Halloween tuli ja meni

Heipä hei.

Sujui hyvin perjantai-iltana. Jätin tosiaan verisen mekkoni tuohon hylly-henkariviritelmälle kuivumaan, ja mietin taktiikkaa etten saa sydäriä jos herään keskellä yötä ja luulen että itse Kauna seisoo sänkyni vieressä.. Jätin tuohon 'eteiseen' pikkuvalon päälle ja kävin jo pötköttämään, mutta katsoin paremmaksi virittää mekkoni kaapin avonaisten ovien väliin (jotta se kuivaa), ja varmuuden vuoksi vielä käänsin allaskaapin peilin pois siitä. Näin vältyin vahingossakaan näkemästä sitä edes yöllisellä vessareissullakaan :D Että onnea vaan minulle.

Eipä ollut veri kuivaa vielä aamusella (jos sitä aikaa päivästä voi kutsua aamuseksi). Ratkaisin asian hankalasti ja painelin ylimääräisiä veriä pois, jotta kuivaisi paremmin. Kokeilin myös vanhaa hiuslakkakikkaa. Auttoi asiaa jossain määrin. Varustin itselleni mukaan kuitenkin loput lakanakankaastani, jotta voin istua sen päällä etten sotke tuoleja (ja siitä edelleen muiden vaatteita jos käyttävät samaa tuolia..).
Odoteltiin tuossa iltapäivällä jo kovasti taifuunia tulevaksi, ja viiden aikaan satoi ja tuuli ihan kiitettävästi, joten suurin osa meistä kemuihin lähtijöistä angstasi feisbuukissa. Itse varustauduin ilmeisesti jonkinlaista suurkatastrofia varten: pakkasin mukaan pienen pyyhkeen, jotta voin kuivata jalat sisällä, jonka jälkeen voin laittaa sukat jalkaan - sukat olisivat kastuneet kuitenkin, joten en pitänyt ajatuksesta kulkea märissä sukissa koko yötä. Lisäksi otin säärystimet, ohuemman neuletakin sekä villatakin, ja mekkoni alle laitoin hieman lyhennetyt sukkikset sekä hip warmerin :D.
No, pääsimme kasin aikoihin lähtemään liikkeelle..ei edes satanut. Ilmeisesti ei koko loppuiltanakaan. Mikä oli siis hyvä asia. Muutama ohikulkija hieman tuijotti, ja kuulimme jostain kauempaa repliikin 'ai Halloween vai..', juu ei, muuten vaan verisiä mekkoja ja bandageja ja noitahattuja ja karkkimekkoja..
Pääsimme Black Sheepiin, ja ihmisiä oli sen verran että hyvä jos mahtui kääntymään. Tässä vaiheessa huomasimme pukeutuneemme hieman liian lämpimästi..Jopa minä, jolla on aina kylmä, ja olinhan siis hihattomassa mekossani vielä liikenteessä..
Ahdistuneina ihmisten kulkureitillä seisomisesta ja kuumuudesta olimme lähdössä käymään ulkona, kunnes huomasimme vähän vähemmän käytetyn nurkkauksen portaiden alapäässä. Ja hei - tuolit kaikille! Istuttiinkin siinä sitten mukavasti loppuaika. Paitsi että seinällä roikkuva herra Luuranko pudotti jalkansa takamustani hipelöidäkseen, ja siirsin sen irronneen jalan pöydälle. Tämän jälkeen kerroin kaikille, jotka kävivät tervehtimässä herra Luurankoa, missä sen toinen jalka on. Ihmiset eivät tosin uskoneet siihen, että jalka olisi itsestään pudonnut, vaan että kostona berberin kähmimisestä olin repäissyt sen irti. Yritin kuitenkin näyttää niin viattomalta kuin Kayako vain voi näyttää. Jostain syystä se ei tainnut tehota..

Viattoman näkönen Kayako

Niin, ja siis tarkoitukseni on esittää Kaunan/The Grudge/呪怨（じゅおん） Kayako Saekia. Tosin yhdennäköisyyttä on havaittavissa myös Ringin Sadakoon.
Itse tunnen enemmän sympatiaa Kayakoa kohtaan. Onhan rouva Kaunan ikäkin lähempänä :D

Jossain vaiheessa Dunja vaihtoi Linin jengiin, ja me jäimme juttelemaan siihen Zuzan, jonkun brasilialaisen jampan ja Jack Sparrowin kanssa. Puhuimme hyvin mielenkiintoisista aiheista, kuten esimerkiksi 'elämä on kuin konvehtirasia' ja ovenkahvanlämmittimistä (mistä ihmeestä se tulee aina keskusteluun mukaan?).

Olimme tavallaan jo sopineet Dunjan ja Zuzan kanssa, että skipataan allnighteri ja tullaan takaisin asuntolalle ennen kuin portit menee kiinni, joten iltamme ei kovin kauaa loppujen lopuksi kestänyt.
Ikebukurossa Zuza sanoi, että 'amputoituun käteen' sattuu, joten keskellä asemaa Dunja rupesi repimään teippiä irti. Herätimme ilmeisesti huomiota, ja joku japanilainen mies käveli ohi, mutta pysähtyi tuijottamaan sanoen 'wow'. Sanottiin, että kaikki on hyvin, mutta tämä jäi seuraamaan toimitusta vielä. Antoi lähtiessään pelottavan naamarinkin lahjaksi :D
Herätimme asemalla lisää hilpeyttä Dunjan pukiessa naamarin päähänsä noitahattunsa alle, ja kun vielä soitti poikaystävälleen, japanilainen pariskunta repesi nauramaan ja halusivat Dunjan kanssa samaan kuvaan.

Haloo

Ooyamassa kävimme purikurassa, ja suunnistimme asuntolalle, josta Dunja jatkoi matkaansa ja me jäimme Zuzan kanssa istumaan aulaan. Vähän myöhemmin Rianna ilmestyi myös sinne, ja pidettiin pikku photoshoot. Jatkoimme Zuzan kanssa istumista, ja lähdimme huoneisiimme joskus kahden jälkeen.

:D

Katyn ja Kayakon aivot vaihdossa..

Tässä selvästi tapahtuu jotain..:D

Menin tänään treeneihin pitkästä aikaa <3
Otin kimonon mukaan, jotta voidaan katsoa sitä yhdessä, ja selvisi että obini on hautajaisissa käytettävä obi :D jes..
Aya-san tuli treenaamaan jälkeeni, sitten Motegi-san, ja lopulta vielä Kana-chan äitinsä kanssa. Meitä oli siis harvinaisen paljon kerralla paikalla, joten ei ihme, että Kana-chan näytti vähän äimistyneeltä kun istuimme kaikki siinä.
En ollut ensin ihan mukana mistä Aya-san ja shishô juttelivat, mutta selvästi kyse oli jonkun toisen sensein kanssa käytävistä tunneista. Shishô neuvoi, miten mennään tervehtimään senseitä ekaa kertaa - mitä ja minkä hintaisia tuliaisia viedään, miten ne asetetaan esille, ja millä puolella niitä pidetään (niin paljon kaikkia pikkuasioita, että hyvä jos en näyttänyt ulospäin jänisilmettä D8 ). Ilmeisesti kyseessä on shamisen-tunnit. Hoo.

Shishô olisi vienyt minut asemalle, mutta Kana-chan pyysi josko voisivat viedä minut matkallaan vähän tuohon lähemmälle asemalle. Lähdin siis heidän kanssaan. Jossain vaiheessa tuli puheeksi ruoka, ja Kana-chan halusi kovasti mennä syömään yhdessä, joten pistäydyimme syömässä jossain soba/udon -ravintolassa. Otin Prinsessa-aterian (miksi ihmeessä sen nimi on prinsessa-ateria..:D ja miksi ihmeessä en ottanut kuvaa siitä), jossa oli tempuraa, udonia, jotain kalajuttua riisillä, pikkelsiä ja salaattia. Hyvältä maistui ja maha tuli täyteen. Pelattiin sitten vielä Kana-chanin tekemää muistipeliä hetken, ja piirsimme jotain epämääräisiä kuvia papereiden takapuolille. Sitten sain kyydin sinne asemalle. Kana-chan halusi vielä saattaa minut aseman lippuportille (20metriä), jäin siihen vielä katsomaan, että pääsi takaisin autolle turvallisesti, ja sitten kaikki kumartelimme hetken ja poistuin laiturille.

Eipä tarvinut sitten enää käydä ostamassa ruokaa. Olinkin kotona siinä kymmenen aikaan, että ihan hyvin venähti päivä.

Näin mihinkään erityisesti liittymättä, olen vähän tora-umatisoitunut Tôbu-Tôjôn junissa olevasta mainoksesta. En valitettavasti muista tarkkaa nimeä, mutta voin jakaa tarinan tässä.
Pikkutyttö miettii sarjakuvassa, miten heillä on kohta päivä, jolloin jompikumpi vanhemmista vierailee koululla. Tyttö on kateellinen, kun kaverin isä on niin komea *hieno piirustus kimaltelevasta isästä* ja oma isä ei *tylsännäköinen kalju mies*. Tyttö menee kysymään äidiltä, että onko isä tulossa, johon vastauksena 'tottakai, isä on ottanut sitä varten vapaata töistäkin' ja seuraavassa ruudussa tyttö itkee 'isä älä tuleeeeee'!
Mainos on siis hiustensiirrosta. Ihan kamala. 'Isä voisitko käydä hiustensiirrossa koulua varten kun en muuten kehtaa katsella sinua'..Varsinainen reilu-kerho..

Mutta tora-umat purettuani voin sanoa yhteenvetona, että viikonloppu oli siis onnistunut (pienestä säätämisestä huolimatta..) :)
Hyvää yötä~

*M

Hyvää yötä tosiaan..
Tämä kuva Riannalta :)