Tässä onkin mennyt jo pari päivää postaamatta, joten jatketaanpa juttua.
Heräsin sunnuntaiaamuna kolmen aikaan siihen, että kilpikonnapeitollani oli muka hämähäkki. Käytännössä heräsin siis siihen, että nousin hyvin nopeasti ylös ja heilautin peittoa samalla. Unta. Viiden aikaan sama juttu, mutta nyt luulin, että tällä kertaa se oikeasti on siinä. Nukahdin taas, ja siinä yhdeksän aikoihin kuulin jotain tapsutusta katosta, ja heräsin siihen, että katossa oli muka joku kamala ötökkä joka steppaili jaloillaan. Nukahdin vielä sitten, ja seuraava herätys oli onneksi vähän rauhallisempi. Mistä ihmeestä repäisin nuo kaikki kolme samana yönä..jäi vissiin pienet traumat siitä hyppyhämiksestä männäviikolla..:D
Olin siis sunnuntaina iltapäivällä treenaamassa vaihteeksi taas (ja bodaamassa visteriakepakolla. En käsitä miten se voi olla niin painava. Plus että 'se oikea' on vielä kuulemma kolme kertaa painavampi..:D). Jäin oman treenin jälkeen vielä katsomaan toisia treenejä, joten kun selvisin kotiin asti olin jo sen verran väsähtänyt, etten jaksanut enää oikein tehdä mitään. Ganbaroin kuitenkin sen verran, että selvitin, mitä muutamalla kurssilla oikein on tarkoitus tehdä, ja löysinkin jopa kaksi, joita ajattelin kokeilla kuunteluoppilaana.
Maanantai meni mukavasti ensin koulussa ihmettelemässä keigo-tunnilla (harjoitustehtävien kohdalla panikoimme jo kaikki vähän), ja sitten otin vielä yhden 'ylimääräisen' (=en ajatellut alunperin ottaa) kurssin, joka paljastui enemmän kielen tunniksi kuin 'kulttuuri'tunniksi. Tämä oli siis hyvä asia.
Bonuksena kyllä, sille kuuluu myös 6 pikkutestiä, alkaen ensi viikolla vanhoista ystävistäni kanjeista - neljä A3-sivullista sanastoa, joskaan onneksi ei kaikki kanjeja.
Meillä oli siis koulua, vaikka oli kansallinen vapaapäivä. Jostain syystä. Tosin en yhtään ihmettele sitäkään, kun meillä näköjään on jouluaattonakin koulua. Onnea vaan itselleni :D
Tunnilta selvittyäni junailin kotiin syömään nopeasti, ja jatkoin siitä taas treeneihin. Hyödynsin perillä taksia. Paikalliset taksikuskit ovat välillä vähän enemmän tai vähemmän yrmeitä (mikäli sitä sanaa voi yhdistää japanilaisiin palveluammatteihin), ja yleensä varmistavat vielä *minulta* että ollaanko oikeassa osoitteessa (hyvä kysyä ihmiseltä joka eksyy suunnilleen omassa huoneessaankin, ja erottaa melkeen kaikki samannäköset talot toisistaan). Siispä olin vähän enemmänkin kuin hämmentynyt, kun ajo-ohjeet annettuani taksikuski kysyi 'ai sen-ja-sen kotona (minulla ei itse asiassa ollut harmainta aavistustakaan sensein oikeasta nimestä)? Siellä tanssipaikassa?'
Treenien jälkeen sensei päätti antaa lahjaksi kolme pikkuliinaa (joita kuulemma talossa on ihan tarpeeksi) sekä obijimen (siis se nauha, mikä tulee kimonon obin päälle). Jostain syystä obijime ei käynyt sensein kimonoiden kanssa. Mutta olin hyvin ilahtunut lahjasta. <3
Sovimme yläkerran Dunja-sanin kanssa, että käydään tänään hoitamassa postiin tili ennen koulun alkua. Eräs senpai oli sanonut, että se on sellainen 10 minuutin juttu, joten lähdimme ysiltä asuntolasta, ja olimme postissa jo puoli kymmenen, joten meillä oli yli tunti aikaa hyvinkin. Kysyimme neuvojatädiltä mihinkähän pisteeseen meidän pitää mennä, ja meidät ohjattiin vähän hämmentyneen näköisen miehen luokse. Menimme sitten kolmistaan loosiin, ja rupesi vaikuttamaan siltä, että tiedämme kaikki asiasta tasan yhtä paljon. Tiliä tarvitaan siis stipendin maksua varten, joten se oli priority-listalla aika korkealla :D.
