Hengissä ollaan

Puuh.

Johan tässä on vierähtänyt edellisestä postauksesta.

Olen siis edelleen hengissä.

Yritän tällä kertaa tiivistää tekemiseni 'lyhyestä virsi kaunis' -metodilla. Tai ainakin vähemmän yksityiskohtaisesta.

Tässä vielä muutama kyydistä jäänyt kuva marraskuulta

Harajukun joulukuusi

Design-vaatteet muistuttaa erehdyttävästi baletin näytöspukuja.

Ei muuten tullu maistettua pumpukin-leipää

Okonomiyaki-illalliselta Linin, Dunjan, Nermeenin ja Mashin kanssa

Olen ollut viime aikoina kirjaimellisesti kädet kiinni kimonossa. Jostain syystä pari vuotta sitten valmiina Tôjin kirpparilta ostamani kimono ei ollut ihan minun kokoiselleni tehty, joten mietittiin sensein kanssa mitä sille voisi tehdä. Hihat olivat siis vähän liian lyhyet. Kävi ilmi, että saumoista saa jatkettua sitä viitisen senttiä, joten urakoin saumat auki sekä kimonosta että vuoresta ja ompelin ne takaisin yhteen. Siinä vaiheessa kun hiha oli irti, alkoi vähän pelottaa, että mitäköhän olen mennyt tekemään. Mutta kimono on taas kasassa. Pituutta siihen harmi vaan ei saanut, mutta ehkä se juuri ja juuri menee.

Kävimme pari viikkoa sitten myös ostamassa kimonolle kenkiä. Olimme Asakusassa zôri-kaupassa juuri vähän ennen sulkemisaikaa, mutta ottivat sisälle. Kaupassa sai itse valita pohjan ja remmit (minulla ei olisi ollut hajuakaan niiden japaninkielisestä nimestä, mutta muistin vihreästä kanjikirjasta kanjin, josta sensei kommentoi että 'kaikkein tärkein sana näissä esimerkkisanoissa ensimmäisenä: getan remmi' = hanao 鼻緒) jotka sitten kiinnitettiin paikalleen siinä asiakkaan katsoessa. Tämä asiakas oli hyvin kiinnostunut. Oli jännää katsoa mihin se pistetään ja mikä luukku kengästä aukeaa. Sensein zôri oli hajonnut, joten se korjattiin samalla. Istuimme siinä sitten parikymmentä minuuttia omistajarouvan jutellessa mukavia.

Niin totta

Ilmeeni, kun sain sievät zôrit. Ilmeeni myös, kun sain lähetyksen Suomesta.

Izaki-sensei järjesti minut myös tanssintutkijoiden seminaariin (en nyt keksinyt parempaakaan käännöstä sille) yhtenä viikonloppuna. Se on kahdesti vuodessa järjestettävä juttu, ja siellä on vaihtelevat aiheet. Tällä kertaa sattui mukana olemaan myös perinteisiä tansseja käsitteleviä luentoja, joten ajoitukseni oli siinä suhteessa loistava. Menin lauantain luennolle suoraan treeneistä, ja olin kiireen lisäksi vielä hämmentynyt siitä, missä minun pitää olla ja mitä tehdä päästäkseni sisään. Selvisin kuitenkin suuremmitta ongelmitta (tosin vastaanotto oli siiretty toiseen paikkaan) luentosaliin. Olin pikkuisen myöhässä, mutta sain jostain vielä paikan. Onneksi minun jälkeeni tuli muita mattimyöhäisiä kuuntelijoita, ettei tarvinut hävetä yksin. Furuido-sensei piti ensin luentoa Yamamura-koulukunnan kamigatamaista (geishat esim. tanssii sitä), sitten Yamamuran (itse) iemoto tanssi muutaman pätkän ja niiden väleissä oli aina haastattelu. Lopuksi oli workshop, jota olin odottanut kovasti. Meitä änki siihen pienelle lavalle parisenkymmentä tyyppiä, mahduimme kuitenkin. Olin ainoa valkoinen, mutta loppujen lopuksi minulla taisi olla eniten kokemusta, kun kaikki muut vaikuttivat olevan enemmän tai vähemmän modernin tanssin harrastajia :D.

Olin käsittänyt, että workshop olisi kestänyt kauemmin, mutta se oli jotain puolen tunnin päälle. Opettelimme noin kaksi minuuttia 'Yuugure'-nimisestä tanssista. Oli hauskaa kokeilla.

Sunnuntaina menin taas vain 'isoille luennoille' teemalla 'liike tanssissa': yksi japanilaisesta kansantanssista, yksi korealaisista pyhättötansseista, sekä Furuido-sensein luento, jossa pikaisesti käytiin läpi japanin hovitanssia (bugaku), nôta ja kabukia. Olisi voinut kestää pidempäänkin!

Varsinkin kun spottasin Furuido-sensein luentolistasta jo heti kättelyssä Fuji musumen. Kerkesin intoilla siitä ihan tarpeeksi.

Niin, ja sain kehuja Furuido-senseiltä workshopista, olin naama onnesta soikeana koko loppupäivän ^______^ oikeastaan vieläkin.

Tukanvärjäyspaketissa oli valmiiksi paikka, jossa voi säilyttää pulloa! Kätevää!

Pääsin viime perjantaina vähän aiemmin tunnilta, ja hermostuneena ainaiseen köhimiseen päätin käydä näyttämässä yskääni (miten sitä ikinä näytetäänkään) koulun lääkärille. Sain kolmipäiväisen setin lääkkeitä, ja pyynnön tulla uudestaan jos ei auta. Menin uudestaan tiistaina. Sain tällä kertaa eri merkkiset lääkkeet. En ollut ihan varma kuulinko oikein, kun lääkärisetä sanoi, että päivässä otetaan yhdeksän tabua. Öh. Sitten terkkaritäti antoi minulle kasan tabletteja. Taas kolmipäiväinen setti, yhdeksän päivässä. Katsoin tabujeni määrää huvittuneen epäuskoinen ilme naamallani sanoen 'hee' ja naureskelimme yhdessä lääkärisedän ja terkkaritädin kanssa. Minulla ei siis ollut muuta aavistusta lääkkeistä kuin että ne on yskänlääkkeitä :D. Äidin kanssa asiasta keskusteltua, selvisi että niissä on samaa ainetta mitä suomalaisissakin yskänlääkkeissä käytetään. Hillitsee yskänärsytystä. Ne on jopa vähän toimineetkin, ei ole yskittänyt niin paljon kuin aiemmin. \o/

Japanissa siis lääkkeet laitetaan erilliseen asiakkaalle annettavaan pussiin, jossa on ohjeet. Jos ei älyä kuunnella lääkkeen nimeä, tai sitä ei lue itse lääkelevyssä, ei oikein ole hajua mitä siinä on. Omissa levyissäni sentään lukee. Ihottumarasvani taas, piilarikoteloa muistuttavassa putelissa oli töräys voidetta, joten siitäpä helppo sitten selvittää mitä se oli.

Pieniä tabletteja pieneen yskään, eka setti

Toinen setti. HC-tabuni. HC siis Huscode ;)

Nyt pitäisi ruveta kohta suunnistamaan sänkyyn päin. Ajoissa tällä kertaa. Sunnuntaina pitää olla terävänä, kun meillä on pienimuotoinen esitys keskenämme. Pääsin jopa kaksi viikkoa sitten tanssini loppuun. Katsotaan mitä tapahtuu.

Se ei ollutkaan opas ahdisteluun..

Hauskaa illanjatkoa~

*M

Joulun kunniaksi Linin versio suomalaisen suklaan oikeaoppisesta markkinoinnista. Hieno tuote.

Lemonade vanhin voitehista

Köh

En ole viime aikoina kerennyt päivittelemään blogia, johtuen osaksi läksyjen määrästä, ja osaksi siitä, että silloin kun en ole läksyjä tehnyt olen puristanut itselleni sitruuna/mandariinimehua tai vaihtoehtoisesti keittänyt inkivääri-potionia.

Meillä oli koulusta vapaata perjantai 12. päivä, joten olin alunperin suunnitellut meneväni Kamakuraan&Enoshimaan Zuzan ja Magdan kanssa. Olin kyllä käynyt aiemmin Kamakurassa, mutta olin jo ikäänkuin päättänyt silti lähteä. Ainoa vain, että olin onnistunut rikkomaan kenkäni. Käsittämätöntä. Kangas revennyt. Joten pääasiassa siitä syystä (ja siitä että minun piti säästää rahaa :D ) peruin Kamakura-keikan, ja lähdin Linin ja Dunjan ostosreissulle. En muista mitä alunperin lähdimme etsimään Ikebukurosta, mutta emme löytäneet sitä kuitenkaan. Kävimme syömässä (jopa ihan halpaa) italialaista ruokaa ja me jatkoimme Linin kanssa Harajukuun missionamme löytää kengät ja mekko. Sovittelimme puolet yhden kenkäkaupan kengistä vain siksi, että ne olivat hassuja. Japanilaisten talvimallistossa on esimerkiksi avokkaita, joissa on karvareunus. Tai Crocseja, joissa on karvareunus. Tai Chewbaccan jalkoja muistuttavia saappaita. No mikäs siinä. Sieltä kaupasta ei tärpännyt. Tai monesta muustakaan. Käytännössä kiersimme kaikki paikan kenkäkaupat. Viimeisestä löytyi! Ylläri.
Mutta Linille emme löytäneet mekkoa. 

Yliopiston tanssiosaston Izaki-sensei sanoi tavatessamme pari viikkoa sitten, että voisin kuulemma mennä jatko-opiskelijoiden tunnille kuunteluoppilaaksi tanssiaiheisten lopputöiden tunnille. No mikäs siinä, mutta jouduin odottamaan viime viikkoon. Onnistuin kuitenkin vilustuttamaan itseni. Tai en oikeastaan edes pahasti, sen verran kuitenkin, että flunssa oli monta päivää alkamassa (olisi mieluummin alkanut kunnolla). Tulin torstaina neljättä päivää flunssastellessani siihen tulokseen, että normaalilla sairastelutyylilläni olen kipeänä koko loppuvuoden, joten päätin pitää rauhallisen kotipäivän. Laitoin Mizukuchi-senseille viestiä, saisinko olla pois tunnilta. Tein kuitenkin pienen ekskursion ulos, uskaltauduin apteekkiin. Olen sen verran kuullut juttuja, ettei ihan mitä tahansa kannata ottaa sieltä, joten kyselin varovasti mitäköhän voisin ottaa. Sain Bafucinin tapaisia kurkkua desinfioivia tabletteja, sekä jotain mystistä nestettä alkavaan flunssaan. Mystinen neste paljastui vitaminoiduksi porkkana/piispanhattu(?)-tiivisteeksi. En tiedä miten se tehosi, mutta ei siitä ainakaan pahentunut olotila. Kävin myös ostamassa pari sitruunaa, inkivääriä ja hunajaa. En sentään kokeillut kopauttaa kantoja kolmesti yhteen, pyörähtää myötäpäivään sekä hypätä yhdellä jalalla flunssan torjumiseksi.

Perjantaina piti kuitenkin mennä tutustumaan koululla vain tämän lukukauden olevaan Furuido-senseihin ja kysyä voisinko mennä sinne jatko-opiskelijoiden tunnille. Olin sopinut Izaki-sensein kanssa, että menen sinne, mutta en ollut ihan varma pitikö Izaki-sensein tulla myös esittelemään minut. No, Izaki-sensei ei ollut työhuoneessaan, joten odotin ulkopuolella. Tunnin piti olla viereisessä huoneessa, mutta se oli kahden ihmisen kokoinen kaappi, ja jonkun sedän ilmestyttyä sinne kysyin että missähän minä olen. Minut ohjattiin muutaman luokan päähän, ja sitten Furuido-sensei ilmestyikin. En tiennyt mitä sanon, koska en ollut varma oliko Izaki-sensei kerinnyt kertoa että joku länkkäri tulee sinne. No esiteltyäni itseni, sensei sanoi kuulleensa jutusta, ja sain tulla kuunteluoppilaaksi.
Muut (neljä) olivat lukeneet tekstikirjastaan pätkän, ja minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta missä mennään. Jossain vaiheessa sain ahaa-elämyksen, että ollaan käymässä niitä juttuja, mitä käytiin Zeamin tanssija-ideaaleista läpi näyttämötaidekurssilla Fkfllä. Sen jälkeen tunti meni vähän vähemmän angsteissa, varsinkin kun kaikki keskustelivat nihonbuyôsta ja baletista koko ajan. Jeh <3
Tein tuossa eilen nikkensei-raporttia varten tehtävää, ja ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun huomasin, että yksi käyttämistäni kirjoista on Furuido-sensein kirjoittama.

Kävimme Dunjan kanssa etsimässä jonkinlaisia vaatteita Linin lauantaisia synttäreitä varten, ja jatkoimme synttärilahjaostoksille. Lauantaina kipaisin treeneissä. Kävelin ekaa kertaa keikoballe. Olin kuvitellut matkan kestävän vähän kauemmin, joten olin paikalla puolisen tuntia liian aikaisin. Onneksi minulla ei ollut kiirettä.
Juttelin sensein kanssa, että menen kemuihin, ja joudun joko tulemaan ennen kahtaatoista takaisin (eli kerkeäisin vanheta kemuissa reilun tunnin..) tai jäisimme koko yöksi odottamaan, että portit aukeavat taas kuudelta. Sensei vain nauroi, että pistä lämpimästi päälle :D.
Sovimme tyttöjen kanssa, että katsotaan paikan päällä, lähdetäänkö aikaisin vai myöhään, mutta loppujen lopuksi kävi niin, että jäimme allnighteriksi. Menimme edeltä Roppongille junalla, kun muut jäivät vielä odottamaan osan töistä pääsyä Ikebukuroon (josta he aikoivat mennä taksilla). Ebisuun päästyämme olimme vaihtamassa junaa, kun joku tuli sanomaan että vaihtojunat eivät kulje enää. No pyh. Jouduimme lopulta ottamaan sen taksin sitten. Tosin olimme vain kahden aseman päässä, joten ei suurta vahinkoa budjettiin.
Ilta meni itse asiassa aika nopeasti, lähdimme siinä viiden aikaan tallustelemaan kohti asemaa, ja puoli kuuden junaan kerittyämme olimme kotona puoli seitsemältä. En kuitenkaan selvinnyt tukanpesuineni ja haahuiluineni nukkumaan ennen kahdeksaa, joten 'yö'unet jäivät hieman vähäisiksi.

Täytyy kyllä sanoa, että jouduin ehkä omituisimman iskurepliikin kohteeksi, mihin ikinä itse olen joutunut.
Kyseinen länkkärijamppa oli hetkeä aiemmin kysynyt, mistä Dunja on kotoisin, ja saatuaan vastauksen 'Kroatiasta' alkanut puhua venäjää Dunjalle. Kroatia, venäjä - sama asia.
Sama jamppa tuli siis juttelemaan minulle. Keskustelu eteni kaikessa kokonaisuudessaan näin:
Jamppa: 'Mistä olet kotoisin'
Minä: 'Suomesta'
J: 'Oletko hyvä heittämään keihästä'
M: 'Öö-mitä'
J: 'Suomalaisethan on hyviä keihäänheittäjiä'
M: 'Jaa, no minä en kyllä ole..'
J: *epätoivoisella äänellä* 'Olet nätti'

Vai että sellasta..

Sunnuntaina menin treenaamaan. Onneksi en ollut huutanut ääntäni käheäksi, joten pyytelin vähän aikaa anteeksi että kuulostan tavallista oudommalta. Treenit menivät kuitenkin ihan hyvin. Sain senseiltä pussillisen mandariineja läksiäisiksi.
Onnistuin myös lataamaan kuukausilippuni automaatilla itse! Mainitsemisen arvoinen suoritus :D
Tämän jälkeen kaunis ääneni alkoi vähitellen muuttua yskäksi. Onneksi yskäni eivät koskaan ole muuttuneet ikuisuusyskiksi, joten tässä mietin uskaltaisinko käydä hakemassa yskänlääkettä..

Eilen kävin sensein kanssa kimono-ostoksilla~ <3
Olimme sopineet jo aiemmin, että mennään jonain sopivana hetkenä, ja kun eilen pamahti vielä kansallinen vapaapäivä, se oli siinä. Joten puoliltapäivin kipaisin Ginzaan, ja kävimme etsimässä aluskimonoa ja kenkiä. Tosin kengät jäivät myöhemmäksi. Mikähän-sen-paikan-nimi-oli -tavaratalossa joku setä tuli sanomaan, että kun nyt olette täällä, niin tulkaa katsomaan Genji monogatari -obeja. Olimme, että hoo? ja menimme pieneen näyttelyhuoneeseen. Ensimmäisenä oli oikealla kullalla kudottu (käytetäänkö siitä sanaa 'kutoa'?) obi (=vyö). Se ei kuulemma muuta väriä ajan kuluessa, koska se on kultaa. Pikku näyttely oli omistettu obien tekijälle, joka muutama vuosi sitten oli poistunut tästä maailmasta 105-vuotiaana.
Näimme lisäksi kaksi muuta Genji-kuvitteista sekä pienen tekstipätkän sisältänyttä obia. Whoa. Kuulemma yhden niistä tekemiseen oli mennyt 37 vuotta. Olimme siinä vaiheessa vähän huulet pyöreänä. Eivät olleet myynnissä, enkä uskaltaisi edes kuvitella hintaa niille, sen verran hienoja olivat.
Jatkoimme sitten treeneihin, jonka jälkeen lähdin Chie-sanin kanssa takaisin Ikebukuroa kohti.

Tänään hyppytunnilla lähdin seuraksi Ikebukuroon metsästämään kadonnutta esinettä, joten muutama lost&found -toimisto tuli tutuksi. Harmiksi tätä esinettä ei löytynyt. Löysimme kuitenkin Linin kanssa porkkanakakku-donitsit! *____* Dunjan jutellessa aseman setien kanssa, mussutimme onnellisena donitsejamme.
Nikkenseiden tunnilta päästyämme, olimme palaamassa Magdan ja Dunjan kanssa Ooyamaan, kun kuulutettiin, että Tôbu-Tôjôlla on tapahtunut onnettomuus, ja junat on myöhässä. Kävimme kahvilla (emme jaksaneet syödä vielä silloin, ja eräässä paikassa oli vielä tarjouksessa syö niin paljon kuin jaksat) ja palasimme asemalle, mutta siellä jaettiin edelleen lippuja korvaaviin yhteyksiin busseihin. Menimme etsimään bussipysäkkejä 8 ja 9, mutta jostain syystä niitä ei ollut merkitty pysäkkikarttaan. Sen piti olla itäisellä uloskäynnillä, mutta emme löytäneet. Siispä kysäisin poliisiboksista. Löysimme kuin löysimmekin bussiin lopulta (varmistettuani meneekö se varmasti joko kaupungintalolle tai 'Ooyamaan') mutta emmepä olleet ajatelleet, että siihen aikaan on ehkä paras ruuhka-aika. Joten tuon 4km matkan tekemiseen menikin sitten mukavasti melkein tunti. Eli kannattaa siis jatkossakin käyttää junia. Olisimme siinä ajassa kerinneet käydä syömässä tabehôdait ja palata asemalle, jolloin junat olisivat kulkeneetkin jopa. No, bussi 1 - me 0.

Ajattelin laittaa tähän muutaman kuvan, mutta nyt yskittää sen verran, että ei pysty. Skippaan tämänkin kerran siis ja kokeilen auttaisiko sitruunamehu. Öitä~


*M

Ps. Pari tuntia sitten tärisi tuoli taas o_O Maanjäristys!

Kukkia, kipeitä reisiä, kanjeja, mustetta, odottamattomia yhteydenottoja, neuloja

Jou.

Kävin lauantaina Sôgetsun ikebana-näyttelyssä Shinbashin Takashimaya-tavaratalossa.
Erinäisten sattumien johdosta (joihin sisältyy hyvin kiinteästi Elomaa-sensei <3 ) olin saanut liput. Lauantaina oli vielä 'vapaapäivä' tanssitunnilta, joten käytin tilaisuuden hyväksi ja suunnistin metrolla Tokion asemalle, josta ihmeekseni löysin ensi yrittämällä kyseisen tavaratalon.
Ikebanastahan minulla ei oikeastaan ole minkäänlaista kokemusta kuvien ja muutaman videon lisäksi, joten en oikein tiennyt mitä odottaa, varsinkaan vähän moderneimmista teoksista (olenhan tunnettu modernieksperttiydestäni), mutta loppujen lopuksi viihdyin näyttelyssä hyvin. Huomasin paikan päällä unohtaneeni kameran onnistuneesti pöydälle, mutta sain kännykällä napsittua muutaman kuvan (taisivat olla jopa parempia kuin mitä vanhahkolla kamerallani olisi tulleet). Pitäisi vain nyt saada ne siirrettyä koneelle :D
Eli kuvia tulossa luultavasti vähän myöhemmin, jos onnistun tekniikan ihmelapsena tässä suuressa missiossani.
Istuttiin sitten illalla (ja vielä vähän myöhemmin illalla) Linin kanssa alakerrassa puhumassa älykkäitä. Jossain vaiheessa jutut rupesivat taas menemään niin kehittäviksi, että oli pakko lähteä takaisin huoneisiimme.

Sunnuntaina kävin treenaamassa vaihteeksi, ja päästiin tanssissa vähän eteenpäinkin jopa. Kana-chan oli tulossa vasta vähän myöhemmin, joten Motegi-sanin harjoituksen katsottuani sensei pyysi Motegi-sanin pudottamaan minut matkallaan asemalle. Tällä kertaa näin.
Näköjään ainakin onnistuin tekemään jotain oikein, sen verran täytyi kärvistellä portaita kulkiessa tai istuessa.

Maanantaisen kanji-tentin takia suurin osa viikonlopusta meni mailitse lähetettävien ja maanantaisten läksyjen sekä kanjien parissa (Mizukuchi-sensein takaisintulon kunniaksi). Kaikki muut läksyt kasaantuivat alkuviikolle, joten alkuviikosta kaikista jännintä oli ehkä se, että onnistuin tekemään liikaa mustetta itselleni kalligrafiatunnilla..

Paitsi että tosiaan, sain maanantaina yhtäkkiä mailia Tukholman Matsui-senseiltä, joka ehdotti tutustumista tanssiosaston Izaki-senseihin (joka pienen selvittelyn jälkeen pitää näköjän modernin tanssin tunteja yms.). Putosin taas vähän puusta. Asiaa ei auttanut, kun sensei kertoi tavanneensa meidän Sasaki-senseimme Helsingissä tässä pari viikkoa sitten. Itsellänihän ei ole edes Sasaki-sensein tunteja (paitsi että tänään selvisi, että Sasaki-sensei näköjään on mukana Kagami-sensein tunneilla :D. Havainnointikyky taas huipussaan ollut näemmä..). Minulle jäi vähän epäselväksi, miten Sasaki-sensei liittyi tähän kuvioon, mutta mailasin Mizukuchi-senseille kysyäkseni mistä ihmeestä oikein saan Izaki-sensein yhteystiedot kun yliopiston sivuilla niitä ei ole. No Mizukuchi-sensei kertoi, ettei koskaan ole tavannut tätä 'kuuluisaa senseitä', mutta hän voisi välittää Kagami-senseille pyynnön, että esittelisi meidät. Kagami-sensein vastauksen tultua meitä olikin siinä ketjussa jo minun lisäkseni Mizukuchi-sensei, Kagami-sensei ja vielä Sasaki-sensei :D ja takapiruna Matsui-sensei.
Kagami-sensei sanoi juttelevansa opettajienkokouksessa asiasta.
Puuh.

Tänään puolestaan oli erityisen jännä päivä: vaihtarien terveystarkastus. Arvoin koko aamupäivän menenkö vai enkö, koska se ei ollut lopulta edes pakollinen, mutta aikani jahkailtuani tulin tulokseen, että menen nyt sitten 'huvin vuoksi'.
Ainoat etukäteen saamamme ohjeet koskivat (keuhko)röntgeniä: keuhkoröntgenin voi tehdä vaaleassa kuvattomassa paidassa. Tämä herätti vähän hämmästystä ainakin niiden meistä keskuudessa, jotka ovat tottuneet käymään keuhkokuvissa yläosattomissa. Ihmetystä herätti myös se, ettei kukaan puhunut kuppiinpissimistestiin tai veritestiin valmistautuessa esim. syömättömyydestä, mutta eipä se hirveästi haitannut varsinkaan iltapäivän tarkastukseen menijöitä :D.
Me nikkenseithän olemme joka tapauksessa joutuneet käymään stipendiä varten lääkärintarkastuksessa, johon sisältyi keuhkokuva. Eiköhän tässä puolen vuoden aikana ole tullut käytyä sen verran, että eipähän tarvi vähään aikaan mennä kuvattavaksi enää. Toivottavasti.

Ilmottautumisen jälkeen röntgen 'röntgenautossa'. Sellaisessa asuntoauton kokoisessa autossa :D Olin etukäteen vähän miettinyt kuka siellä oikein kuvaa puolialastomia tyttöjä, meidän koululääkärimme irstahtavannäköinen (onpa hieno sana) mies-senseimmekö, mutta olin tullut tulokseen, ettei se nyt vain käy. Ja olinkin oikeassa, tällä kertaa.

Olin sen verran pitkä koroissani, joten jouduin hieman kyykistelemään kuvattaessa, mutta pääsin sieltä nopeasti jonottamaan pissikuppia. Itse odottelu ei edennyt mitenkään nopeasti, kun käytössä oli vain kaksi vessaa, joten odottelimme mukit kädessä sievässä jonossa. Selvisin kuitenkin suht nopeasti seuraavalle pisteelle.
Tutkimushuone oli täynnä naisia, ja sinne oli ilmeisesti tutkimusta varten hankittu erikseen jostain läjä senseitä. Ja juuri kun olin aamulla päässyt vitsailemasta, että meillä ei edes ole koululla komeaa senseitä vaan irstahtavannäköinen sensei-setä, jostain pölähti paikalle myös jopa vähän vähemmän irstahtavannäköinen ja vähän enemmän komeannäköinen mies-sensei!

Ennen mittausta piti täyttää kaavakkeeseen tietoja tyyliin 'onko sinulla munuaistautia/diabetestä/yms', ja meillä oli käytössä jopa englanninkielinen lunttilappu. Olin kuullut Zuzalta etukäteen, että pituuden mittaaminen tapahtuu mittauslaitteessa automaattisesti, joten (komea) sensei ei siirräkään sitä mittaa pään kohdalle, vaan se mittaosa liikkuu automaattisesti. Kuulemma siinä vaiheessa, kun mitta osuu päähän *pon* kaikki säikähtävät ja kumartuvat automaattisesti. Varmasti hyviä ja luotettavia mittaustuloksia tulee.
No, kiitos Zuzan, osasin varautua tähän. Ilmeeni tosin oli varmaan näkemisen arvoinen odottaessani päähäntaputusta.

Odotin vuoroani näkötestiin, ja yksi senseistä tuli kyselemään minulta käytänkö jotain lääkkeitä yms. Kysyi myös käytänkö piilareita tai olenko käynyt aiemmin näkötestissä, josta hämmennyin hieman (varsinkin kun meidän piti edelleen stipendiä varten tehdä kaikki samat testit puoli vuotta sitten, mutta eipä niillä lääkärintodistuksilla kai koulun kanssa enää mitään tekemistä ole).  No pääsin sitten testiä tekemään, ja sen jälkeen kun sensei oli varmistanut, ymmärränkö mitä minun pitää tehdä, jouduin katselemaan mikroskoopintapaisesta jutusta kuvioita. Meillähän Suomessa käytetään E-kuvioita, täällä pitää sanoa mihin suuntaan ympyrässä oleva kolo osoittaa. En ole ihan varma oliko ensimmäisessä setissä vasen silmä tuherrettuna (ihan hyvä mennä näkötestiin ja olla näkemättä tuhrua :DD), mutta toisella kerralla oikea silmä ainakin oli handicapped. Joka tapauksessa kaikki oli oikein, ja sensei vielä tarkisti 'eihän sinulla ole piilareita'..:D

Sitten verenpaine. Taas kysyttiin, onko minulta mitattu aiemmin verenpainetta. Olin edelleen vähän hämmentyneesti 'joo...'. En erityisemmin välitä verenpaineen mittauksesta, ahdistaa se laitteen täyttyminen. No sensei laittoi sen koneen käyntiin, ja sitten sanoi, että odota hetki, ja kävi viereisen pöydän luona. Jäin itse istumaan hieman angstikkaasti jänisilmeeseen jähmettyen siihen ja voin kuvitella miten paine nousi siinä vaiheessa kun jäin yksin siihen pumpun ollessa päällä. (Kaikesta huolimatta laite pysähtyi oikeaan kohtaan automaattisesti ja arvot olivat jopa ihan normaalit)

Sydänäänten kuuntelu seuraavaksi takahuoneessa. Tässä vaiheessa selvisi, että etunimeni on esitäytetty kaavakkeeseen väärin. En kuollaksenikaan muista mikä se oli, mutta jotain yhtä omaperäistä kuin 'Mizaji'. Sentään täyttävät ne oppilasrekisterilistasta, ja tähän mennessä ongelmia ei ole ollut..:D Mistä sen repäisivätkään. No sensei korjasi nimen paperiin ja jatkoin matkaani verinäytteeseen.

Odotin vähän aikaa siinä, ja katselin kun yhdelle tytölle oli tullut pistämisestä punainen läiskä kyynärtaipeeseensa ja miten laastari ei pysynyt siinä päällä, sekä muiden siinä skitsotessa omista laastareistaan, aloin itsekin olla 'jahas..'-mielentilassa.
Varmistettuani, että putelit ja numerotunnukseni vastaavat toisiaan, jouduin puristamaan käteni nyrkkiin peukalo sisäpuolella, ja pitämään asennon verta purkitettaessa. Käden nyrkissä puristaminen ei auttanut yhtään pienoista 'yäh'-olotilaa, joten katsoin muualle sen aikaa (paitsi sivusilmällä näin miten verta meni vauhdilla puteliin ja olin että 'ei saatana..'). Toimituksen ollessa lopuillaan, sensei rupesi kyselemään että ymmärränkö sensein puhetta (öh??). Vastasin tällä kertaa vähän enemmän kuin hämmentyneesti 'joo-o...', ja pari kertaa sensein varmistettua ymmärränkö '5 minuuttia' ja 'katso kellosta 5 minuuttia' ja vastattuani useamman kerran 'joo-o..', sensei otti neulan pois ja laittoi minulle odottamisen ajaksi jonkun kiristyssiteen tapaisen. No muut joutuivat itse painamaan lappua pistokohtaansa, joten mietin hieman angstikkaasti, miksi minulla se 'kiristysside' on..
Päivän havaintona huomasin, että minun suoneni näkyivät vallan mainiosti aasialaisiin verrattuna, varsinkin kun eksoottisen rusketukseni lisäksi suonet näkyvät suoraan tuossa pinnalla ilman suurempaa yrittämistäkään.
No, 5 minuuttia meni aika nopeasti, ja sitten ( - suureksi harmikseni - komea) sensei tuli ottamaan 'kiristyssiteeni' pois ja laittamaan laastarin. Laastari oli kyllä jotenkin sympaattisen huvittava, sellaisen pikku reiän takia sellainen pikku laastari.

Näihin kaikkiin oli jotenkin onnistunut kulumaan tunti, ja olin muutaman minuutin myöhässä tunnilta. Olin kuitenkin pyytänyt Dunjaa sanomaan, että jos minulla kestää niin kertoisi missä olen. No eivät olleet kerinneet aloittaa kunnolla vielä, joten muutaman kerran pahoiteltuani istuin alas ja tunti pääsi vauhtiin.

En nyt tiedä oliko tuo niin suurta huvia niinkuin sanoin meneväni 'huvin vuoksi' tutkimukseen, mutta hauskalla tavalla se oli hämmentävää. Joten ihan mukavaksi kokemukseksihan tuota voisi sanoa.

Eiköhän tästä olisi aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä~
*M

Vainoharhanen viikko

Otsikkonsa mukaisesti, tämä viikko on ollut vähän kummallinen.
'Pelottavan taifuunin' jälkeen sää on ollut loistava, mutta muuten tässä sitten onkin tapahtunut kaikenlaista.

Parvekkeeltani vasemmalle. Matala pyöreäseinäinen rakennus on aula.

Parvekkeelta oikealle. Hassusti leikattu puu kuvassa ja joku liikuntasali.

Maanantaina oli siis viimeinen vapaa maanantai, koska Mizukuchi-sensei tulee takaisin ensi viikolla.
Nukuin jopa vähän myöhempään kuin tavallisesti, ja sitten lähdin näköjään-jokamaanantaiselle
 postikeikalleni sekä ruokaostoksille. Jengi oli hengaamassa aulassa takaisin tullessani, joten se siitä siivoussuunnitelmasta - jäin istumaan siihen rupattelemaan joksikin aikaa. Loppuillan tein läksyjä, ja suunnittelin meneväni aikaisin nukkumaan, mutta meninkin sitten vielä yhdeltä alas istumaan Linin kanssa. Juttelimme (tai lähinnä nauroimme) kaikesta vähän vähemmän älykkäästä jonkun tunnin verran ja poistuimme sitten huoneisiimme.

Tiistaina jopa siivosin ennen kouluun lähtöä. Sain tenkokuni (leimasimen) valmiiksi kalligrafiatunnilla, olikin viimeinen tunti jolloin sitä tehtiin. Eli tenkoku on sellainen kivileimasin, johon kaiverretaan oma nimi tai joku merkki josta tykkää tms. ja sitten signeerataan sillä juttuja.
Koulusta päästyäni kävin ostamassa valmisruokaa kaupasta ja suunnittelin ottavani rennosti keskiviikkoisen kansallisen vapaapäivän (Bunka no hi) kunniaksi ja syöväni päivälliseni heti huoneeseen päästyäni. No eipä käynyt niin. Laitoin valot päälle ja heitin laukun sängylle, niin näin kun jokin musta juttu liikkui seinällä. Jes, hämähäkki. Eikä mikään maailman pienin (epäilen että se on se sama joka kiipes maanantaina aulan seinällä). Tässä vaiheessa mieleeni tuli perinteinen lasi-paperi -kikka, mutta koska minulla ei ollut lasia vaan pelkkä muki (josta ei näy läpi), jänisilmeen ja muutaman vähän vähemmän kauniin sanan siivittämänä leikkasin nopeasti pullon auki ja suunnittelin se aseenani heittäväni hämiksen ulos, koska en kuitenkaan halunnut tappaa sitä. No, hämis oli vikkelä, ja kaikki se rohkeus, mitä minulla siihen oli alunperinkään ollut, katosi ja jäin vain tuijottamaan sitä. Odotin sopivaa hetkeä jolloin se olisi sopivassa paikassa, jotta voisin nakittaa sen pulloni alle, mutta koska pulloa oli vaikea leikata tasaisesti, ei todellakaan kiinnostanut säätää hämiksen kanssa, jos se änkeäisi itsensä ulos sieltä paperin ja pullon epätasaisen reunan välistä. No karvajalka selvästi luki ajatukseni, koska kiipesi hyllylle, enkä minä sitä sieltä pois saanut. Tässä vaiheessa kävi ilmi että hämis osaa hyppiä. Sain pienen sydärin kun loikkasi hyllyltä verhotankoon ja sitten takaisin.
Tuijotin tästä eteenpäin sitä tiiviisti ja suunnittelin läimääväni sen irtonaisen seinän levyn väliin, kun hämis kipitti sinne päin. Kiersi sen, perhana. Tästä innostuneena hämis siirtyi kattoon, josta en ihan varmasti rupea ottamaan sitä pois, sillä jos homma kusahtaa, hämis putoaa suoraan päälle.
Lopputulos: hämis kiersi huoneen tunnissa ympäri ja ilmastoinnin kohdalle jäi pötköttelemään (ja vaikka olin kiroillut ja pyydellyt, ei suostunut edes ovesta tai ikkunasta poistumaan). Katsoin sekunnin muualle ja sitten se oli hävinnyt. Hyppäsi joko maahan katosta, tai sitten siihen ilmastoinnin päälle ja siitä taakse. No enpä nähnyt kyseistä elukkaa enää sinä iltana, vaikka vainoharhaisesti pälyilinkin ilmastointia aina viiden sekunnin välein. Kuulin myöhemmin illalla, että hiuslakka olisi toiminut myrkkynä, viimeinen epätoivoinen kikka. No ei se enää auttanut kun ei näkynyt uhriakaan.

Keskiviikoksi olimme sopineet treenit, joten tein vähän läksyjä aamupäivällä ja valmistauduin lähtemään. Olin jo lähdössä kun huomasin hämähäkin sängynpäädyssä. Tässä vaiheessa meni hermot, jos se päivälläkin tykkää pyöriä sängyssä niin miksei öisinkin, ja panikoin jo pelkästä ajatuksesta herääväni hämiksen kanssa samasta sängystä. Evakuoin kiireesti pöllöni ja laamani pöydälle, otin hiuslakkapurkin ja rupesin suihkimaan. Yllätyksekseni hämähäkki lähti karkuun erittäin vikkelästi (yllätys lähinnä siksi, ettei sille käynyt mitään) ja vaikka suihkutin tauotta lakkaa, se hyppi ja kipitti menemään, ja lopulta hyppäsi/putosi sängyn ja seinän väliin. Yritin vielä nähdä sitä, mutta koska tuota sänkyä ei saa edes siirrettyä, ei auttanut. Tässä kaikessa meni siis suunnilleen puoli minuuttia.
En voinut tehdä enää suurempaa etsintää, koska minun oli mentävä asemalle. Myöhästyin jopa junasta hämiksen takia. Auts. Tosin kaikeksi onneksi kerkesin juuri ja juuri vaihtojunaan, sitä ei edes näytetty enää taululla mutta spottasin sen laiturilla ja juoksin ekasta ovesta sisään. Puuh. En itse asiassa ole vielä löytänyt hämistä. En tiedä mitä sille kävi. Kuoliko vai pyörtyikö vai kyttääkö jossain ja odottaa sopivaa hetkeä. En todellakaan välittäisi tavata enää uudestaan.

En käsitä miksei hämähäkkien tilalta huoneeseen voi ängetä pieniä kilpikonnia. Voisin uhrautua ihan hyvin Suuremman Hyvän puolesta jos kilpikonnainvaasio tapahtuisi.

Lämmittelemässä kivellä <3

Turtle piles are the best piles <3

Suunnittelin myös metsästäväni gekon itselleni jostain. Söisi hämikset. Tai jospa vain salakuljettaisin kirjaston kilpparit tänne huoneeseen. *snap*

Aloitettiin keikossa uusi tanssi. Tosin tunti jäi vähän lyhyeksi, kun katsottiin ensin sensein esitystä videolta.
Chie-senpai tuli jälkeeni tunnille, ja hänellekin piti miettiä uutta ohjelmistoa. Sensei sanoi, että tällä kertaa se voisi olla joku vähän lyhyempi, johon 'ai sellanen 10-minuuttinen?' ja vastauksena: 'eeei, se on liian lyhyt. Ainakin 15 minuuttia' :D
(itse asiassa tanssi, joka valittiin, on kivalta vaikuttava 'Ayame' ja kestää 'vain' 12 min)

Tuossa puolisentoista viikkoa sitten löysin mystisen jutun kyljestäni. Yhdeksän punaista läikkää ringissä. Mietin, että se on varmaan jostain vaatteen pesulapusta (jonka olen unohtanut leikata), ja koska en voinut asialle mitään, laitoin rasvaa ja annoin olla. Joku aika sen jälkeen punaisista läikistä oli kehkeytynyt osasta finnejä muistuttavia, ja osasta vesirakkuloita muistuttavia.  Ajattelin edelleen katsoa häviäisivätkö, kun vähän aikaa odotan, mutta lopulta hermostuin patteihini, jotka olivat siis tällä välin lisääntyneet 23:en, ja olivat kaikki jopa rakkulan näköisiä. Ei siinä edelleenkään mitään jos se olisi ollut vain se, mutta koska en edes ole allerginen millekään, plus että ekalla viikolla oli kyynärtaipeet punasina, ajattelin varmuuden vuoksi käydä näyttämässä sitä paremmin asiaa tunteville.

Kuva maanantailta. Pari päivää se on ollut sen verran disgusting ettei kiinnosta hirveästi kuvata :D

Joten torstaina ennen tuntia suunnistin koulun terkkarille (keskiviikkona siis oli kansallinen vapaapäivä = lääkäri ei paikalla). Jouduin ensikertalaisena täyttämään potilastietokaavakkeen, ja siinä vaiheessa oli pakko laittaa tekstari Magdalle, että sanoo senseille, että saatan hieman myöhästyä. Pääsin sitten näyttämään Mystistä Ihottumaani lääkärille (sensei vaikuttaa ihan mukavalta, mutta näyttää vähän sellaiselta irstaalta sedältä, tyttökoulussa..). Sain Mystiseen Ihottumaani Mystistä Rasvaa (josta rakkulat saattavat kuulemma myös pahentuakin ^^" :D ), ja hillittömänkokoisen sidetaitoksen siihen päälle, joten kiiruhdin tunnille onnellisena. Olin pari minuuttia myöhässä, joten tähän mennessä tahrattomaan rekisteriini tuli pieni kolhaisu.

Oikeastaan loppu-torstai ja tämä päivä ovat menneet mukavasti läksyjen parissa.
Tänään N1-tunnilla kilpailtiin, kenen ryhmä täyttää ensimmäisenä sanonnat dialogeihin. Jostain syystä tunnilla mentiin tosi nopeasti kaikki jutut läpi, joten kahlattuamme neljä monistenivaskaa läpi, otimme yhden vanhan nivaskan esille ja olimme juuri aloittamassa sen, kun sensei sanoi 'äh, ei jakseta käydä tätä. Pelataan mieluummin taas. Sananselityspeliä' joten keksittiin viimeiset 15min ryhmissä jotain tunnettuja japanilaisia asioita/sanoja, jotka selitetään muille.
Meidän ryhmä voitti \o/
Tosin miten vaikeaa voi olla esim. arvata 'Animehahmo, keltainen..'
Hmm no jos vaikka Pikachu..

Olin pari tuntia tässä tehnyt kouluhommia (välillä ehkä hieman aiheesta liveten), kun yhtäkkiä tuoli rupesi taas tärisemään. Tällä kertaa tajusin vähän nopeammin, että heei, maanjäristys! Se oli vähän voimakkaampi (tuo oli reipas neljä) kuin viimeksi, ja kesti vähän kauemmin. Tosin tulin tulokseen, että jos iso järistys iskee, tuo hylly kaatuu ensimmäisenä. Täytyy varmaan nuo vähäiset kirjat siirtää alemmalle hyllylle, ettei käy huonosti niiden kanssa.

Muutama random juttu sitten.
Kävin ostamassa silmämeikinpoistoainetta, joten vedenkestävälle meikille sopivaa putsaria etsiessäni satuin katsomaan aika montaa purnukkaa. Mistä ihmeestä ne oikein repii niitä tuotteiden nimiä?
Yhtä tuotetta valmistaa firma nimeltä 'Mandom'.
Löysin putsarisarjan nimeltä 'TISS' ja -oma suosikkini- 'Perfect Whip'. Näistä valitettavasti ei löytynyt sitä mitä hain, joten mukaani tarttui vain tavallisenniminen putsi. Harmi. Mutta ainakin se 'suojelee kallisarvoisia ripsiäni'.
Ostin myös tuohon mystisen ihottumani päälle sidetaitoksia 'One touch pad'. Siinähän ei mitään nyt ihmeellistä ole, mutta miten tämä liittyy mihinkään..

Island dressing - hetkinen..

Hyvää yötä!
*M

Halloween tuli ja meni

Heipä hei.

Sujui hyvin perjantai-iltana. Jätin tosiaan verisen mekkoni tuohon hylly-henkariviritelmälle kuivumaan, ja mietin taktiikkaa etten saa sydäriä jos herään keskellä yötä ja luulen että itse Kauna seisoo sänkyni vieressä.. Jätin tuohon 'eteiseen' pikkuvalon päälle ja kävin jo pötköttämään, mutta katsoin paremmaksi virittää mekkoni kaapin avonaisten ovien väliin (jotta se kuivaa), ja varmuuden vuoksi vielä käänsin allaskaapin peilin pois siitä. Näin vältyin vahingossakaan näkemästä sitä edes yöllisellä vessareissullakaan :D Että onnea vaan minulle.

Eipä ollut veri kuivaa vielä aamusella (jos sitä aikaa päivästä voi kutsua aamuseksi). Ratkaisin asian hankalasti ja painelin ylimääräisiä veriä pois, jotta kuivaisi paremmin. Kokeilin myös vanhaa hiuslakkakikkaa. Auttoi asiaa jossain määrin. Varustin itselleni mukaan kuitenkin loput lakanakankaastani, jotta voin istua sen päällä etten sotke tuoleja (ja siitä edelleen muiden vaatteita jos käyttävät samaa tuolia..).
Odoteltiin tuossa iltapäivällä jo kovasti taifuunia tulevaksi, ja viiden aikaan satoi ja tuuli ihan kiitettävästi, joten suurin osa meistä kemuihin lähtijöistä angstasi feisbuukissa. Itse varustauduin ilmeisesti jonkinlaista suurkatastrofia varten: pakkasin mukaan pienen pyyhkeen, jotta voin kuivata jalat sisällä, jonka jälkeen voin laittaa sukat jalkaan - sukat olisivat kastuneet kuitenkin, joten en pitänyt ajatuksesta kulkea märissä sukissa koko yötä. Lisäksi otin säärystimet, ohuemman neuletakin sekä villatakin, ja mekkoni alle laitoin hieman lyhennetyt sukkikset sekä hip warmerin :D.
No, pääsimme kasin aikoihin lähtemään liikkeelle..ei edes satanut. Ilmeisesti ei koko loppuiltanakaan. Mikä oli siis hyvä asia. Muutama ohikulkija hieman tuijotti, ja kuulimme jostain kauempaa repliikin 'ai Halloween vai..', juu ei, muuten vaan verisiä mekkoja ja bandageja ja noitahattuja ja karkkimekkoja..
Pääsimme Black Sheepiin, ja ihmisiä oli sen verran että hyvä jos mahtui kääntymään. Tässä vaiheessa huomasimme pukeutuneemme hieman liian lämpimästi..Jopa minä, jolla on aina kylmä, ja olinhan siis hihattomassa mekossani vielä liikenteessä..
Ahdistuneina ihmisten kulkureitillä seisomisesta ja kuumuudesta olimme lähdössä käymään ulkona, kunnes huomasimme vähän vähemmän käytetyn nurkkauksen portaiden alapäässä. Ja hei - tuolit kaikille! Istuttiinkin siinä sitten mukavasti loppuaika. Paitsi että seinällä roikkuva herra Luuranko pudotti jalkansa takamustani hipelöidäkseen, ja siirsin sen irronneen jalan pöydälle. Tämän jälkeen kerroin kaikille, jotka kävivät tervehtimässä herra Luurankoa, missä sen toinen jalka on. Ihmiset eivät tosin uskoneet siihen, että jalka olisi itsestään pudonnut, vaan että kostona berberin kähmimisestä olin repäissyt sen irti. Yritin kuitenkin näyttää niin viattomalta kuin Kayako vain voi näyttää. Jostain syystä se ei tainnut tehota..

Viattoman näkönen Kayako

Niin, ja siis tarkoitukseni on esittää Kaunan/The Grudge/呪怨（じゅおん） Kayako Saekia. Tosin yhdennäköisyyttä on havaittavissa myös Ringin Sadakoon.
Itse tunnen enemmän sympatiaa Kayakoa kohtaan. Onhan rouva Kaunan ikäkin lähempänä :D

Jossain vaiheessa Dunja vaihtoi Linin jengiin, ja me jäimme juttelemaan siihen Zuzan, jonkun brasilialaisen jampan ja Jack Sparrowin kanssa. Puhuimme hyvin mielenkiintoisista aiheista, kuten esimerkiksi 'elämä on kuin konvehtirasia' ja ovenkahvanlämmittimistä (mistä ihmeestä se tulee aina keskusteluun mukaan?).

Olimme tavallaan jo sopineet Dunjan ja Zuzan kanssa, että skipataan allnighteri ja tullaan takaisin asuntolalle ennen kuin portit menee kiinni, joten iltamme ei kovin kauaa loppujen lopuksi kestänyt.
Ikebukurossa Zuza sanoi, että 'amputoituun käteen' sattuu, joten keskellä asemaa Dunja rupesi repimään teippiä irti. Herätimme ilmeisesti huomiota, ja joku japanilainen mies käveli ohi, mutta pysähtyi tuijottamaan sanoen 'wow'. Sanottiin, että kaikki on hyvin, mutta tämä jäi seuraamaan toimitusta vielä. Antoi lähtiessään pelottavan naamarinkin lahjaksi :D
Herätimme asemalla lisää hilpeyttä Dunjan pukiessa naamarin päähänsä noitahattunsa alle, ja kun vielä soitti poikaystävälleen, japanilainen pariskunta repesi nauramaan ja halusivat Dunjan kanssa samaan kuvaan.

Haloo

Ooyamassa kävimme purikurassa, ja suunnistimme asuntolalle, josta Dunja jatkoi matkaansa ja me jäimme Zuzan kanssa istumaan aulaan. Vähän myöhemmin Rianna ilmestyi myös sinne, ja pidettiin pikku photoshoot. Jatkoimme Zuzan kanssa istumista, ja lähdimme huoneisiimme joskus kahden jälkeen.

:D

Katyn ja Kayakon aivot vaihdossa..

Tässä selvästi tapahtuu jotain..:D

Menin tänään treeneihin pitkästä aikaa <3
Otin kimonon mukaan, jotta voidaan katsoa sitä yhdessä, ja selvisi että obini on hautajaisissa käytettävä obi :D jes..
Aya-san tuli treenaamaan jälkeeni, sitten Motegi-san, ja lopulta vielä Kana-chan äitinsä kanssa. Meitä oli siis harvinaisen paljon kerralla paikalla, joten ei ihme, että Kana-chan näytti vähän äimistyneeltä kun istuimme kaikki siinä.
En ollut ensin ihan mukana mistä Aya-san ja shishô juttelivat, mutta selvästi kyse oli jonkun toisen sensein kanssa käytävistä tunneista. Shishô neuvoi, miten mennään tervehtimään senseitä ekaa kertaa - mitä ja minkä hintaisia tuliaisia viedään, miten ne asetetaan esille, ja millä puolella niitä pidetään (niin paljon kaikkia pikkuasioita, että hyvä jos en näyttänyt ulospäin jänisilmettä D8 ). Ilmeisesti kyseessä on shamisen-tunnit. Hoo.

Shishô olisi vienyt minut asemalle, mutta Kana-chan pyysi josko voisivat viedä minut matkallaan vähän tuohon lähemmälle asemalle. Lähdin siis heidän kanssaan. Jossain vaiheessa tuli puheeksi ruoka, ja Kana-chan halusi kovasti mennä syömään yhdessä, joten pistäydyimme syömässä jossain soba/udon -ravintolassa. Otin Prinsessa-aterian (miksi ihmeessä sen nimi on prinsessa-ateria..:D ja miksi ihmeessä en ottanut kuvaa siitä), jossa oli tempuraa, udonia, jotain kalajuttua riisillä, pikkelsiä ja salaattia. Hyvältä maistui ja maha tuli täyteen. Pelattiin sitten vielä Kana-chanin tekemää muistipeliä hetken, ja piirsimme jotain epämääräisiä kuvia papereiden takapuolille. Sitten sain kyydin sinne asemalle. Kana-chan halusi vielä saattaa minut aseman lippuportille (20metriä), jäin siihen vielä katsomaan, että pääsi takaisin autolle turvallisesti, ja sitten kaikki kumartelimme hetken ja poistuin laiturille.

Eipä tarvinut sitten enää käydä ostamassa ruokaa. Olinkin kotona siinä kymmenen aikaan, että ihan hyvin venähti päivä.

Näin mihinkään erityisesti liittymättä, olen vähän tora-umatisoitunut Tôbu-Tôjôn junissa olevasta mainoksesta. En valitettavasti muista tarkkaa nimeä, mutta voin jakaa tarinan tässä.
Pikkutyttö miettii sarjakuvassa, miten heillä on kohta päivä, jolloin jompikumpi vanhemmista vierailee koululla. Tyttö on kateellinen, kun kaverin isä on niin komea *hieno piirustus kimaltelevasta isästä* ja oma isä ei *tylsännäköinen kalju mies*. Tyttö menee kysymään äidiltä, että onko isä tulossa, johon vastauksena 'tottakai, isä on ottanut sitä varten vapaata töistäkin' ja seuraavassa ruudussa tyttö itkee 'isä älä tuleeeeee'!
Mainos on siis hiustensiirrosta. Ihan kamala. 'Isä voisitko käydä hiustensiirrossa koulua varten kun en muuten kehtaa katsella sinua'..Varsinainen reilu-kerho..

Mutta tora-umat purettuani voin sanoa yhteenvetona, että viikonloppu oli siis onnistunut (pienestä säätämisestä huolimatta..) :)
Hyvää yötä~

*M

Hyvää yötä tosiaan..
Tämä kuva Riannalta :)

Pitkästä aikaa

Saanpahan vihdoin viimein päivitettyä kuulumisia.
Viime viikolla ajan vei lahjakkaasti läksyt sekä synttäreiden valmistelu, ja tällä viikolla Halloween. Siinähän sitä on puuhaa kerrakseen.

Viikko sitten suunnittelimme yhdessä tyttöjen kanssa synttäreitäni, ja sain ehdotuksen, että mennään izakayaan syömään ja sitten karaokeen. Ehdotushan oli vallan loistava, joten ei muuta kuin suunnittelemaan. Kysyin jossain vaiheessa (torstaina?) muutamaa tyttöä lisää liittymään seuraan, ja sainkin erinäisen määrän osallistujia listalle. Mutta koska olin itse paikan päällä se selviää -asenteella liikkeellä, ja ihmiset eivät olleet kerenneet miettimään asioita, määrämme oli lauantaihin asti hyvin epämääräinen. Välillä porukkaa oli enemmänkin, ja sitten joku taas sanoi ettei pääsekään. Käytin koko loppuviikon angstaamiseen, että teenkö izakayaan etukäteen varauksen ja kuinka monelle, vai marssitaanko sisään suoraan 'paikan päällä' (mitä myös ehdotettiin). No, kokonaisosallistujamäärä oli perjantai-iltana karsiutunut kuuteen, plus yksi liittyisi seuraamme karaokessa, joten tulin tulokseen, että käyn lauantaina kysymässä izakayan auetessa mitä tehdään. Soittaa en todellakaan halunnut, koska vieraiden ihmisten kanssa puhuminen japaniksi virallisesti puhelimessa ei kuulostanut mitenkään houkuttelevalta.
 Lauantaina kysyin Dunjaa henkiseksi tueksi mukaan, ja varaaminen kävikin yllättävän nopeasti. Kuudelle kuulemma kannattaa tehdä jo varaus.
 Sain synttärilahjaksi henna pantsut. Olimme viettäneet hyvin jälkeenjäänyttä laatuaikaa keskiviikkona Linin ja Dunjan kanssa, väännellen vähäistä älykkyysosamäärää osoittavia ilmeitä, nimeten jättiläisherhiläisen Jürgen Wurstiksi (öh..) ja puhuen henna pantsusta (henna pantsu = oudot alkkarit japaniksi/suomalainen nimi..). Jostain syystä juttu jäi päälle, ja viihdytimme myös kemuissa itseämme sexy faceilla ja hienoilla jutuilla. Niin, ja koti-ikävän ehkäisemiseksi Lin oli varannut minulle myös synttäribiisiksi Kikan Apinamiehen..:D
Saatiin syötyä, ja jatkettiin karaokeen. Rianna ja Hannah lähtivät asuntolaan, ja Polly liittyi seuraan. Lauantai-iltana oli hyvä jono karaokessa, joten emme kovin kauaa kerenneet vanheta laulamassa. Kaikki vetivät pari biisiä, ja sitten olimmekin kovasti jo menossa asuntolalle ennen porttien sulkemista. Jatkoimme kuitenkin mölisemistä aulassa. Johonkin kolmeen asti. Ja sitten nukkumaan.

Sunnuntain kohokohta oli pieni maanjäristys. Olin juuri noussut sängystä istumaan tähän tuolilleni - tiedättehän, sellainen pyörällinen työtuoli - kun tuntui kuin joku olisi ottanut nojasta kiinni ja varovasti kääntänyt tai heiluttanut tuolia. Olin vähän aikaa siinä, että 'hetkinen..' kunnes tajusin, että se en ole minä joka liikkuu, vaan tuoli. Myöhemmin kuulin, että joillakin oli tavarat kirjahyllyssä tärisseet. Itsellänihän hyllyssä ei oikein mitään ole, joten ei mikään ihme, etten huomannut mitään epätavallista sillä suunnalla.

Maanantaina olisi ollut Mizukuchi-sensein tunnin tilalla alemman asteen tunti, mutta sain suosituksia, että läksyjen tekeminen kotona on huomattavasti hyödyllisempää, joten se tarkoitti vapaapäivää koulusta.  Heräsin aikaisin viedäkseni roskat (roska-asema sulkeutuu kympiltä), ja sitten valmistauduin postireissulle. Postin toimisto on tuossa asemalla, joten oletin sen olevan isompi rakennus. Hämmennyin hieman, kun koko konttori oli sellainen puolikas pienestä R-kioskista. Sain kuin sainkin pakettini menemään, ja tulin takaisin toista reittiä. Suunnittelin käymässä ostavani kangasta tai puvun Halloweenia varten, kun olin erityisesti vielä kutsuttu Halloween-kemuihin. Tosin minulla ei ollut pienintäkään aikomusta pukeutua toiveen mukaisesti 'sweet witchiksi' (mitä ikinä se tarkoittikaan = 'luultavasti lyhyt hame ja noitahattu'), vaan tehdä vihdoinkin suosikkini heti Yukionnan jälkeen. Jätän vielä tässä vaiheessa tarkemmat tiedot paljastamatta, mutta luulen, ettei sitä ole vaikea arvata.
Lähdin siis seikkailemaan Ikebukuroon etsien joko asua tai kangaskauppaa. Neiti Suuntavaisto käveli ensin vahingossa ihan jonnekin muualle, ja pienen etsinnän jälkeen löysi vihdoinkin molemmat paikat, mistä voisi mahdollisesti saada valmiin asun. No eipä tärpännyt, joten suunnistin vielä Seibun tavarataloon. Kaikki oli sen hintaista, että ei hirveästi kiinnostanut, mutta päämäärättömästi vaellellessani löysin sattumalta kangasosaston, joten onnellisena valkkasin tavaraa puolisen tuntia. Sitten kotiin syömään. Kokeilin hieman kalligrafia-sensein ehdottamia ekstratehtäviä sekä kävin illalla myös alakerrassa opiskelemassa, ja katsottiin synttäreiltä otettuja kuvia ja videota. Kaikki näytämme harvinaisen järkeviltä joka ainoassa kuvassa. Videoista mainittakoon Jaques Cousteau ja mustekala, sekä Henna Pantsun haastattelu ja henna pantsu-tanssi. Valitettavasti itselläni ei ole hallussa näitä pätkiä, ja kuvasaldokin on vanhalla kamerallani hieman rajallinen (ja sumea), joten en luultavasti tänne niitä saa viihdykkeeksi.
Lauantainen Takao-vuori-reissumme pistettiin myös tauolle, sillä viikonlopuksi on luvattu taifuunia tänne.

Tiistai meni puvun aloittamisessa ja läksyjen tekemisessä. Kalligrafia-tunnilla vieraana oli siveltimentekijä. Katsoimme mielenkiintoista videota siveltimien teosta, ja videon jälkeen tämä herra rupesi juttelemaan kanssani. Kävi ilmi, että hän oli ollut Suomessa käymässä joskus olympialaisten aikoihin (tosin järkytyin tästä, koska hän ei näyttänyt niin vanhalta).

Keskiviikkona koulun jälkeen menimme muutaman tytön kanssa jonnekin random-paikkaan katsomaan koulun (modernin) tanssilinjan tyttöjen esityksiä. Olen joskus tosi kauan sitten ollut katsomassa viimeksi kunnolla moderneja teoksia, joten pelkäsin vähän, että nämä ovat jotain tosi taiteellisia joista en ymmärrä hölkäsen pöläystäkään, mutta onneksi eivät olleet. Muutama oli sellainen, että olisin halunnut tietää paremmin, mitä tanssijat ajavat takaa, mutta suurin osa oli hyvin viihdyttäviä.
Esimerkiksi toisessa numerossa ryhmäläiset olivat pukeutuneet isoihin tuubeihin (tuubi = jotain tuubitopin tapaista), ja tekivät kaikkea hienoa pussukoissaan :D. Yksi esitys oli ilmeisesti saanut vaikutteita Charlie Chaplinista. Sitten oli muutama tosi kaunis teos (sekä musiikillisesti että tanssillisesti). Ehdottomasti päivän, jos ei jopa vuoden,  randomein tanssi alkoi sillä, että tyttö odottaa kaveriaan, eikä huomaa että tämä sniikkaa lavalle sivusta hevosenpäämaskin kanssa :D. Tyttö huomaa kaverinsa, ja näyttää hieman hämmentyneeltä. Mutta, jotta tämä ei olisi ollut vielä tarpeeksi 'öh', hevosenpäinen tyttö kävelee kaverinsa luokse, ja alkaa penkoa tämän laukkua, ja - laukusta löytyy myös hevosenpäämaski.
Muutaman tanssin kohdalla teki mieli hypätä itse lavalle, kun näytti niin hauskalta, mutta tyydyin katsomiseen.
Esityksen päätyttyä palasin takaisin asuntolaan ompelemaan.

Kävimme torstaina lounaalla tutorini kanssa testaamassa Myôgadanin italialaista ravintolaa. Se olikin ihan hyvä lounas. Tonnikalapastaa ja sieni-pekonipitsaa~ :P
Koulun jälkeen kävin etsiskelemässä feikkiverta tai jotain sen tapaista asuuni. No enpä löytänyt. Elintarvikeväriä, maalia, tussia, ei mitään. Lähimmäksi meni kynsilakka, mutta jätin sen hätäsuunnitelmaksi, koska se haisee. Ruoka-aineitakaan ei viitsi sellaisenaan sutata, kun koko paikka rupeaa haisemaan. Kysyin Liniltä mistäköhän saisin verta (:D), ja neuvoja saatuani päätin tehdä reissun perjantaina Ikebukuroon vielä uudestaa etsimään.
Jostain syystä torstaina oli ihan helvetin kylmä päivä yhtäkkiä. Olin jo parina yönä herännyt kesken unien siihen, että pitää laittaa lisää vaatetta, mutta nyt päivälläkin oli kylmä. Ja lisäksi satoi. Ei siinä mitään, jos ulkona on 10 astetta, mutta jos sisällä on se 15 niin siinä vaiheessa alkaa jo vähemmästäkin kärvistellä, vaikka olisi kolmet sukat, säärystimet ja kolme villatakkia plus kilpikonnapeitto. Olin jo päättänyt, etten laita lämmitintä vielä päälle, onhan nyt sentään lokakuu, ja olen Suomesta - miettikää nyt vähän - mutta takaisin tullessa oli pakko nöyrtyä ja laittaa lämmitin puhaltamaan. Lämmitin <3

Ostin kaupasta muuten ruissämpylöitä. Rukiiseltahan ne näyttävätkin..

Ruissämpylä juustolla

Tänään menin siis metsästämään verta :D
Don Quijotesta (älkää ballerinat käsittäkö nyt väärin) ei löytynyt yksittäin myytävää veripurnukkaa (ahdistelin myyjäpoikaakin asiasta, ja raukka joutui käydä kysymässä joltain vastaavalta, että löytyykö länkkäritytölle mitään sinne päinkään :D), olisin joutunut ostamaan asun myös, enkä viitsinyt sen takia kuluttaa rahojani, joten minä ja Magda suunnistimme Tôkyû Handsiin. Halloween-osastolle oli ilmestynyt teatterimaskeeraustarvikepiste, ja siellä oli kolmea erilaista teatteriverta (tuore, vanha, ja joku mystinen kolmas). Ostin tätä mystistä kolmatta, sillä se oli halvin. Sitä olisi saanut myös puolen litran pönikässä, mutta tuumasin pärjääväni vähemmälläkin :D.
Palattuamme Ooyamaan kävin ostostelemassa itselleni säärystimet ja hip-warmerin. Taifuuni ei mitenkään helpota tätä Halloween-valmistelua, sillä minullahan pitäisi olla edelleen pelkästään verinen yöpaita päällä (nyt pitäisi olla vihjettä jo kerrakseen asusta), joten olen yrittänyt miettiä kaikenlaisia vaihtoehtoja miten ihmeessä pärjään allnighterin muutenkaan saati taifuunin riepoteltavana. Täytyy vain kaikkia warmereita vääntää tarpeeksi päälle. Saan luultavasti silti flunssan :D.
Tulin asuntolalle, ja tytöt istuivat aulassa. Tässä vaiheessa uutiset sanoivat taifuunin olevan kovasti tulossa, joten tytöt olivat miettineet, josko pitäisimme kemut alakerrassa. Sovimme siis vain, että kaikki ovat valmiina vaatteissaan kasilta, ja katsotaan sitten mitä tehdään. Kaikki haluavat tehdä jotain kuitenkin, kun on jotain vaatetustakin valmiina. Tosin minulla on edelleen sunnuntaina iltapäivällä treenit pitkästä aikaa, joten olisi ehkä hyvä olla terveenä paikallakin jopa.

Söin tänään ehkä parhaan asuntolassa kyhäämäni ruuan. Ei sillä, että olisin itse tehnyt muuta kuin asetellut jutut lautaselle ja lämmittänyt mikrossa (ostin kaupasta valmiiksi paistettuna), rapu-kerma-korokken ja kurpitsa-tempura-jutun. Olisivathan ne voineet olla vähän rapsakampiakin, eikä tomaatin+salaatinkastikkeen kanssa samalla lautasella oleminen auttanut asiaa, mutta hyvälle maistui.

Uusin perheenjäseneni viime viikolla postissa Suomesta saapunut Laama-chan suosittelee rapua ja kurpitsaa tomaatin kera

 
Syötyäni aloin säätää veren kanssa (kuulostaa edelleen hieman epäilyttävältä). Vuorasin lattian muovipusseilla, etten joudu selittämään pois muuttaessani, miksi lattia on veressä..
Tuo veri onneksi haisee sentään jollekin vähän vadelmaiselle, ettei tarvitse kärvistellä pahan hajun kanssa. Aloitin hieman hankalasti (kuten tavallista), kokeilin tilkkuunkin miten saisin tuota iskettyä kankaaseen, mutta ei se tilkku oikein mitään auttanut. Veri oli vielä sellaista mukavan limaista, joten olin alussa vähän aikaa hieman disgusted. Huomasin vaakatasotekniikkani feilaavan, joten teippasin kaksi henkaria hyllyyn kiinni ja nostin mekon pystyasentoon. Pyyhin sormet tahaltaan mekkoon, mikä osoittautui huonoksi ideaksi, sillä siitä tuli vain epämääräistä suttua. Olisin halunnut jonkun laahausjäljen tai kädenjäljen mieluummin, mutta ei nyt voi mitään. Sain hieman korjattua sitä epämääräistä suttua, mutta on tuo vähän vielä epäsiisti. Mutta on se hienoa, että kaikki muut ovat pukeutuneena johonkin hienoon tai söpöön asuun, ja sitten minä verisessä mekossani :D. Terve..
Katsotaan, saanko nukuttua, kun tuo roikkuu tuossa..Toivottavasti veri kuivuu huomisiltaan mennessä (joudun harmi vaan pitämään puhaltajaa päällä, jos se kuivattaisi nopeammin).

Hyvää yötä kaikille. Ja hauskaa Halloweenia~
Ajattelin jopa ladata kameran akun, joten jospa saisin taas jotain kuviakin aikaiseksi.

*M

Kotitöitä

Sunnuntaina pidin tosiaan lupaukseni siivoamisesta ja kanjien opiskelusta.
Kävin supermarketissa ostoksilla neljän aikaan, ja osuin ilmeisesti juuri paikalliseen ruuhka-aikaan sinne. Tosin siinä vaiheessa kun sain ostokseni koriin, niin kassajonot olivat jo melkein tyhjänä. Palasin sitten takaisin pingottamaan kanjeja, sekä muuten vain säätämään papereideni kanssa. Sain myös kirjoitettua nikkenseiden tuntia varten ideointia loppuraportin aiheesta.

Milloinkas tuore hiekka ei maistuisi?

Maanantaina oli taas koulupäivä. Olimme vaihtaneet luokkaa, koska meitä oli liikaa edellisessä. Uudessa luokassa havaitsin ihmeekseni, että polvet jopa mahtuvat pöydän alle, vaikka minulla vähän korkeammat kengät olikin. Olemme kironneet muutaman muun vähän isomman tytön kanssa, että hyvin istuu jalat siinä pöydän alla (kengillä tai ilman), kun ne pöydät on niin matalia, ja sitten siinä pitää vielä olla välissä tavaroille hylly/teline/mikä ikinä onkaan. Ilmankos on sääret mustelmilla, kun onnistuu joka kerta lyömään jalkansa siihen telineeseen :D
 Huomasin ilokseni myös jättäneeni penaalin kotiin. Eipä siinä mitään, mutta seuraavan tunnin kanjitenttiä ajatellen vähän huonompi homma..Hurraa.
 Odottelimme siinä Mizukuchi-senseitä, niin Moriyama-sensei tulee luokkaan. Näytimme varmaan hieman häkeltyneiltä (selvennöksenä siis, Mizukuchi-sensei on nainen, ja Moriyama-sensei mies), mutta kun Moriyama-sensei heitti 'olen Mizukuchi' alkoi valjeta, että nyt ei ole ihan normaali tunti. Kävi ilmi, että Mizukuchi-sensei on sairaslomalla kolme viikkoa D8. Meille on järjestetty torstaille korvaavat tunnit, ja maanantain tunnit pitäisi vaihtaa väliaikaisesti johonkin muuhun saman tason tuntiin. Tästä seurauksena maanantai lyhenee huomattavasti :D..
 Mutta silti, Moriyama-sensei ei koskaan sanonut, mikä Mizukuchi-senseillä on, joten olimme syystäkin aika järkyttyneitä :(. Varsinkin kun Mizukuchi-senseistä on vaikeaa olla pitämättä.
 Kävin sitten taas häiritsemässä International Affairs Teamia, ja löysin pienen etsinnän jälkeen jopa Global Education Centeriin hakemaan kurssikirjani. Olin kovasti jo ilmottautumassa kimononpukemistunnille ensi viikon perjantaina, mutta se onkin samaan aikaan kun N1-tuntini. Se siitä. Lohduttauduin ajatuksella, että seuraavaan treeniin otan mukaan kimononi, ja katsotaan sitä yhdessä sensein kanssa. Käydään joku päivä vielä ostamassa yhdessä kimonojuttuja :3
 Simona-san ja kolme muuta tyttöä oli lähdössä kävellen Ooyamaan yliopistolta. Houkuttelivat lähtemään mukaan. En voinut kieltäytyä korkkareineni, koska muillakin oli :D. Matkassa meni reipas tunti, mutta sen olisi huomattavan paljon nopeamminkin voinut tehdä, sillä en ole tähän päivään mennessä vielä koskaan kävellyt niin hitaasti missään. Enkä leveästi. Tosin onneksi tämän leveilemisen ja hitaasti kävelemisen hallitsevat myös japanilaiset. Helpottaa kummasti ohikulkijoita.
 Selvittiin Ooyamaan, ja ruuan syötyäni menin alakertaan. Meillä oli kimppaopiskelutuokio, mutta loppujen lopuksi saldo jäi vähän laihanpuoleiseksi. Saimme kuitenkin istuttua reippaat viisi tuntia siinä, ja Simona-san laittoi Mizukuchi-senseille viestin nikkensein läksyihin liittyen, ja laitoimme kaikki omat toivotuksemme kimppaviestillä. Juuri kun olimme lähdössä, Lin-san pamahti siihen ja esitteli meille korkkareita Halloween-naamiaisia varten. Jostain tuli puheeksi myös getat, joissa on vain yksi korko (?). Joten Lin-san kävi hakemassa getansa ja kokeilimme kaikki kävellä niillä vuorotellen. Korkeanpaikankammoinen ballerina selvitti myös kaikeksi ihmeeksi reitin, välillä pylvään ystävällisellä avustuksella. Jossain vaiheessa päätimme poistua mölisemästä aulasta, ja se oli sitten hyvää yötä.

Olin tänään toista kertaa kalligrafiatunnilla. Minun piti piirtää valmiiksi leimasimeeni kuvio, jotta voin kaivertaa sitä tunnilla, mutta en ollut ihan varma miten päin sen piti olla. Olin sen verran aikaisin paikalla, että edellinen tunti oli käynnissä, mutta kuulin sensein äänen toisesta luokasta, joten suunnistin sinne. Olin enemmän kuin onnellinen, kun eilisen kävelyreissumme 'opas' U-san oli tulossa myös samalle tunnille. Nyt ainakin oli senpai henkisenä tukena. Tosin sensei oli taas ystävälliseen tapaansa varmistamassa, ymmärränkö kaiken. Minä ja senpai saadaan kuulemma lainata senseiltä paperia (ja minä siveltimiä) ettei meidän tarvitse kaikkea ostaa itse. Voin kuulemma vähän harjoitella etukäteen kotona, etten panikoi, kun osa oppilaista joutuu opinto-ohjelmansa takia harjoittelemaan Heian-kauden runoja..(Tosin sensei pyysi olemaan säikähtämättä sitä, 'minä olen minä, ja sinä olet sinä').
Loppuilta läksyjen, ruuanlaiton ja pyykinpesun parissa ('kuulostaa lauantai-illalta minun kotonani').

Hyvää yötä.
*M

Pikkuinen pöllö suosittelee Tiramisu-puddingia

Aktivismia

Jeh.

Muutama sensei on tässä loppuviikosta kerennyt kysyä jo, että ollaanko me väsyneitä näin ekan viikon jälkeen. Ilmeisesti ollaan näytetty just siltä. Ihan hyvä ennusmerkki kyllä tässä vaiheessa vuotta :D

Torstaina pidin pari 'esitelmää': työkurssilla ulkomaalaisille vaihtareille tarkoitetusta nettisivusta, ja seuraavana lyhyt sessio (lyhyt on todellakin juuri oikea sana tässä tilanteessa) ovenkahvanlämmittimistä.
Tytöt olivat lähdössä Ikebukuroon kaupoille koulun jälkeen, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja lähteä metsästämään puhelinta itselleni. Kävin parissa puhelinliikkeessä, ja lopulta päädyin ostamaan AUn liittymän. Olisin halunnut violetin puhelimen (en käsitä mikä siinä oli myyjäpojan mielestä niin erikoisen huvittavaa), mutta ilmaisia puhelimia ei ollut mistään sarjasta sen värisiä, joten otin sitten tummanpunaisen. Kummasti jotenkin tämä Iron Man -linja jatkuu.
Mistä puheenollen, en oikein tiedä oliko se Iron Man -limsa niin hyvää. Maistui kirsikkakolalta.
 Puhelinliikkeen myyjäpoika auttoi täyttämään lomaketta, ja jossain vaiheessa sanoi olevansa saman ikäinen (kun piti täyttää shôwa-vuosien mukaan syntymävuosi) kanssani. En tiedä onko se nyt välttämättä niin hyvä meriitti olla saman ikäinen. Anyway, puhelimen jossain säätämisessä kestäisi kuulemma puolisen tuntia, joten minut lähetettiin kiertelemään siksi aikaa Ikebukuroa. Tein jotain odottamatonta - marssin vastapäiseen elektroniikkaliikkeeseen katselemaan hieman etukäteen kameroiden ja miniläppäreiden hintoja tulevaisuutta varten. Luulen kyllä, että siinä vaiheessa kun olen säästänyt tarpeeksi stipendeistä, en enää muista kierrostani :D
 Kävin vielä pyörähtämässä huvikseni jossain Hello Kitty -liikkeessä. Siinähän se meni muiden joukossa. Kummasti asiakkaat olivat pääosin naispuolisia, tai tyttöystävän kanssa liikkeellä olleita poikia, mutta oli joukossa myös yksi yksinäisen näköinen mieskin.
 Menin sitten takaisin hakemaan puhelintani, mutta sitä ei vielä oltu rekisteröity tai jotain. Kukaan ei lisäksi osannut sanoa kauanko siinä kestää. Joten jäin istumaan siihen sohvalle. Suunnittelin vähän aikaa, miten sieppaan kainalooni pahvisen Ken Watanabe -puhelinmainoksen ja lähden juoksemaan (mikä todennäköisesti ei olisi onnistunut enää hirveän sujuvasti, sillä jalkoihini sattui jo ihan tarpeeksi), mutta siinä vaiheessa sain jo oman kännykkäni. Sinne meni se suunnitelma.
Loppuilta meni mukavasti uutta puhelinta tutkiessa. Miten monta kertaa voikaan painaa samaa nappulaa aina uudestaan ja miettiä 'ei taas tämä..'
 Poissaollessani minulle oli tullut sähköpostiin varmaan neljä eri mailia koululta, ja illan mittaan niitä tuli vielä kolme lisää. Kaikenlaista sitä..

Perjantaina käväisin Takarazuka-sensein tunnilla, sekä allekirjoittamassa jonkun lapun (taas) stipendiä varten.
Tulin kotiin vähäksi aikaa tekemään läksyjä, ja lähdin sitten asemalle odottamaan Izakayaan lähtöä. Jätin onnistuneesti kameran kotiin, joten en voi kuvia hirveästi tässä latailla ^^"
Yksi tyttö kysyi tiistaina (?), että lähdenkö yhdessä, mutta minulla ei ollut aavistustakaan kenen kanssa oikein olen lähdössä. Paikan päällähän se selvisi (tosin minulla oli jonkinlainen aavistus jo asiasta siinä vaiheessa), TEAn illanistujaiset. Meitä oli vähän reipas 22 tyttöä ja istuimme siellä omassa superloosissamme kolmisen tuntia syömässä, juomassa, höpisemässä, ja syömässä vielä lisää, kunnes meidät ajettiin ystävällisesti pois.

Tänään käväisin treeneissä. Katsoin aamulla aikatauluja, ja sivulla sanottiin, että yhdellä metrolinjoista on sattunut jotakin, ja se saattaa vaikuttaa muihin ratoihin vielä. Lähdin varmuudeksi yhden junan aiemmin (koska missään ei sanottu, paljonko se vaikuttaa jos vaikuttaa). No pyh siellä mitään ollut ongelmia, olin ihan liian aikaisin paikalla..
 En silti käsitä, miten japanilaiset voivat kävellä niin hitaasti. Ymmärrän kyllä, ettei ruuhkassa voi kävellä nopeasti, mutta ihmiset tuntuvat aina olevan niin kiireisiä, että luulisi, että voisivat kävellä nopeampaa. Mutta ei. Varsinkin, jos kyseessä sattuu olemaan pariskunta, täytyy näköjään kävellä mahdollisimman hitaasti :D Kävelkööt sitten.
 Ooyamassa odotin junaa, ja seisoin siinä kohdalla mihin ovi tulee. Juna näytti aika tyhjältä, eikä ovensuussa seisonut ketään. Jostain päätti kuitenkin kaksi tyttöä kiilata ohitseni, vaikkei meitä ollutkaan siinä kuin me kolme. Olin jo vähällä pistää nuhtelun pystyyn, mutta en ollut vaahtoamistuulella, varsinkaan kun kerkesimme kaikki junaan kuitenkin.
 Aiheutin Ikebukurossa junaa vaihtaessani gaijin-shokin. Olin siis kävelemässä toisen firman junille, ja edessäni oli yläasteikäinen tyttö. Ilmeisesti hän katsoi missä hänen ystävänsä menevät, mutta takana ei ollutkaan ystävät vaan minä pelottavan perusilmeeni kanssa. No tyttö löysi kaverinsa, ja pikkuisen tästä eteenpäin, kaikki kolme kääntyivät suoraan tuijottamaan minua. Olin jo vähän enemmän kuin huvittunut tilanteesta, ja lauritähkän ja 'niin..?' -ilmeideni risteytys varmaan vielä tehosti mielenkiintoista vaikutelmaa minusta. En kuulokkeineni harmi kyllä kuullut mistä tytöt keskustelivat. Olisin kyllä halunnut nähdä tämän tilanteen.
 Keikossa väänsin omia tanssejani (tai ehkä enemmän polviani) parisen tuntia. Olen harjoitellut nyt kaksi viimeistä kertaa kepakolla oikean dôgun sijasta, ja jostain syystä minulla tulee mieleen aina joku (tai ei tässä varmaan tarvi erittelemään ruveta) tuimailmeinen moottoripyöräjengiläinen kepakkoineen. Tänään sanoinkin siitä. Sensei naureskeli, että miksi ihmeessä tiedän tuollaisen sanan, josta keskustelu siirtyi sujuvasti Matsuoka-saniin :D (itse asiassa hassu juttu, katsoin sensein tanssia videolta, ja yksi kôkeneista=lava-avustajista näytti ihan Matsuoka-sanilta). Tapasin tunnin jälkeen ensimmäistä kertaa myös 'uuden' oppilaan, puheliaan vähän vanhemman rouvan. Rouvaa selvästi jännitti, kun jäin seuraamaan hänen keikoaan. Varsinkin sen jälkeen, kun sensei sanoi, että aina tullessani Japaniin, en ole unohtanut tansseja. Rouva oli pahoillaan, kun itse ei ollut kerennyt harjoitella paljoa ollenkaan. Hän pyysi myös monta kertaa anteeksi senseiltä, että on vanha, kun me muut olemme kuulemma niin nättejä :D. Aya-san tuli vähän myöhemmin paikalle, ja nätteys-keskustelu jatkui taas (tässä kohtaa se rupesi jo vaivaamaan). Sensei naureskeli, että häneltä kysytään monesti, miksi kaikki hänen deshinsä ovat niin nättejä, että pitääkö cvn kanssa lähettää kuvakin, ja sensei on aina 'joo' ja nyökkäilee kovasti :D.
 Katsoin siis vielä Aya-sanin treenit, ja saimme lähtiessä mukaamme edamameja. Sensei lähtee matkalle ensi viikolla, joten en pääse nyt vähään aikaan treenaamaan. Senseillä ja Chie-sanilla on myös esiintyminen Sendaissa, mutta en silloin hyvin todennäköisesti pääse vääntäytymään sinne, joten esityskin jää väliin. Voihan pylly, sanon minä.

Täytyy siis ilmeisesti huomenna pitää siivous- ja kanjipäivä treenipäivän sijaan :D. Äyh.

*M

Viimeinen testauspäivä

Tänään tuli ensimmäinen kouluviikko täyteen, joten huomisesta alkaen ei tarvitse enää tunnin alussa esitellä itseään \o/ Huomenna on lisäksi kursseille ilmottautumisen 'kalmanlinja', mutta palautin ilmottautumislomakkeen itse tänään, mitäpä sitä turhia pihtaamaan.
 Menin siis aamulla kokeilemaan Kagami-sensein tuntia, ja, no, lainatakseni erästä kuuluisaa filosofia: 'yyh..'
Tunnilla käsitellään japanilaista yhteiskuntaa japanilaisten opiskelijoiden kanssa, ja siitä näkökulmasta miten Japaniin on vaikuttanut ulkomaalaisten asukkien määrän kasvu (mikä tietysti on ajankohtaista omalle kohdalle ajateltuna). Näistä sitten keskustellaan ryhmissä ja kerrotaan mitä ryhmässä on keskusteltu. Lisäksi tulee jotain vierailijoita ja luennoista tehdään raportti sekä myös keskustellaan. Jostain syystä tähän on yhdistetty kaikki asiat, joista ei erityisemmin olisi väliksi, ja kaikista kursseista juuri tämä on pakko ottaa. The winner is you.
 Olimme sopineet aiemmin, että jutellaan tunnin jälkeen, joten höpisin nopeasti Kagami-sensein kanssa. Kysyi ymmärsinkö tunnilla, ja sanoin että eiköhän se jotenkin mene, vaikka kyllä se vähän vaikealta vaikuttaa. Juteltiin myös nopeasti lukujärjestyksestä, ja sanoin jättäväni sen buddhalaisuuskurssin (johon tuli vastauksena, että kyseisen sensein tunnit on yleensä tosi vaikeita), ja lisäsin (jätän sen kurssin siksi) että
eiköhän minulla ole jo vaikeita kursseja tarpeeksi ilman sitäkin. Tähän oli reaktiona nauru ja 'älä nyt tuollasia sano' sekä taputus olalle. Itse asiassa jälkikäteen ajateltuna, olisi pitänyt laskea montako kertaa sensei läpsi minua olalle koko keskustelun aikana :D
  Eli nyt siis listalla on kahdeksan kurssia. Ihan tarpeeksi tekemistä kaikkien esitelmien kanssa.

Käväisin hyppytunnilla katsastamassa vaihtereiden neuvontahuoneen, minne suureksi ihmetyksekseni löysin ensimmäisellä yrittämällä. Minun piti tulostaa juttuja huomisia läksyjä varten, ja sainkin koneesta ulos niitä ovenkahvanlämmittimen kuvia ja muita papereita. Kerkesin myös täyttää kurssi- ja opiskelijarekisteröitymisen, sekä tehdä vähän läksyjä.
 Koulun eräs kissa on käynyt muutamana päivänä moikkaamassa minua. Olen istunut aina yksin säätämässä jotain, ja yhtäkkiä kissa ilmestyy jostain. Tänään vesipullo oli mielenkiintoisen näköinen, mutta jonkin aikaa sitä katsottuaan kissa kyllästyi. Sitten se vaelsi toista yksin istuvaa tyttöä kohti ovelan näköisenä, penkin takaa sniikaten. Mutta tyttö ei huomannut kissaa. Täytyy jatkaa tarkkailua. Keksin sille jo mielessäni omaperäisen nimenkin, Viiru (sillä on viiru naamassa) - Yksinäisten kaveri. Toisen kerran ajateltuna: Japanissa Viirusta tulee Biiru (=olut).

Meillä on nikkenseitä varten oma kurssi, jolla tähdätään loppuesseen tekemiseen. Opetellaan siis miten sitä tutkimusta ja lopputyötä tehdään. Mizukuchi-sensei näytti vihreää sentin paksuista kirjaa 'tässä on mitä teidän pitää tehdä' jolloin meidän kaikkien naamat venähtivät suunnilleen puoleenväliin säärtä. Vähän myöhemmin selvisi, että siinä oli kaikkien viimevuotisten nikkenseiden lopputyöt (hyvistä aiheista, esim. host clubeista :D), eli mitähän se olisi, 7 sivua per naama? Eli ei mikään iso juttu ainakaan verrattuna koulun kandiin. Paitsi että tämä on japaniksi. Täytyy nyt vain jotenkin onnistua kombottamaan kandi ja tuo lopputyö.

Leikimme vähän aikaa kirjastokilpikonnien kanssa, ja lähdimme suunnistamaan takaisin Ooyamaan. Kävimme pistäytymässä sadanjeninkaupassa hakemassa taas kaikkea hyödyllistä, ja tytöt näyttivät meille myös peilin, jonka nimi on 'Lame mirror' (harmi ettei minulla ole kuvaa. Engrishistä tms pitäisi löytyä).

Läksyt on tehtynä ja tavarat pakattuna huomista varten.

Hyvää yötä toivottaa myös Robert.

I am Iron Man, dädädädä-dädädää-dää-däd-dää

(takana lukee: #5 Tony Stark - Iron Man, Collector's series)

Kurssi (ja vähän muukin) -säätäminen jatkuu

Tässä onkin mennyt jo pari päivää postaamatta, joten jatketaanpa juttua.

Heräsin sunnuntaiaamuna kolmen aikaan siihen, että kilpikonnapeitollani oli muka hämähäkki. Käytännössä heräsin siis siihen, että nousin hyvin nopeasti ylös ja heilautin peittoa samalla. Unta. Viiden aikaan sama juttu, mutta nyt luulin, että tällä kertaa se oikeasti on siinä. Nukahdin taas, ja siinä yhdeksän aikoihin kuulin jotain tapsutusta katosta, ja heräsin siihen, että katossa oli muka joku kamala ötökkä joka steppaili jaloillaan. Nukahdin vielä sitten, ja seuraava herätys oli onneksi vähän rauhallisempi. Mistä ihmeestä repäisin nuo kaikki kolme samana yönä..jäi vissiin pienet traumat siitä hyppyhämiksestä männäviikolla..:D
 Olin siis sunnuntaina iltapäivällä treenaamassa vaihteeksi taas (ja bodaamassa visteriakepakolla. En käsitä miten se voi olla niin painava. Plus että 'se oikea' on vielä kuulemma kolme kertaa painavampi..:D). Jäin oman treenin jälkeen vielä katsomaan toisia treenejä, joten kun selvisin kotiin asti olin jo sen verran väsähtänyt, etten jaksanut enää oikein tehdä mitään. Ganbaroin kuitenkin sen verran, että selvitin, mitä muutamalla kurssilla oikein on tarkoitus tehdä, ja löysinkin jopa kaksi, joita ajattelin kokeilla kuunteluoppilaana.

Maanantai meni mukavasti ensin koulussa ihmettelemässä keigo-tunnilla (harjoitustehtävien kohdalla panikoimme jo kaikki vähän), ja sitten otin vielä yhden 'ylimääräisen' (=en ajatellut alunperin ottaa) kurssin, joka paljastui enemmän kielen tunniksi kuin 'kulttuuri'tunniksi. Tämä oli siis hyvä asia.
Bonuksena kyllä, sille kuuluu myös 6 pikkutestiä, alkaen ensi viikolla vanhoista ystävistäni kanjeista - neljä A3-sivullista sanastoa, joskaan onneksi ei kaikki kanjeja.
 Meillä oli siis koulua, vaikka oli kansallinen vapaapäivä. Jostain syystä. Tosin en yhtään ihmettele sitäkään, kun meillä näköjään on jouluaattonakin koulua. Onnea vaan itselleni :D
 Tunnilta selvittyäni junailin kotiin syömään nopeasti, ja jatkoin siitä taas treeneihin. Hyödynsin perillä taksia. Paikalliset taksikuskit ovat välillä vähän enemmän tai vähemmän yrmeitä (mikäli sitä sanaa voi yhdistää japanilaisiin palveluammatteihin), ja yleensä varmistavat vielä *minulta* että ollaanko oikeassa osoitteessa (hyvä kysyä ihmiseltä joka eksyy suunnilleen omassa huoneessaankin, ja erottaa melkeen kaikki samannäköset talot toisistaan). Siispä olin vähän enemmänkin kuin hämmentynyt, kun ajo-ohjeet annettuani taksikuski kysyi 'ai sen-ja-sen kotona (minulla ei itse asiassa ollut harmainta aavistustakaan sensein oikeasta nimestä)? Siellä tanssipaikassa?'
 Treenien jälkeen sensei päätti antaa lahjaksi kolme pikkuliinaa (joita kuulemma talossa on ihan tarpeeksi) sekä obijimen (siis se nauha, mikä tulee kimonon obin päälle). Jostain syystä obijime ei käynyt sensein kimonoiden kanssa. Mutta olin hyvin ilahtunut lahjasta. <3

Sovimme yläkerran Dunja-sanin kanssa, että käydään tänään hoitamassa postiin tili ennen koulun alkua. Eräs senpai oli sanonut, että se on sellainen 10 minuutin juttu, joten lähdimme ysiltä asuntolasta, ja olimme postissa jo puoli kymmenen, joten meillä oli yli tunti aikaa hyvinkin. Kysyimme neuvojatädiltä mihinkähän pisteeseen meidän pitää mennä, ja meidät ohjattiin vähän hämmentyneen näköisen miehen luokse. Menimme sitten kolmistaan loosiin, ja rupesi vaikuttamaan siltä, että tiedämme kaikki asiasta tasan yhtä paljon. Tiliä tarvitaan siis stipendin maksua varten, joten se oli priority-listalla aika korkealla :D.
 Säädimme (kaikki vuorotellen) siinä, minä eniten nimeni kirjoitusasun kanssa. Jostain syystä on hirveän hankalaa, kun passissa lukee sekä pisteellisillä kirjaimilla ä:t ja ö:t, sekä passin alareunassa konelukijaa varten ae ja oe (tämän takia itse kirjoitan yleensä suosiolla ilman pisteitä). Eiköhän tällä jälkimmäisellä versiolla sitten ole tehty se ulkomaalaisrekisteröityminen. Sanoin, että kumpikin tapa on oikein, ja että toinen on sitä varten jos ei koneet osaa lukea pisteellisiä kirjaimia. Tästä siis keskusteltiin ainakin kahdesti koko session aikana. Olin itse enemmän siinä äänessä, joten minä toimin koekaniinina pin-koodin laittamiselle. Postin setä sanoi, että laittaisin numeroksi jonkun helposti muistettavan, eli esim. syntymäajan. No laitoin. Vähän ajan päästä setä tulee takaisin, se ei toiminut. No laitan tällä kertaa syntymävuoden. Vähän ajan päästä uudelleen piti keksiä vielä kolmas, jolla ei ole mitään tekemistä omien henkilötietojen kanssa. Kolmas kerta toden sanoi. Onnistui. Tässä vaiheessa paljastan, kuinka kauan meillä meni siellä: 2h tilin avauksen kanssa, ja puoli tuntia vielä Dunja-sanin vaihtaessa rahaa. Sehän meni sitten ihan nappiin. Olin itse aikonut jo aiemmin jättää aamukurssin pois, mutta Dunja-san ei enää kerennyt tunnille.
 Minulla oli seuraava tunti vapaata, joten pikaisen käynnin International Affairs Teamissa jälkeen (ottamassa kopsut postin tilikirjasta ja terveysvakuutuksesta) suunnistin tällä kertaa pankkiin. Motivoituneena edellisestä sessiosta, olin varautunut jo suunnilleen pahimpaan, mutta pankkiasiointi kävi suht kivuttomasti. Ja vieläpä nopeasti. Katsoin parhaaksi kysyä, mitä siellä sanovat nimeni kirjoitusasusta, ja asioitani hoitanut tyttö kävi tarkistamassa asian vielä joltain ylemmältä jampalta.
 Pankista selvittyäni jäin odottamaan kalligrafiatuntia. Meitä oli yhteensä 4 länkkäriä siellä, mutta sensein kanssa keskusteltuamme, minä olin ainoa, joka jäi tunnille. Jeh. Keskustelimme myös, että otanko creditsit vai en, sensein mielestä ulkomaalaiset ovat aiemmin selvinneet ihan hyvin, joten olin vähän kahden vaiheilla, mutta koska Kagami-sensei oli sanonut, että kannattaisi olla kuunteluoppilaana ilman creditsejä, ja varsinkin kun en välttämättä ymmärtänyt ihan kaikkea tunnilla (..:D), sanoin että mennään ilman niitä creditsejä sitten. Tosin enpä minä niiden pisteiden takia niillä tunneilla ajatellut käydä.
Oli muuten mukava pikku yllätys, kun avonaisesta ikkunasta tuli joku jättiläisherhiläinen sisään. Onneksi istuin itse edessä, joten se ei tullut minun kimppuuni. Katsoin suurta sympatiaa tuntien, kun neljä rivillistä tyttöjä lakosivat matalaksi herhiläisen nähdessään pienoisen 'aaaaaa'-äänen säestämänä. Yksi tytöistä sammutti valot, ja eksynyt pikkukaveri lensi heti ulos.
 Motivoituneena tällä kertaa kalligrafia-tunnin menestyksestä, olen ajatellut skipata huomisen buddhalaisuuskurssin normaaliyliopistotunneilta. Olen onnistunut keräämään jo ihan tarpeeksi työläitä kursseja ilmankin :D
 Tässä illan mittaan kokeilin ensimmäistä kertaa pyykinpesua kommuunipyykkituvassa,  ensimmäinen kokeilemani kone ei oikein suostunut yhteistyöhön, siispä siirsin tavarani toiseen koneeseen. Sitten alkoi homma sujua (jos ei lasketa sitä, että kaadoin pesujauhetta vahingossa vähän mihin sattuu). Sain paperinikin järjestettyä sekä jopa yhden kurssin läksyt tehtyä (tosin pitäisi tulostaa vielä juttuja).

Nyt alkaa siis pakolliset hommat olla tehtynä, vakuutus, rekisteröinti, pankki, posti, koulun todistukset..Enää puuttuu matkustajakortti ja koulun kursseille rekisteröityminen (sekä vakuutuksen maksaminen).
Ihottumakin alkaa olla jo parempi \o/ Jehei, edistystä.

Rupeaa väsyttämään sen verran, että parempi koota pyykit sängyltä ja kohta ruveta ryömimään peiton alle.
Until our next meeting
*M