Ruuhkapäivitys

Helou

Rykäisenpä tästä vähän isomman blogin tällä kertaa. Kuviakin tulee muutama, joten koittakaa kestää.

Olen ollut harvinaisen paljon liikenteessä viime aikoina, viikon sisään peräti kahdella ekskursiolla. Mitäs tämä nyt on..

Pari päivää viimeisestä bloggauksestani satoi taas lunta.

Kyllähän tuo päivän pysyi maassa. Muutamana päivänä oli jonkinlainen lumikasakin jossain nurkassa.

Luonnollisesti olin huolissani kirjaston kilpikonnista. Otin kirjastoreissulla asioikseni katsoa miten ne jaksavat. Eipä sitä paljoa tarvinut katsoa.

Hyvinhän konnaset näyttävät pärjäävän <3

Pikkukonnakin näyttää ihan tyytyväiseltä oloonsa

Tässä pari viikkoa sitten minulla oli vapaapäivä lauantaitreeneistä, ja jotain virikettä suunniteltuamme ampaisimme muutaman muun vaihtaritytön kanssa ume-matsureille eli luumu-festivaaleille.

Ume-mässyä

Sananvääntelyä. Toinen kysyy 'unmei' (kohtalo), toinen vastaa 'umee' (luumu~ / hyvää)

Ajattelimme käydä katsomassa jotakin uutta 'puistoa' tällä kertaa, joten suunnistimme siis Yushima Tenjin Shrinelle (Tenjin on siis se, jota yleensä käydään tervehtimässä koulumenestyksen saamiseksi. Heian-kaudella luonnonmullistusten katsottiin johtuvan kaltoin kohdellun Sugawara no Michizanen hengestä, joten keisari määräsi herra Michizanen palvottavaksi Tenjininä. Kyseinen herra oli maallisina aikoinaan pitänyt kovasti luumupuista, joten pyhättöihin yleensä liittyy myös ne konkreettisesti. Luumut kukkivat sopivasti samoihin aikoihin kuin kokeiden hyviä tuloksia voi toivoa, joten soppa onkin siinä)

Pyhättö

Asetelma

Ume

Olin odottanut vähän kovempaa tungosta, mutta onneksi mahduimme hyvin tallustelemaan ja pällistelemään ympärillemme. Siellä oli kaikennäköisiä kojuja tarjoamassa herkkuja. Pyhätön takana oli pieni lava, jossa oli ohjelmaa koko päivän.

Setä heiluu katanan kanssa tädin laulaessa enkaa

Tädit tanssahtelee

Yakisobaa

Lyhty

Tapahtuma oli kuitenkin aika pieni, joten muutaman tunnin jälkeen lähdimme jatkamaan matkaamme.

Koska Yushima oli kivenheiton päässä Uenon puistosta, päätimme urheilla sinne kävellen. Kerkesimme pyörimään jonkun aikaa, mutta sitten alkoi tulla sen verran kylmä, ja osan meistä jalkoja särkeä, joten katsoimme parhaaksi suunnistaa asuntolalle takaisin.

Kiireinen sakura päätti kukkia jo nyt

Pudonnut sakura

Umeja Uenon malliin

Plip plop

Pagoda

Toinen mainitsemani ekskursio oli 'jokohama humahutan' (terveisiä isälle) – kyllä – Yokohamaan.

Viime viikolla oli poikkeuksellisen kesäistä helmikuuksi. Olimme suunnitelleet menevämme johonkin sen kunniaksi, että oli luvattu +19 astetta. Päämääräksi asettui siis Yokohaman sataman alue Minato mirai (tulevaisuuden satama) ja kiinalainen kaupunginosa.

Museolaiva Nipponmaru

Sympaattinen kaveri

Maailman suurin kello

Kelluva ravintola

Rantalinjaa

Punatiili-varastot

Tämän nähtyämme huusimme kaikki 'miksi Steven Seagull on harppu?'

Vedenpitävä läppäri?

Punakenkäinen tyttö

Satamassa muutaman miljoonaa kuvaa otettuamme menimme Chinatowniin. Kävimme syömässä eräässä lukuisista ravintoloista, jonka tarjoilijatäti näytti siltä, ettei asiakkaat voineet vähempää kiinnostaa, mutta ruoka oli silti hyvää. Ja sitä oli riittävästi. 

Tälläisiä katutiiliä tuli välillä vastaan

Kilpikonnia~

Tässä vaiheessa meillä ei vielä ollut nälkä, joten kävelimme etsimään toista ruokapaikkaa..

'Kesän ensimmäiset irtojäätelöt!'

Lyhtyjä

Temppelin portti

Itse temppeli

Monenvärisistä lohikäärmeistä tämä oli ainoa terävä

Kilpikonnaotus

Pyörimme katsomassa lisää kiinalaisia juttuja, ja suunnistimme sitten takaisin satamaan ottamaan toiset muutama miljoona kuvaa lisää, tällä kertaa iltavalaistusta Minato miraista. Kävimme myös 'valaan selässä' eli Ôsanbashilla, sellainen puulla päällystetty näköalapaikkaniemi. Tuuli aika reippaanpuoleisesti, mutta saimme tunnin pyörittyä siellä. Sitten lähdimme etsimään tietämme takaisin kotia kohti.

Veden vartija

Yövalaistu Yokohama

Hassu sininen käytävä, jossa kaikuu

Paatti

Kävin tässä välillä katsomassa Kansallisteatterilla Japanilaisen (perinteisen) tanssin yhdistyksen vuosittaista näytöstä. Olin hieman etsinyt netistä etukäteen, mistä tanssit oikein kertovat, mutta loppujen lopuksi asiat olisi ymmärtänyt ilmankin. Sensei esiintyi viimeisessä ryhmänumerossa, mutta halusin mennä alusta asti katsomaan (tanssiesitykset saattavat kestää jopa koko päivänkin, eikä ole mitenkään ihmeellistä, jos ihmiset menevät katsomaan vain tiettyä numeroa), kun ensimmäisenä oli kabuki-versio Hagoromosta, josta olin nähnyt pätkän nô-versiona Suomessa (kiitos sensei <3 ). Tapasimme Chie-senpain kanssa Nagata-chôn asemalla, ja hilpaisimme teatterille, jossa ei tarvinutkaan kauaa odotella näytöksen alkua.

Ohjelmassa oli siis useampia tanssinumeroita, Hagoromon Taivaallinen neito (joka tanssii saadakseen sulkaviitan takaisin sen löytäneeltä yksinäiseltä kalastajalta) oli uskomattoman kaunis, ja Kamuron (joka itsellänikin oli työn alla) esittänyt 'tyttö' oli 7-kymppinen pirteä sensei (oma senseini puhui aiemmin tästä), joka näytti ehkä minun ikäiseltäni. Epäreilua :D

Sensein esityksen lisäksi pidin eniten numerosta Migawari Zazen 身替座禅. Siinä oli 'oikea kabukinäyttelijä' Bandô Mitsugorô (joka itse asiassa tuurasi viimeisessäkin numerossa sairastumisen takia pois jättäytynyttä Bandô Mitsujirôta. Kuulin tämän insidena etukäteen senseiltä. Njäh njäh niille, jotka lähtivät väliajan jälkeen pois). Olin nähnyt kyseisen herra Mitsugorôn esiintyvän aikaisemminkin eräällä kabukireissuillani sensein kanssa.

Migawari Zazenissa on siis kyse pikku syrjähypystä. Miespääosan Yamakage Ukyô lähtee salaa vaimoltaan katsomaan rakastajaansa. Vaimo Tama-no-i on enemmän tai vähemmän pirttihirmu, joten kamalan vihan kohteeksi joutumisen pelossa Ukyô laittaa palvelijansa Tarôkajan teeskentelemään itseään reissunsa ajaksi. No, tästä voi päätellä jo, että nyt ei käy hyvin. Vaimo huomaa, että isäntä on väärä, ja lopulta jää odottamaan puolisoaan kotiin teeskennellen itse olevansa Tarôkaja. Jottei tässä olisi vielä tarpeeksi odotettavaa, Ukyô tulee kotiin ja rupeaa leveilemään saavutuksistaan 'Tarôkajalle' ('parempi että olet vielä siellä, tämä saattaa olla muuten liian hävettävää kuunneltavaa'). Ja, no, eihän tässä hyvin voi käydä :D.

Olin vähän varautunut tyyliin 'no jes, ei yhtään kivasti tehty vaimolle', mutta samalla hetkellä kun esitys alkoi olin muuttanut jo mieltäni siitä mitä ikinä olinkaan ajatellut. Ihan käsittämättömän hauska. Tulin kotiin illalla niin meikkivoiteeni oli kasaantunut hymykuoppiin siitä kaikesta nauramisesta, ehkä tämä kertoo jotain.

Kabukissa jostain syystä aina naiset ovat kaikkein ovelimpia. Vaikka pelkästään jo silloin sunnuntainakin miehet törttöilivät kuinka paljon tahansa, naiset olivat aina niitä, jotka voittivat. Yksi oli niin ihastuttava, että sai viittansa takaisin. Yksi esti rakastaan tekemästä seppukua. Ja tämä Migawari zazenin Tama-no-i, no, aika selvää :D.

Jotenkin hauska asetelma vielä kun ajattelee, että kabukin näyttelijät ovat kaikki miehiä (perinteisen tanssin 'harrastajat' saavat siis kuitenkin olla naisia tai miehiä).

Näytös kesti sen verran myöhään, ettemme uskaltaneet Chie-senpain kanssa mennä enää siihen aikaan onnittelemaan senseitä pukuhuoneeseen. Oli kaiken lisäksi alkanut sataa, joten hipsimme hyvin nopeasti asemalle ja kotiin päin.

Oli kyllä tosi kivaa. Seuraavaa näytöstä odotellessa <3

Onnistuin hajottamaan (taas) kenkäni Yokohaman reissulla. Korkolaput siis.

Kävin viemässä ne suutarille. En ole koskaan Suomessakaan hajottanut kenkiä/vienyt korjattavaksi (miten ihmeessä olen täällä onnistunut hajottamaan kolmet kengät..), niin minulla ei sen kummemmin käsitystä mistään ollut, mutta tuollainen korkolappu ei onneksi vaikuttanut isolta jutulta. Olin suutaria netistä etsittyäni löytänyt kaksi liikettä tästä aika läheltä, ja toisessa oli hieman jo osviittaa hintahaitarista ja kauanko kestää.

Uskaltauduin siis liikkeeseen - kaksi mukavanoloista naista oli tiskillä, ja taaempana ilmeisesti itse suutari-setä. Sain jätettyä kenkäni, ja maksoinkin. Otin vielä point cardin itselleni, saanpahan alennusta kun tarpeeksi rikon kenkiäni :D. Olin odottanut n.1200y (reipas kymppi), joten äimistyin kun täti sanoi 800y. Äimistyin lisää tädin kysyttyä 'käykö jos saat ne tänään', koska olin odottanut saavani ne seuraavana päivänä. Tottahan toki se kävi, ja seuraavaksi 'tässä menee noin tunti'. Olin menossa koululle ja kirjastoon, joten olin että MINÄ en kerkeä tunnissa :D

Sain kuin sainkin kenkäni takaisin korkolaput siististi vaihdettuina. Olin vilpittömän onnellinen, kun sain kenkäni kuntoon, ja palvelukin oli hyvää. Täti jutteli mukavia, kyseli mistä olen kotoisin ja mitä teen Japanissa, ja kehui vielä sadanjenin kaupan kynsilakalla lakkaamia kynsiäni :D. Japanilaiset <3

Korjattu korkolappu! ^___^

Sen pituinen se.

Vähän jännitystä elämään

Helou. Tällä kertaa vähän vähemmän aikaa kulunut viimeisestä postauksesta.

Alkuviikon istuin etsimässä kirjoja koneelta tutkimusta varten. Seuraavat pari päivää vietin kirjastossa näyttämötaiteen kirjojen vieressä, onnellisena. Sopivasti loman kunniaksi :D.

Seikkailuni ei alkanut kuitenkaan niin onnellisesti.

Meillä on yliopistolla pääkirjasto, jonka lisäksi vielä osakuntien omat pikkukirjastot. Kävin viikko sitten perjantaina ensimmäistä kertaa etsimässä yhden lehden yhtä numeroa tuosta japanilaisen kirjallisuuden kirjastosta. En löytänyt. Olin muutenkin vähän pihalla kirjaston järjestyslogiikasta, eikä minulla ollut mukana kirjan koodiakaan (ISBN-numero kyllä oli, ja kaikenlaisia muita koodeja varmaan viisi, mutta en ollut tullut ottaneeksi ylös netistä juuri sitä kirjaston lajittelukoodia). Tulin tulokseen, että lähden jatkamaan asioitani ja palaan toisena päivänä takaisin vähän viisaampana.

Selvitettyäni maagisen koodin, suunnistin keskiviikkona päivällä uudestaan kirjastoon. Kuulin kirjastohuoneesta epätavallisen kovaäänistä puhetta, kuulosti joltain suunnitteluhetkeltä. Ovessa oli lappu 'Kirjasto on kiinni'. Samassa lapussa luki 'Kirjaston aukioloajat 11-16'. Yritin keksiä tästä jotain logiikkaa, mutta koska en keksinyt sitä, ja mietin että siellä on joku spesiaali inventaario -tai jotain- menossa, niin suunnistin pääkirjastoon, kun sinne minun pitikin mennä joka tapauksessa myöhemmin. Kävin lukukauden viimeisellä nikkenseiden tunnilla välillä, ja palasin kirjastoon takaisin jatkamaan bisneksiäni. Oli pakko lähteä, kun tuli nälkä ja mahani rupesi pitämään vähän turhan paljon meteliä. Torstaina sama kirjastopäivä uudestaan. Löysin sen verran hyvin juttuja, että rupesin vain selailemaan lopuksi randomeita asioita kabukista. Piirsin myös päivän päätteeksi muutaman sukupuunkin.

No, torstaina illalla kaverini postasi Facebookiin jännemmän jutun. Jossain Twitterin tapaisella japanilaisella sivulla joku oli postannut tappouhkauksen. Käännän sen tähän.

(Bloggauksen päivämäärä siis helmikuun 6. Kaverini ei ollut laittanut linkkiä sivulle, vain kuvan itse viestistä. Ei mainintaa, kenen kuva kyseessä)

'11.2.2011 kello 21 Shinjukun asemalla (Uudella eteläisellä sisäänkäynnillä, portailta laskeuduttua bussien lähtöterminaalin sisäänkäynnin alueella) kolmen hengen jenginä suoritamme hyökkäyksen, jossa tapamme ohikulkijoita. Te jotka ette tahdo kuolla, älkää osallistuko tähän peliin!'

Myöhemmin lisättynä 'Varmasti toteutetaan. Uhrien määrä saattaa olla jopa suurempi kuin Akibassa' (viittaa tapaukseen Akihabarassa pari-kolme vuotta sitten. Joku oli seonnut lopullisesti ja oli ruvennut tappamaan ohikulkijoita). Toisessa kohtaa luki vielä miten se tehdään: kolme miestä (profiilien mukaan 27, 29 ja 30 -vuotiaat), yksi istuu autossa ja kaksi heiluu puukkojen kanssa.

Tässä vaiheessa ilta muuttui hyvin miellyttäväksi.. Erästä suurta filosofia lainatakseni: 'hyi sa*tana'.

Itselläni ei siis ollut pienintäkään aikomusta käydä lähelläkään Shinjukua, eikä tämä vahvistanut millään tavalla hinkua siihen. Mutta se pisti ehkä enemmän ajattelemaan sitä, että jos jollain putoaa ne intiaanit kanootista, niin se voi tapahtua missä vain. Yuh.

Etsin netistä sanomalehtien kotisivuilta jotain tietoa tästä, mutta mistään ei löytynyt mitään. En jaksanut enää siinä vaiheessa yötä ruveta kuitenkaan googlettelemaan asiaa, kun uutisissakaan kerran ei mitään mainintaa ollut. Siinä vaiheessa tutorini lähetti viestin 'älä mene huomenna Shinjukuun'. Vastasin, että lähden karkuun Saitamaan treenaamaan.

Perjantaina treenien jälkeen tulin hyvin nopeasti kotiin, varmuuden vuoksi. Joka puolella kaikki vaikuttivat kuitenkin normaaleilta. Mikäli koko päivän kestänyttä lumisadetta ei lasketa. Ja sitä, että epätavallisen monet ihmiset tuijottivat. Avoimesti. Junassakin vieruskaveri käänsi päätä suoraan sivulle katsoakseen minua.

En keksinyt muuta selitystä tuijottamiselle kuin sen, että näytin oikeasti ehkä vähän Yukionnalta liikuttuani ulkona ilman sateenvarjoa (lumen takia sateenvarjo..pöh..). Eksoottisesta rusketuksestani puhumattakaan.

Takaisin tarinaan siis. Yhdeksän jälkeen rupesin taas selaamaan uutisia, mutta koko iltana missään ei pukahdettu yhtään mitään uhkaukseen saati sen toteuttamiseen päinkään. Parempi niin.

Tänään oli ilmestynyt uutinen asiasta, ainakin esim. Yahoo Japanin uutisiin.

Kirjoittaja oli saatu kiinni. Kyseessä 15-vuotias yläastelainen poika. Oli kuulemma yksin jutun takana, ja halusi katsoa kauanko kestää, että selviää tälläinen.

Asemilla on ollut tarkennettua vartiointia, ja kuulemma 11. pvä kyseisellä Shinjukun asemalla partioi noin 80 poliisia. Varmuuden vuoksi. Ihan hyvä että ottivat kuitenkin tosissaan.

Selvästikin hyvin tervejärkinen kaveri tämä yläastelaispoika. Että mitäpä tähän nyt sitten enää sanomaan.

Vaihtaakseni aihetta iloisempaan, viikonloppu onkin muuten sitten mennyt mukavasti treeneissä. Perjantaina oli kansallinen vapaapäivä, joten en todellakaan pistänyt pahakseni yhtä ekstra-treenipäivää.

Sensei pisti minut treenaamaan perjantaista alkaen yhdeksänsenttisillä getoilla. En ole vielä ainakaan toistaiseksi telonut itseäni (tai ketään muutakaan). Se luultavasti voidaan laskea jo saavutukseksi. Enkä tällä viikolla ole onnistunut hankkimaan itselleni nestehukkaakaan.

Ensi viikonloppuna sensein näytös, ja sitten taas treenit jatkuu. Niitä odotellessa.

Ihan onnistunut viikko tästä näköjään kuitenkin tuli.

Hyviä iltoja.

Nenätipaton tammikuu..ei onnistunut

No joo...

Tämä tammikuu on tässä mennyt oikeastaan hirveällä säätämisellä. Sairastelua, kokeita ja vierailijoita.

Sen verran olen tosin saanut ekskursioiltua, että kävimme Magdan kanssa yksi sunnuntai paikallisessa Ikeassa etsimässä mattoa ja huopaa. Löytyihän ne. Nähtiin matkalla Fuji-vuorikin vielä siintämässä kaukana.

Kävimme myös luistelemassa Takadanobaban jäähallissa vähän isomman jengin kanssa. Itseäni vähän  jännitti suomalaisten maineen tahraaminen pitkän luistelutauon jälkeen, mutta suureksi yllätykseksemme kukaan meidän porukastamme ei kaatunut! Ei vaikka ensikertalaisiakin oli mukana. Ihmeiden aika ei selvästikään ole ohi. Itselläni ei harmi vain ole näistä suorituksista todistusaineistoa. Ehkä parempikin :D

Toettuani edellisestä flunssastani (ja Ikeasta ja luistelusta) oli aika ruveta lukemaan kokeisiin ja säätämään esitelmän kanssa. Meille kerrottiin koealueet yllättävän myöhään, mutta kerkesin (toivottavasti) ihan tarpeeksi kerrata. Eri asia sitten menikö ne kokeet hyvin, tuli vähän keksittyä kaikenlaisia juttuja papereihin :D.

Ja kalligrafian töiden palautus.. Väänsin puolisentoista viikkoa kuumeisesti (tällä kertaa kuvainnollisen kuumeisesti) palautustöitämme kotona, kyllä ne vähän paranivat, mutta eipä näilläkään käsialanäytteillä vielä Heian-kaudelta puolisoa löydettäisi. Juuri sopivasti tuon kalligrafian kurssin aiheena oli vielä se Heian-kausi. No, joka tapauksessa palautuspäivänä askartelimme tunnilla yhdenlaisen japanilaisen kirjasidonnan töihimme. Täytyy sanoa, että se oli yksi hauskimmista jutuista, mitä tähän mennessä ollaan millään tunnilla tehty.