Säädimme (kaikki vuorotellen) siinä, minä eniten nimeni kirjoitusasun kanssa. Jostain syystä on hirveän hankalaa, kun passissa lukee sekä pisteellisillä kirjaimilla ä:t ja ö:t, sekä passin alareunassa konelukijaa varten ae ja oe (tämän takia itse kirjoitan yleensä suosiolla ilman pisteitä). Eiköhän tällä jälkimmäisellä versiolla sitten ole tehty se ulkomaalaisrekisteröityminen. Sanoin, että kumpikin tapa on oikein, ja että toinen on sitä varten jos ei koneet osaa lukea pisteellisiä kirjaimia. Tästä siis keskusteltiin ainakin kahdesti koko session aikana. Olin itse enemmän siinä äänessä, joten minä toimin koekaniinina pin-koodin laittamiselle. Postin setä sanoi, että laittaisin numeroksi jonkun helposti muistettavan, eli esim. syntymäajan. No laitoin. Vähän ajan päästä setä tulee takaisin, se ei toiminut. No laitan tällä kertaa syntymävuoden. Vähän ajan päästä uudelleen piti keksiä vielä kolmas, jolla ei ole mitään tekemistä omien henkilötietojen kanssa. Kolmas kerta toden sanoi. Onnistui. Tässä vaiheessa paljastan, kuinka kauan meillä meni siellä: 2h tilin avauksen kanssa, ja puoli tuntia vielä Dunja-sanin vaihtaessa rahaa. Sehän meni sitten ihan nappiin. Olin itse aikonut jo aiemmin jättää aamukurssin pois, mutta Dunja-san ei enää kerennyt tunnille.
Minulla oli seuraava tunti vapaata, joten pikaisen käynnin International Affairs Teamissa jälkeen (ottamassa kopsut postin tilikirjasta ja terveysvakuutuksesta) suunnistin tällä kertaa pankkiin. Motivoituneena edellisestä sessiosta, olin varautunut jo suunnilleen pahimpaan, mutta pankkiasiointi kävi suht kivuttomasti. Ja vieläpä nopeasti. Katsoin parhaaksi kysyä, mitä siellä sanovat nimeni kirjoitusasusta, ja asioitani hoitanut tyttö kävi tarkistamassa asian vielä joltain ylemmältä jampalta.
Pankista selvittyäni jäin odottamaan kalligrafiatuntia. Meitä oli yhteensä 4 länkkäriä siellä, mutta sensein kanssa keskusteltuamme, minä olin ainoa, joka jäi tunnille. Jeh. Keskustelimme myös, että otanko creditsit vai en, sensein mielestä ulkomaalaiset ovat aiemmin selvinneet ihan hyvin, joten olin vähän kahden vaiheilla, mutta koska Kagami-sensei oli sanonut, että kannattaisi olla kuunteluoppilaana ilman creditsejä, ja varsinkin kun en välttämättä ymmärtänyt ihan kaikkea tunnilla (..:D), sanoin että mennään ilman niitä creditsejä sitten. Tosin enpä minä niiden pisteiden takia niillä tunneilla ajatellut käydä.
Oli muuten mukava pikku yllätys, kun avonaisesta ikkunasta tuli joku jättiläisherhiläinen sisään. Onneksi istuin itse edessä, joten se ei tullut minun kimppuuni. Katsoin suurta sympatiaa tuntien, kun neljä rivillistä tyttöjä lakosivat matalaksi herhiläisen nähdessään pienoisen 'aaaaaa'-äänen säestämänä. Yksi tytöistä sammutti valot, ja eksynyt pikkukaveri lensi heti ulos.
Motivoituneena tällä kertaa kalligrafia-tunnin menestyksestä, olen ajatellut skipata huomisen buddhalaisuuskurssin normaaliyliopistotunneilta. Olen onnistunut keräämään jo ihan tarpeeksi työläitä kursseja ilmankin :D
Tässä illan mittaan kokeilin ensimmäistä kertaa pyykinpesua kommuunipyykkituvassa, ensimmäinen kokeilemani kone ei oikein suostunut yhteistyöhön, siispä siirsin tavarani toiseen koneeseen. Sitten alkoi homma sujua (jos ei lasketa sitä, että kaadoin pesujauhetta vahingossa vähän mihin sattuu). Sain paperinikin järjestettyä sekä jopa yhden kurssin läksyt tehtyä (tosin pitäisi tulostaa vielä juttuja).
Nyt alkaa siis pakolliset hommat olla tehtynä, vakuutus, rekisteröinti, pankki, posti, koulun todistukset..Enää puuttuu matkustajakortti ja koulun kursseille rekisteröityminen (sekä vakuutuksen maksaminen).
Ihottumakin alkaa olla jo parempi \o/ Jehei, edistystä.
Rupeaa väsyttämään sen verran, että parempi koota pyykit sängyltä ja kohta ruveta ryömimään peiton alle.
Until our next meeting
*M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti