☆ Hyvää joulua ☆

Seikkailin tänään joulunviettoon Osakaan.

Juttelin aiemmin sensein kanssa, että kannattaako ostaa lippu valmiiksi luotijunaan eli shinkanseniin, ja sain vastauksen 'osta mahdollisimman nopeasti'. Ostin siis perjantaina valmiiksi lipun. Kysyin lippua ostaessani, että meneekö Uenosta shinkansenia Osakaan, ja kassan setä sanoi että menee. Eilen illalla selvisi, että ei mene (ihan hyvä reaktioaika tuo pari päivää). En tiedä oliko setä kuullut ihan oikein, vai oliko lipussa jokin juttu, jota en itse ollut ymmärtänyt. Ainoa järkevä selitys, jonka keksin, oli että olisin voinut ehkä käyttää lippua mennäkseni Uenosta ensin toisella Shinkansenilla Tokion pääasemalle, josta olisin taas vaihtanut Osakaan menevään. En tahtonut jättilaukkuni kanssa kuitenkaan säätää junanvaihtojen kanssa, ja minulle oli joka tapauksessa parempi idea mennä hitaammalla junalla Yamanote-linjalla  Sugamosta suoraan Tokion asemalle.

Olin vähän kauhuissani, miten selviän sen laukkuni kanssa Yamanoten ruuhkajunaan. Kysyin aamulla respasta, minkähänlainen ruuhkatilanne junassa on siihen aikaan eli kympin jälkeen. Selvisikin, että on vapaapäivä (olin yrittänyt tarkistaa sitä netistä, mutta äkkiä katsomallani sivulla ei kerrottu siitä mitään), joten tavallista ruuhkaa ei ollut! Jee. No selvisin sitten minäkin junaan sisään ja löysin vielä eksymättä oikeaan Shinkanseniinkin.
Olin myös miettinyt, mihin ihmeeseen junassa saan tungettua ison laukkuni. En nähnyt missään sellaista laukunsäilytystelinehyllypaikkaa - mikä se ikinä onkaan - joten vaunuun astuttuani kysyin takanani tulevalta mieheltä mihin tälläisen laukun voi laittaa. 'Tuonne hattuhyllylle'. Varmistin vielä että voiko tälläisen ison laukun laittaa _oikeasti_ sinne: 'joo joo'. Siinä vaiheessa halusin kovasti nähdä, miten minua pienempi jamppa bodaa 20-kiloisen jättilaukkuni hattuhyllylle ja katsoo, että saan sen lähtiessäni takaisin alas myös ilman sivullisia kuolonuhreja. Pidin nämä ajatukset kuitenkin ominani ja kiitin neuvosta. Löytäessäni paikkani huomasin kuitenkin onneksi, että niinkin iso pakaasi mahtuu jalkatilaan - ja jopa polvien ja laukun väliin jää tilaa saman verran kuin VR:lläkin matkustaessa, joten matka meni yllättävän kivuttomasti, eikä minun tai kenenkään muunkaan tarvinut bodata laukkuani ylös.

Kaikesta sitä näköjään voikin stressata.

Naureskelin junassa, kun ennen Kiotoa kuulutettiin, että jonkin turvalaitejutun vuoksi juna joutuu varmuudeksi kulkea vähän hitaammalla. Olisimme aikataulusta peräti 3 minuuttia myöhässä!

Team Finland tuli vastaan minua Shin-Osakan asemalle. Käväisimme viemässä tavarat hostellille ja suuntasimme etsimään jouluateriaa, mutta koska halvat ja kivan näköiset sushi-paikat oli täynnä, vaihdoimme nälissämme suunnitelmaa ja turvauduimme italialaiseen jouluateriaan. Menimme sitten lauleskelemaan joulukaraoket kolmeksi tunniksi. Poikien vastustelusta huolimatta saimme itsellemme mukavat joulu-purikurat (yritän jossain vaiheessa muistaa säätää niitä tänne). Käväisimme vielä kaupan kautta ostamassa ilta- ja aamupalat valmiiksi, ja nyt istumme hostellin aulassa (Mereca-joulupukki toi minulle teetä ja furoshiki-liinan). Ensimmäiset ja väsyneimmät Team Finlandin jäsenet suunnistavat kohta luultavasti nukkumaan.

Toivotan siis tässä vaiheessa oikein mainiota joulua!