Kävin tänään vielä siellä 'virastossa' hoitamassa sen puuttuvan paperin kännykän ja pankkitilin hankintaa varten.
Tapasin siellä kroatialaisen tytön, joka osoittautui opiskelijaksi samasta yliopistosta ja samasta asuntolasta. Päätimme mennä yhdessä orientoitumaan.
Suunnistimme Ikebukuroon ja sieltä junanvaihdolla Myogadaniin, ja hetken aikaa karttaa etsittyämme löysimme oikean suunnan yliopistolle. Meitä vastaan tuli eräs senpai, joka esitteli hieman kampusta meille ja kahdelle muulle vaihtarille. Menimme hengaamaan kirjaston eteen, jossa esittelyn kohteeksi saimme myös yliopiston kissan :D
Kirjaston vieressä on myös lammikko, joka oli täynnä karppeja ja KILPIKONNIA! Ihastelin niitä siinä suunnilleen koko sen ajan jonka siinä hengasimme. Pikkuisia punakorviakin siinä oli ^________^
Koulu on selvästi asiallinen kun siellä on tanssilinja ja kilpikonnia <3
Orientaatio paljastui yli kaksituntiseksi möhkäleeksi, jossa puhujat olivat enemmän tai vähemmän selkeitä, varsinkin Seikyôn edustaja, joka sai kuittia vielä 'juontajalta' jälkeenpäin asiasta.
Saimme vielä opastuskierroksen kampuksella, ja sen jälkeen suuntasimme TEA-yhdistyksen (ei siis mitään teehen liittyvää, vaan monikansallista vuorovaikutusta yms..) järjestämiin tervetuliaisbileisiin. Jossain vaiheessa joku muisti, ettemme vielä ole allekirjoittaneet läsnäololappua, joka tarvitaan stipendin saamiseksi, ja se pitää allekirjoittaa kuukausittain 6. päivään mennessä, joten vaihdoimme maisemaa nopeasti ja tungeksimme häiritsemässä International Affairs Teamia.
Palasimme kemuihin, joka osoittautui vähän flopiksi. Tullessamme takaisin kaikki olivat muodostaneet jo omat rinkinsä jossa juttelivat keskenään mukavia, ja änkeäminen keskusteluun oli vaikeaa (vaikka kokeilinkin sitä). Koitin myös jutella toisen ringin kanssa, mutta keskustelu oli suunnilleen samaa tasoa eilisen puhelinkeskustelun kanssa 'joo, olen, mm-m' (tällä kertaa toimin itse aktiivisena osapuolena). Tosin siinä vaiheessa oltiin kaikki jo sen verran väsyneitä, että hyvä jos muistettiin omat nimemme (onneksi oli nimilaput), joten vähän aktiivisempi kommunikointi jäi vähän vaiheeseen.
Jossain vaiheessa paikan toinen suomalainen kyllästyi ja lähdimme kemuista toiseen paikkaan, tosin kaksi porukasta suunnisti takaisin asuntolaan ja me jäimme Ikebukuroon. Juttelimme kursseista ja puhelimista ja asuntolasta yms. Asuntolassa tuntuu olevan mielenkiintoista porukkaa. Esim. eilen illalla juuri nukkumaan mennessäni *jostain* kuului tytön lauluääni, plus jotain bongonsoittoa. Suurin osa asukkaista tuntuu olevan fanaattisia poikabändi-ihailijoita (täällä pitää osata kuulemma 5 bändiä, joita ilman keskustelusta ei tule mitään. Listalla Arashi, Kinki Kids, News, Hey Say Jump ja Kat-tun jos oikein muistan). Kaiken kruunaavana, täällä asuu myös ilmeisesti joku kleptomaanisia taipumuksia omaava tyyppi, joka parvekkeiden kautta kiipeää nyysimään tavaroita avonaisesta ikkunasta.
No eipä siinä mitään, lähdimme sitten tämän kroatialaisen kanssa takaisin asuntolaan, jossa muutamalla muulla vaihtarilla ja kahdella senpailla oli miitinki kursseista (tosin jota he eivät olleet aloittaneet). Istahdin siihen hetkeksi keskustelemaan, ja mietimme mitä siinä nyt sitten ottaisi. Hämähäkki hyökkäsi kimppuuni, ja pienen episodin jälkeen istuin takaisin. Lähdin kyllä siitä huoneeseeni aika nopeasti, johtuneeko hämähäkistä vai nälästä enemmän - mene ja tiedä. Muut vaihtarit vaikuttivat ihan, no, tyypeiltä - joskin nuoremmilta. Osa vaikuttaa olevan henkisiä iki-ernuja tai hihittäviä teinejä, osa vähän sisäänpäin kääntyneitä, ja murto-osa 'ihan normaaleita' (siinäpä sitä on miettimistä mihin itse lukeudun). Mutta onneksi se on vain se ensivaikutelma (joka leimaa ihmisen koko iäkseen). Iki-ernuudestaan, hihittäjäteiniydestään, sisäänpäinkääntyneisyydestään tai normaaliudestaan huolimatta kaikki vaikuttivat kuitenkin mukavilta ihmisiltä
Nyt olisi sitten viikko aikaa kokeilla kursseja. Sovimme omissa kemuissamme, että katsomme yhdessä niitä tarjolla olevia muita normaaleja (normaali = ei vaihtareille erityisesti suunnattuja) kursseja huomenna tauolla. Katsotaan sitten miten käy. Selvisi myös, että vaikka koulusta tulleessa mailissa oli kieliopinnoille luokitukset 1 helppo - 5 vaikea, niillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä minkään kanssa. Eli vaikka niissä onkin jokin logiikka vaikeustasojen kanssa, tällä hetkellä näyttäisi siltä, että olen oikeasti menossa niille 1 ja 2 -tunneille, kakkosessa esim. keigoa~. 'Kulttuuriopinnot' vaikuttavat myös olevan vähän vähemmän kulttuuriopintoja kuin mitä luulisi. Nikkenseiden tunnit puolestaan vaikuttavat olevan sitä mitä lupaavatkin, eli 2kyuuta ja 1kyuuta valmistavia kursseja.
Huomenna siis kokeilemaan tunteja.
*M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti