Henkiinherääminen

Minulla on ollut kaunis ajatus kirjoitella tänne jotain Japani-aiheista Suomi-aktiviteettia, mutta tähän mennessä se kaunis ajatus ei ole saanut tekstiä ilmestymään ruudulle - kummallista. Voin siis nytkin sivuuttaa mainitsemani aktiviteetit kätevästi, ja kertoa jostain ihan muusta.

Olenpa Japanissa käymässä.

Jossain vaiheessa selvisi, että Helsingin yliopistossa (jossa siis nyt opiskelen) on pitkä joululoma. Luonnollisesti päässäni kehittyi ajatus Japanin-matkasta. Isoimmat paineet oli ehkä siitä, että en ole yli vuoteen päässyt treenaamaan kunnolla. Pakkohan se sitäpaitsi oli, kun tällä kertaa Mr Boifrendo on opiskelemassa Japanissa (pitkän välimatkan takia Japanin sisällä sille suunnitelmalle tosin meinasi käydä huonosti).
Mainitsin alustavasta matkasuunnitelmastani tanssi-senseilleni, ja sain viestiä, että jos olen tulossa niin voitaisiin pitää taas joku pieni tanssitapahtuma. Mailasin vähän myöhemmin senseille toisesta asiasta, ja vastausviestissä luki mm. 'ota kimono mukaan tullessasi'. Eiköhän se ollut siinä sitten.

Lento meni ihan mukavasti, mutta lähdimme liikkeelle vähän myöhässä, kun lentokoneen siivet oli täynnä lunta ja jäätä. No paikalle ilmestyi auto, josta ruiskutettiin jotain jännää ainetta siipiin, sitten vielä toista jännää ainetta päälle, ja niin päästiin lähtemään.

Suomessa on ollut vähän vilpsakka keli viime aikoina, ja olin muistellut kaiholla japanilaisia lämmitettyjä vessanpöntönrinkuloita. Petyin kovasti, kun Naritan kentällä sellaista ei ollut. Pyh :(

Selvisin maahantulotarkastuksesta aika nopeasti: yksi yli-innokas setä ohjaili meitä länkkäreitä passintarkastusjonoihin hyvin tehokkaasti - olin itse varmaan kolmessa eri jonossa. Laukkuni ilmestyi juuri hihnalle kävellessäni laukunhakuosastolle. Kukaan ei tällä kertaa edes halunnut penkoa laukkuani.

Googlettelin puhelinvaihtoehtoja ennen lähtöä, ja tulin tulokseen, että minun taitaa olla ihan sama vuokrata kentältä puhelin kuin lähteä jonkun alien registration cardin omistajan kanssa ostamaan prepaidia (turistiviisumilla sellaista on vähän vaikeampi saada). Netitse tehdyistä varauksista oli joku alennus Softbankilla. Jee. Piti tulostaa varaustiedot ja vilauttaa passia kassalla, niin sain puhelimen heti. Mailiosoitteenkin sai vaihdettua puhelimesta itse. Täytyy sanoa, että ei tuolla mikään halvin mahdollinen ole soitella tai viestitellä, mutta kyllä se näin vähän kommunikoivalle toimii. Toivottavasti :D

Minun piti vaihtaa vain kerran junaa päästäkseni kentältä majapaikkaani, ja vaikka käytin yritin käyttää hissiä asemilla, olin jo kyllästynyt ison laukkuni raahaamiseen päästessäni pääteasemalle. Minulla oli kartta, ja tajusin asemalla, että olin ajatellut väärin lähtösuuntani. Ylitin risteyksen ja pysähdyin katsomaan karttaani. Olin ehtinyt katsoa karttaa ehkä kaksi sekuntia, kun komea jamppa pysähtyi ja kysyi jonkinlaisella englannilla tarvinko apua. Minähän puhuin itsepäisesti japania, tämä jamppa enkkua ja japania sekaisin, joten keskustelumme oli varmaan vähintään hämmentävä. No, kiva (ja komea) jamppa neuvoi sitten oikean suunnan. Onneksi neuvoikin, olisin lähtenyt jonnekin ihan muualle. Muikistelin itsekseni miettiessäni ilmettäni, kun olisin huomannut olevani toisella puolella kaupunkia laukkuni kanssa, ja kiitin kovasti ja jatkoimme matkojamme.

Selvisin weekly mansiooni kivuttomasti oikean suunnan löydettyäni, mutta respan tytön neuvoessa minut huoneelleni, joko kuulin väärin vasemman tai sitten en kuullut että kyseessä oli hissi. Huomasin, että huoneeni ei ollut siinä missä kuvittelin - porraskäytävässä, jossa oli ämpäri keskellä portaita - mutta onneksi tajusin mennä sillä hissillä, niin huoneeni löytyi.
Respassa oli muuten hieno lukkodemonstraatioväline. Sellainen oikea lukko jossakin laudanpätkässä kiinni, n. 35cm x 10cm. Respan tyttö rupesi selittämään, että ovi pitää laittaa lukkoon kun siinä ei ole automaattilukkoa. Ilmeeni, kun tyttö kaivoi sen demonstraatiovälineen esille. Se oli ainakin rautalangasta väännetty.

Huone oli myös mukavampi kuin luulin. Internetsille piuha, jääkaappi, oma suihku ja vessa, eikä ikkunoista tai oven altakaan vedä (ainakaan niin paljoa kuin Oyaman asuntolassa). Jee.

Kävin äkkiä ostamassa konbinista välipalaa ja lähdin melkein suoraan treeneihin (ei ehkä se terävin hetki mennä heti lennon jälkeen, mutta omapa oli ideani), ja loppuilta menikin huoneessa koomatessa.

Yritän tänään selvitä vähän aiemmin nukkumaan, joten kerron lisää toisena päivänä.

Hyvää yötä!

Ps. Anteeksi kuvattomuus. Katsotaan josko niitäkin irtoaisi jossakin vaiheessa.