Olisihan sitä omaa nimeäänkin voinut harjoitella kirjottamaan nätisti :D
Tuossa paperinpalassa (joka naamioi vielä nätimmästi kirjotetun opiskelijatunnuksen) on omatekemästä leimasimestani shiro 白

Amatsukase

Irohanihoheto

Harjoituksena sanoja: もや、てる、から、あけ、こめ、れと、おと、はら、ゆさ、うし、わか、つつ、みち、たき、なく、はな、そら、やま、ふね、けり、ひと、なし、よの、かし

寸松庵色紙stä pätkä

Koeviikon kunniaksi meidän piti vielä pitää puoliväliesitelmä stipendiä varten tehtävästä raportista. Tässä vaiheessa siis esitelmän voi korvata sanalla 'tutkimussuunnitelma'. Säädettiin siinä puoliin ja toisiin senseiden kanssa raporttien lähettelemisen kanssa, ja muutamia viime hetken korjailuitakin sain aikaiseksi. Osa tytöistä teki esitelmistään sen verran suuren numeron, että jännittivät niin paljon että alkoi jo ärsyttää sellainen. Mutta kaikilla meni loppujen lopuksi hyvin. Meillä oli kuuntelemassa meidän nikkenseiden lisäksi senseit, muutama yliopiston kansainvälisen osaston jamppa (eli ne jotka ovat tekemisissä vaihtareiden kanssa) sekä peräti yksi vieras. Tosin ensimmäisen esitelmän jälkeen alkoi vaikuttaa, että vieraamme oli jonkun sensein tuttu, ja pyydetty sinne varta vasten kysymään meiltä kysymyksiä. Toisen esitelmän jälkeen tämä mielikuva vahvistui (itse en tosin hänen kysymyksiinsä joutunut vastaamaan, mutta eipä se minua suuremmin haitannut).

 Kävin nyt torstaina vaihtariasioilla kansainvälisen jengin luona, niin yksi niistä jampoista tuli jututtamaan. Oli ilmeisesti ollut katsomassa vain esitelmäni. Keskusteltiin siinä vähän aikaa enkalaulajista (tai enimmäkseen Misora Hibarista) ja sitten minun pitikin lähteä. Hmm..:D

Mereca tuli käymään \o/. Olin jo suurimmaksi osaksi koelukuni tehnyt, niin asoboimme muutamana iltana Shinjukussa/Ikebukurossa, sekä kävimme tuliaisostoksilla Asakusassa vielä viimeisenä päivänä. Karaokessa tuli myös käytyä pariin kertaan <3

Tässäpä muutama potretti.

Mereca ja mangolimu

Kiivilimun onnellinen omistaja

Vaihteeksi okonomiyakia

Melonilimua ja mango-parfaitti

Tuulessa lepattavaa kultaista liekkiä sanotaan Kultaiseksi Kakaksi. Mistäköhän se johtuu..

Kaminarimon

Mereca ja etelän hetelmät

Pagoda

Pagoda ja pikkutorni

Posettamassa Ichikawa Danjûrôn patsaalla

Toinen posettaja

Pulua ei puolestaan kiinnostanut posettaminen pulupatsaalla

Käytiin kenkäkaupassakin, joskaan tämä kenkä ei kuulunut ostoksiimme

Kun koeviikkoni oli virallisesti ohi, niin nappasin heti seuraavana päivänä itselleni taas jostain flunssan. Onnea minulle. Hyvän kuumeenkin kerkesi pukata, joten hikikomoroin pari päivää huoneessani nukkumassa. Jouduin jättämään treenitkin välistä :(.Että köh köh vaan. Ostamani vedenkeitin tuli ainakin tarpeeseen!

Hänen nimensä on 'Samovar'

Minulla oli onneksi kuitenkin lohdukkeeksi vielä yksi raportti kirjoitettavana (siitä tuli harvinaisen selkeä pienessä flunssatokkurassa..) sekä kalligrafian teoriakoe odottamassa.. Seuraava vierailijanikin pyörähti Tokioon, mutta loppujen lopuksi kerkesimme tapaamaan vain parina päivänä.

Tosiaan. Sain tässä perjantaina viestin: 'kirjaston kilpikonnat ovat palanneet'
:D
Kävin itse tarkastamassa tilanteen visiitilläni kirjastossa. Siinähän yksi konnista pötkötteli tyytyväisen näköisenä kivellä. Oikeasti kiinnostaisi tietää, ovatko ne olleet 'jossain' hoidossa pari kuukautta, vai ovatko ne lymyilleet vain piilossa altaassaan..Asia kaipaa selvästi hieman tutkimista!

Uusi kännykkäkoruni <3

Nyt olisi enää yksi tunti odottamassa – läksyt lomaa varten.

En yhtään epäile, etteikö loma menisi nopeasti ilmankin.

Luumunkukat alkaa olla jo hyvässä vaiheessa~

Ume-posetus

Lisää umeja

Hyvää illanjatkoa~