. Eivät olleet myynnissä, enkä uskaltaisi edes kuvitella hintaa niille, sen verran hienoja olivat.
Jatkoimme sitten treeneihin, jonka jälkeen lähdin Chie-sanin kanssa takaisin Ikebukuroa kohti.
Tänään hyppytunnilla lähdin seuraksi Ikebukuroon metsästämään kadonnutta esinettä, joten muutama lost&found -toimisto tuli tutuksi. Harmiksi tätä esinettä ei löytynyt. Löysimme kuitenkin Linin kanssa porkkanakakku-donitsit! *____* Dunjan jutellessa aseman setien kanssa, mussutimme onnellisena donitsejamme.
Nikkenseiden tunnilta päästyämme, olimme palaamassa Magdan ja Dunjan kanssa Ooyamaan, kun kuulutettiin, että Tôbu-Tôjôlla on tapahtunut onnettomuus, ja junat on myöhässä. Kävimme kahvilla (emme jaksaneet syödä vielä silloin, ja eräässä paikassa oli vielä tarjouksessa syö niin paljon kuin jaksat) ja palasimme asemalle, mutta siellä jaettiin edelleen lippuja korvaaviin yhteyksiin busseihin. Menimme etsimään bussipysäkkejä 8 ja 9, mutta jostain syystä niitä ei ollut merkitty pysäkkikarttaan. Sen piti olla itäisellä uloskäynnillä, mutta emme löytäneet. Siispä kysäisin poliisiboksista. Löysimme kuin löysimmekin bussiin lopulta (varmistettuani meneekö se varmasti joko kaupungintalolle tai 'Ooyamaan') mutta emmepä olleet ajatelleet, että siihen aikaan on ehkä paras ruuhka-aika. Joten tuon 4km matkan tekemiseen menikin sitten mukavasti melkein tunti. Eli kannattaa siis jatkossakin käyttää junia. Olisimme siinä ajassa kerinneet käydä syömässä tabehôdait ja palata asemalle, jolloin junat olisivat kulkeneetkin jopa. No, bussi 1 - me 0.
Ajattelin laittaa tähän muutaman kuvan, mutta nyt yskittää sen verran, että ei pysty. Skippaan tämänkin kerran siis ja kokeilen auttaisiko sitruunamehu. Öitä~
*M
Ps. Pari tuntia sitten tärisi tuoli taas o_O Maanjäristys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti